Australian 23 miljoonasta asukkaasta noin 100 000 työskentelee lakimiehinä eri sektoreilla. Lähes 85 prosenttia lakimiehistä on löytänyt paikkansa yksityissektorilta. Kaikista lakimiehistä asianajajina työskentelee noin viisi prosenttia.
Australian alkuperäiskansoja on kohdeltu toisen asteen kansalaisina 1700-luvun lopulta valkoisten saapumisesta lähtien, ja tämä on aiheuttanut pitkäkestoisia ongelmia, joita tuskin koskaan täysin ratkaistaan. Alkuperäisväestön jäsenet ovat usein oikeustoimien kohteena, sillä jopa 30 prosenttia Australian vangeista kuuluu alkuperäisväestöön.
Tästä huolimatta aboriginaalien edustus lain toisella puolen on häviävän pieni. Maassa on yksi aboriginaalituomari ja kaikkiaan kahdeksan asianajajaa. Se tarkoittaa äkkiseltään, että yhdellä aboriginaalitaustaisella asianajajalla on noin 87 000 potentiaalista asiakasta.
Australiaa vahvasti leimaava piirre on myös siirtolaisuus. Pelkästään toisen maailmansodan jälkeen yli 1,6 miljoonaa siirtolaista ja pakolaista saapui tähän kaukaiseen maahan. Yhä useampi Australiassa kouluttautuva lakimieskin on nykyisin lähtöisin Aasian puolelta. Samalla valtaisa maahanmuutto Aasiasta työllistää myös valmistuneita lakimiehiä.
Australian oikkarit
Australialainen oikeustieteen ylioppilas suorittaa oikeustieteellisessä yksitoista pakollista kurssia. Kursseilla käydään läpi oikeusjärjestelmän perusteita ja eri oikeudenaloja. Lainoppineista koottu paneeli tutkii vuosittain peruskurssien sisällön ja arvioi niiden vastaavuuden maan kaikissa yliopistoissa. Nämä yksitoista kurssia vastaavat pitkälti Suomen oikeudenalojen perusteita.
Kolmannen ison kokonaisuuden muodostaa käytännön osuus. Käytännön kurssin voi suorittaa oman yliopistonsa lisäksi missä tahansa yliopistossa, ja se on muista opinnoista erillinen osio. Ihmetystä herätti se, etteivät eettiset opinnot kuulu Suomessa pakollisena tutkintoon.
Paikalliset juristit suorittavat yleensä ensin kandivaiheen opinnot (LLB) ja työskentelevät sen jälkeen jonkin aikaa, ja vasta tämän jälkeen tehdään maisterivaiheen opinnot (LLM), jos niitä ylipäätään tehdään. Suurin osa paikallisista lakimiehistä on suorittanut vain kolmen vuoden oikeustieteelliset opinnot. Työ- ja opiskeluelämän joustavuudesta kertoo se, että nuori lakimies, joka haluaa suorittaa maisteritutkinnon, voi valita joko kokopäiväisen opinto-ohjelman tai suorittaa opinnot osa-aikaisena työn ohessa.
Työpaikkaa vaihdetaan usein ja työtä tehdään lähinnä siksi, että saadaan rahaa hauskanpitoon vapaa-ajalla. Työ ei ole elämänsisältö siinä mielessä kuin se Suomessa varsinkin monelle juristille on. Australialaisia juristeja kiinnostaa empiirisen tutkimukseni perusteella enemmän kriketti kuin toisten työkuviot – ja kyllä, kalja maistuu lounasaikaan monelle australialaiselle lakimiehelle varsinkin kriketin maailmanmestaruuskisojen aikaan.
Etäisyydet haasteena
Etäisyydet tuottavat omat haasteensa oikeudenhoidolle Australiassakin, vaikka matkataan vain saman maan sisällä. Asenne ratkaisee, ja australialaiset juristit ovatkin tottuneita matkaamaan varsinkin nyt, kun asianajajalla on oikeus esiintyä kaikissa tuomioistuimissa riippumatta siitä, minkä osavaltion Bar Associationin jäsen hän on. Näiltä osin sääntely on verrattain tuoretta, sillä vielä muutamia vuosia sitten asianajaja saattoi esiintyä vain omassa tuomiopiirissään, jonka rajat noudattelivat osavaltioiden rajoja.
