Yhteisön tavaramerkki voidaan rekisteröidä vain koko EU:n alueelle, ja rekisteröinnin oikeusvaikutukset ovat kaikissa jäsenmaissa samat kuin kansallisesti rekisteröidyillä tavaramerkeillä. Ennen viraston perustamista yritysten täytyi hakea suojaa jokaisesta haluamastaan valtiosta erikseen. Koko EU:n kattavia yhteisön tavaramerkkejä on jo yli puoli miljoonaa, ja rekisteröityjä mallejakin on lähes 400 000.
Rekisteröityyn yhteisötavaramerkkiin voidaan antaa käyttölupia, jotka voivat koskea koko EU:n aluetta tai jotain sen osaa, ja haltijoita voi olla yksi tai useampia. Yhteisötavaramerkki on voimassa 10 vuotta, ja rekisteröinti voidaan uudistaa hakijan pyynnöstä. Harmonisointivirasto käsittelee myös yhteisötavaramerkkioikeuden menettämis- ja mitättömyysvaatimukset.
Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston toiminta alkoi vuonna 1995. Tällöin siellä aloitti 90 työntekijää, ja nykyään heitä on yli 660. Työntekijöistä 8 on suomalaisia, ja yksi heistä on lakimies Harri Salmi.
Täydellinen espanjan kieli
Vuosina 1994–95 Harri Salmi oli työssä helsinkiläisessä asianajotoimistossa erityisalanaan muun muassa patentit, tavaramerkit ja mallit. Salmi kertoo, että hän näki lehdessä artikkelin SMHV:n toiminnan aloittamisesta ja päätti hakea sieltä työpaikkaa. Työhaastattelun alussa hän tosin jo luovutti mielessään, kun espanjalainen viraston varapääjohtaja, yksi viidestä haastattelijasta, saapui paikalle ja ilmoitti pitävänsä oman osuutensa espanjaksi.
– Olin näet kirjoittanut ansioluettelooni osaavani hieman espanjaa, mikä piti täysin paikkansa – varsinkin korostettaessa sanaa hieman, Salmi muistelee pilke silmäkulmassa.
Varapääjohtaja alkoi puhua monisanaisesti ja innostuneesti virastosta ja sen toimintatavoista. Salmi ymmärsi puheesta juuri sen verran, että pystyi nyökkäilemään ja hymyilemään oikeissa kohdissa ja ottamaan osaa keskusteluun kommentoimalla espanjaksi ”niin juuri”, ”vai niin” ja ”miten mielenkiintoista”. Lähinnä luentoa muistuttavan haastattelun jälkeen espanjalainen totesi ihastuneena: ”Mutta tehän puhutte täydellistä espanjaa!”. Hän kätteli Salmea mielissään ja poistui paikalta. Salmi sai työpaikan.
Aluksi Harri Salmi työskenteli 15-jäsenisen tutkijaryhmän esimiehenä ja oikeudellisena asiantuntijana. Hänen tehtäviinsä kuului myös siitä huolehtiminen, että viraston tutkijoiden tekemät päätökset olivat oikeudellisesti yhtäpitäviä samankaltaisissa tilanteissa.
Miten virasto toimii?
Salmi kertoo, että jäsenvaltioiden tavaramerkkilait on yhdenmukaistettu hyvin pitkälle direktiiveillä, joten harmonisointiviraston toteuttama rekisteröintimenettely vastaa pääpiirteittäin Suomessa voimassa olevaa menettelyä. Suurin ero on, että virasto ei hylkää hakemusta viran puolesta sekoitettavuuden perusteella. Rekisteröintimenettely perustuu ehdottomien esteiden tutkimiseen: virasto tutkii merkin erottamiskyvyn, mahdollisen kuvailevuuden ja harhaanjohtavuuden yms. Se ratkaisee myös mahdollisen sekoitettavuuden, mutta ainoastaan jos aikaisemman merkin haltija tekee asiaa koskevan väitteen. Hakijan pyynnöstä jäsenvaltioiden virastot tekevät sekoitettavuustutkimuksen omien rekistereidensä pohjalta. Yhteisömallien osalta ei tutkita uutuutta eikä sekoitettavuutta.
