Juhannuksena 1927 joukko kirjailijaryhmä Tulenkantajien jäseniä kävi tervehtimässä Lohjalla kirjailija Arvid Järnefeltiä suurella avoautolla. Vaikka tapaaminen sujui ystävällisesti, kaksi maailmaa kohtasi.
Vanha patriarkka syntyi todelliseen kulttuurisukuun. Hänen isänsä oli Venäjän armeijan kenraali Alexander Järnefelt ja äiti kuului Baltian aateliseen Clodt von Jürgensburgin klaaniin, jonka tunnetuin jäsen oli kuvanveistäjä Pjotr. Kaikki Pietarissa käyneet tuntevat hänen hevospatsaansa Anitshkovin sillan reunoilla.
Kun perhe kasvoi, kulttuurin ala laajeni. Pojista Arvidista tuli kirjailija, Eerosta maalari, Armaksesta säveltäjä sekä Kasperista taiteilija ja kriitikko. Sisar Aino puolestaan avioitui Jean Sibeliuksen kanssa. Heidän äitinsä Elisabeth Järnefelt harrasti kulttuuria laaja-alaisesti. Isä Alexander toimi ensin topografina Pietarissa, mutta perheen muutettua Suomeen peräkkäin kolmen läänin maaherrana ja lopulta puolustusministerinä.
Jälkikasvun vartuttua solmittiin suhteita. Hyviin ystäviin kuului avarasydäminen naistenmies Juhani Aho, joka mieltyi äitiin. Vähitellen hän iski silmänsä Ainoon, mutta Sibelius pärjäsi paremmin.
Aluksi Arvid tähtäsi isänsä suunnitelman mukaan virka-uralle suorittaen lakitieteen tutkinnon. Sitten tapahtui skandaali. Kesken kaiken Vaasan hovioikeuden auskultantti löi hanskat tiskiin sanoen, että hän ei voi tuomita ihmisiä. Hän opiskeli suutarin ammatin. Takana vaikutti Leo Tolstoin nyt jo unohtunut ajatusrakennelma. Kirjailijan työ kulki kuitenkin mukana. Lopulta sarkapukuun ja saappaisiin pukeutunut Arvid päätyi Lohjalle maanviljelijäksi.
Myöhemmältä ajalta vastaavan esimerkin tarjoaa yliopiston rehtorin poika Pentti Linkola, joka hylkäsi opintonsa ja muutti Päijänteelle kalastajaksi. Häntä ei kuitenkaan sovi epäillä tolstoilaiseksi.
Kirjallisella työllään Järnefelt ylti melko laajaan tuotantoon. Esikoisteos Isänmaa kuvaa ylioppilaiden elämää 1800-luvulla. Erityisesti tulee esiin riita ruotsinkielisten kanssa. Jo Alexander osoittautui täysin suomenmieliseksi ja veti Elisabethinkin mukaansa. Kenraalilta ja aatelisherralta tämä oli ennen kuulumatonta.
Vanhemmilla päivillään Arvid hieman tasaantui heittäen sarkapukunsa nurkkaan. Hänen viimeiseksi huomattavammaksi teoksekseen jäi Vanhempieni romaani, joka kuvaa sivistyneistöä ja Järnefeltien perheen elämää. Silti Arvid Järnefelt kammoksui hienompaa väkeä ja sivistyneistöä.