Käytännössä Australia on tietyissä osavaltioissa hyväksynyt sen, että avustaja käräjöi etäviestimillä omalta paikkakunnaltaan, eikä hänen aina tarvitse matkustaa fyysisesti paikalle.
Kehitystä etäneuvottelujen osalta haittaa maan internetyhteyksien takapajuisuus, jonka ei Suomessa pitäisi haitata videoyhteyksien käytön lisäämistä. Australia on häpeäkseen verkkoyhteyksissä kehittyneiden maiden häntäpäässä. Port Douglasissa tapaamani asianajaja kertoi, että viime vuonna hän teki 17 matkaa tuomioistuinpaikkakunnalle, joka sijaitsee melkein 3 000 kilometrin päässä.
Asianajajan lentäessä tuomioistuinpaikkakunnalle hoidetaan viikon aikana kaikki ne toimet, jotka vaativat avustajan fyysistä läsnäoloa. Australialaiset lakimiehet tuntuvat siis asuvan yhtäällä ja työskentelevän toisaalla. Toimistot ovat usein ketjuja, joilla on toimipaikka monella eri paikkakunnalla. Osa lakimiehistä matkustaa toimistojen välillä esimerkiksi kuukausittain.
Melbournessa Victorian osavaltiossa oikeudenkäyntejä seuratessani selkeää oli, että ’barrister’ eli asianajaja hoitaa oikeudenkäynnissä vain puhumisen ja nuoremmat kollegat tekevät taustatyön. Rikosoikeudenkäynnissäkin mukana oli aina useampi juristi. Yleensä kaksi asianajajaa ja kaksi muuta nuorempaa juristia, mikäli juttua istutaan useampana päivänä. Suomalainen juristikunta onkin kohtalaisen tehokasta, sillä Suomessa tuplamiehitystä näkee äärimmäisen harvoin.
Samalla kaavalla
Australiassa ylempiin oikeusasteisiin päätyy vain kiistettyjä rikosasioita. Monissa osavaltioissa alin tuomioistuin (Magistrate Court) ratkaisee lähes kaikki myönnetyt rikosasiat lukuun ottamatta vakavia rikosasioita. Siviiliasioissa osavaltioittain on määrätty rajat, milloin asia voidaan käsitellä tässä alimmassa tuomioistuimessa. Queenslandissa kaikki alle 150 000 AUD:n riidat käsitellään Magistrate Courtissa. Näillä alimmilla tuomioistuimilla on siis resurssien kohdentamisessa tärkeä tehtävä; ne päättävät, mitkä asiat vaativat ylempien tuomioistuimien käsittelyä, mitkä voidaan ratkaista tällä asteella ja missä asioissa ei ole riittävää näyttöä viedä asiaa ylempiin tuomioistuimiin.
Oikeudenkäynti noudatti pääpiirteissään hyvin samanlaista kaavaa kuin Suomessa. Mikäli muotoseikkoja, kuten peruukkia ja viittaa ei oteta huomioon, oli oikeudenkäynti hyvin samankaltainen. Asianajajien viitat ja niiden koristukset osoittavat asianajajan kokemusvuosia.
Valitettavasti yksikään seuraamistani jutuista ei käsitellyt krokotiilipainia. Krokotiilipainin osalta uutta oikeuskäytäntöä ei ole tullut vuoden 2006 jälkeen, jolloin australialainen krokotiilimies Steve Irwin kuoli rauskun pistoon. Irwin ei ollut juristi, mutta eräs paikallinen advokaatti joutui välikappaleeksi krokotiilipainiin. Hänen reilun tuhannen euron kissansa nimittäin päätyi krokotiilin kitaan advokaatin todistaessa tapahtumaa olohuoneensa ikkunasta. Asia ei edennyt tuomioistuimeen, mutta vakuutusyhtiön kanssa asiasta käytiin paini. Ottelu päättyi seuraaviin lukemiin: advokaatti 1, krokotiili 1, vakuutusyhtiö 0.
Kirjoittaja OTM, lakimies Hanna-Maria- Seppä on Lakimiesliiton yksityissektorin valiokunnan jäsen