Rekisteröintihakemus voidaan tehdä millä tahansa EU:n virallisella kielellä, mutta asian käsittelykieli inter partes -jutuissa on englanti, ranska, saksa, espanja tai italia. SMHV huolehtii hakemuksen kääntämisestä. Hakemuksista noin 70 prosenttia tehdään englanniksi, koska eniten hakemuksia tulee Yhdysvalloista. Salmi mainitsee, että hakemuksen hyväksyminen kestää yleensä vajaan vuoden, mutta jos hakemuksesta tehdään esimerkiksi väitteitä, kaikkine valituksineen prosessi voi kestää jopa kahdeksan vuotta.
Kun virastolle on tehty hakemus, tutkijaryhmä tutkii ehdottomat esteet ja muodolliset vaatimukset. Kun hakemus on läpäissyt tutkimuksen, se julkaistaan SMHV:n virallisessa lehdessä viraston internet-sivustolla. Tämän jälkeen kolmansilla osapuolilla on kolme kuukautta aikaa tehdä väitteitä. Jos väitteitä ei esitetä, merkki rekisteröidään ja rekisteröinti julkaistaan uudelleen viraston virallisessa lehdessä.
– Mikäli hakemuksesta tehdään väite, käynnistyy erillinen, kirjallinen väiteprosessi. Noin 20 prosentissa hakemuksista kolmas osapuoli esittää väitteen, ja näistä noin 70 prosenttia ratkaistaan sovintoteitse. Jos virasto puolestaan toteaa ehdottoman rekisteröinnin esteen, käynnistyy viraston ja hakijan välinen prosessi. Tällaisia tapauksia on noin 15 prosentissa hakemuksista. Noin 10 prosenttia hakemuksista hylätään ehdottoman rekisteröinnin esteen perusteella, Salmi selittää.
Ehdottomia rekisteröinnin esteitä ovat esimerkiksi merkin hyvän tavan vastaisuus, kuvailevuus tai harhaanjohtavuus. Salmi mainitsee, että kuvailevista hakemuksista on hylätty esimerkiksi Rock Bass -merkki. Hakija perusteli hakemustaan sillä, että termiä ei tosiasiassa käytetä tietyntyyppisten sähkökitaroiden nimenä. Virasto katsoi kuitenkin, että kuluttajilla on selvä käsitys sen sisällöstä, minkä vuoksi vain yksi yritys ei voi rekisteröinnillä monopolisoida sanamerkkiä itselleen. Samalla perusteella hylättiin palveluntarjoajan hakemus Xpert-merkille.
Kuvailevien merkkien rajatapauksena mainittakoon Doublemint-purukumi; hakemus hylättiin, vaikka sanayhdistelmän merkitys voidaan ymmärtää monella tavalla, koska hakemuksen hylkäämiseen riittää, että yksikin näistä merkityksistä on kuvaileva.
– Merkki hylätään hyvän tavan vastaisena vain, jos se on lain, hyvän tavan tai yleisen järjestyksen vastainen, ei jos se vain osoittaa mahdollisesti huonoa makua. Hyvän tavan ja hyvän maun vastaisen merkin raja on häilyvä, Salmi tarkentaa.
Esimerkiksi Hot sex -liköörimerkki hyväksyttiin, kun taas Bin Laden -tavaramerkki hylättiin hyvän tavan vastaisena. Harhaanjohtavuus taas on melko harvinainen hylkäämisperuste. Esimerkiksi Salmi antaa hylätyn korumerkin, johon sisältyi sana gold, vaikka koruja ei ollut tarkoitus valmistaa ainoastaan kullasta.
Valituksia muutama prosentti
Vuonna 2005 Harri Salmesta tuli SMHV:n valituslautakunnan jäsen. Harmonisointiviraston eri osastojen päätöksistä muutama prosentti johtaa valituksiin. Ensimmäisenä asteena voi valittaa valituslautakuntiin, jotka ratkovat noin tuhat valitusta vuosittain. Lautakuntien päätöksistä puolestaan voi valittaa Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen ja sen päätöksistä tietyin edellytyksin jopa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen.
SMHV:n valituslautakunnat vahvistavat ex parte -jutuissa aiemman instanssin ratkaisun yli 80 prosentissa tapauksista ja inter partes -jutuissa yli 65 prosentissa tapauksista. Yhteisöjen tuomioistuimet puolestaan ovat vahvistaneet viime vuosina valituslautakuntien ratkaisut noin 80 prosentissa tapauksista.
– Tämä osoittaa, että alan oikeuskäytäntö on melko vakiintunutta, Salmi toteaa.
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja yhteisöjen ensimmäisen asteen tuomioistuimen tavaramerkkejä koskevia ratkaisuja on paljon. Siitä huolimatta SMHV:n valituslautakuntien ratkaisuilla on edelleen huomattava merkitys yhteisön tavaramerkkiasetuksen tulkinnassa. Valituslautakuntien ratkaisut perustuvat usein aiempaan ratkaisukäytäntöön, ja lautakunnat ovat ratkaisseet useita oikeudellisia kysymyksiä, joita ei ole vielä käsitelty yhteisöjen tuomioistuimissa.
Euroopan komissio ja EU:n jäsenvaltiot alensivat viime vuoden toukokuussa jo toisen kerran EU:n harmonisointiviraston perimiä maksuja ja yksinkertaistivat rekisteröintimenettelyä.
– Sen ansiosta EU:n yhtenäismarkkinoilla toimivien yritysten on paljon halvempaa ja yksinkertaisempaa saada tavaramerkkisuoja koko EU:n laajuisesti. Rekisteröintimaksu on nykyään alle puolet alkuperäisestä maksusta, Salmi kertoo.
Viraston koko toiminta rahoitetaan viraston palveluja käyttävien yritysten maksamista maksuista.
Osaavaa väkeä
Salmi viihtyy kansainvälisessä työympäristössään.
– Kaikista EU:n jäsenvaltioista kotoisin oleva henkilöstö on pätevää, vahvasti alaan erikoistunutta ja kielitaitoista, hän kuvailee.
Vaikka enemmistö heistä on espanjalaisia, virastossa vallitsee eurooppalainen hallintokulttuuri. Työpäivä kestää kello 9:stä kello 17:ään, ja lounastauko on lyhyt, sillä siestaa ei tunneta.
Neuvottelu- ja muissa työtilanteissa ilmenee kuitenkin selvästi, että työntekijät edustavat eri oikeudellisia- ja työskentelykulttuureja eivätkä suinkaan aina ole samaa mieltä. Kysymykseen työn hyvistä ja huonoista puolista Salmi vastaa:
– Haastavin osuus on saada muut valituslautakunnan jäsenet omalle kannalle. Antoisin osuus puolestaan on tässä tehtävässä onnistuminen.
Salmi tutustui juristivaimoonsa María Joséhen asuttuaan muutaman vuoden Alicantessa. Nyt perheeseen kuuluvat myös tyttäret Victoria ja Natalia, jotka käyvät Eurooppa-koulua espanjankielisillä luokilla. Koulu tarjoaa heille myös suomen kielen opetusta pari tuntia viikossa. Koko perhe viihtyy erinomaisesti aurinkoisessa Alicantessa, jossa ihmiset ovat ystävällisiä ja avoimia.
– Aiomme asua täällä pysyvästi, mutta kesäloma Suomessa vihreän luonnon keskellä on tietenkin koko perheen luovuttamaton oikeus, Harri Salmi naurahtaa.
Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto
• Perustettu yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 40/94, toiminta aloitettu vuonna 1995
• Riippumaton, omarahoitteinen ja voittoa tavoittelematon EU:n virasto
• Sijaintipaikka Alicante, Espanja
• 660 työntekijää kaikista EU:n
jäsenvaltioista
• Vuosittaiset tulot noin 200 miljoonaa euroa; niistä on perustettu rahasto,
josta tuetaan kansallisten virastojen kanssa tehtävää teknistä yhteistyötä
• SMHV on rekisteröinyt yli 500 000 yhteisön tavaramerkkiä, ja rekisteröityjä malleja on lähes 400 000
SMHV:n verkkosivut ovat viraston viidellä kielellä ranskaksi, englanniksi, espanjaksi, saksaksi ja italiaksi osoitteessa oami.europa.eu
Harri Salmi
• Synt. 6.1.1964 Helsingissä
• OTK 1991, Helsingin yliopisto
• Vuosina 1990–1994 Polar-yhtymässä yrityslakimiehenä
• Vuosina 1994–1995 Asianajotoimisto Heikki Haapaniemi Ky:ssä lakimiehenä
• Marraskuusta 1995 alkaen sisämarkkinoiden harmonisointiviraston hallintovirkamies
• Syyskuusta 2005 alkaen sisämarkkinoiden harmonisointiviraston valituslautakunnan jäsen
• Naimisissa, kaksi lasta
•Harrastuksia: padel-tennis, musiikki ja kirjallisuus