|
Etuuksia tulee soveltaa lomamyönteisesti
Huhtikuun alussa tänä vuonna voimaantulleella vuosilomalailla haluttiin parantaa nimenomaan määräaikaisten vuosilomaetuuksia. Uudistuksen merkitys uhkaa kuitenkin jäädä vähäiseksi, koska lain säännökset ovat tältä osin vaikeaselkoisia ja tulkinnallisia. Määräaikaisten vuosilomaetuudet määräytyvät uuden vuosilomalain yleisten ansaintasääntöjen tai laissa erikseen säädetyn vapaan perusteella. Laki koskee sekä työ- että virkasuhteisia määräaikaisia. Vuosilomalain yleiset ansaintasäännöt edellyttävät, että työntekijä tai virkamies työskentelee työsopimuksen tai saamansa määräyksen mukaisesti kalenterikuukaudessa vähintään 14 päivänä tai 35 tuntia. Vuosilomaa ansaitaan tällöin palvelusuhteen pituudesta riippuen joko 2 tai 2,5 arkipäivää kalenterikuukaudessa. Lomanmääräytymisvuoden aikana (1.4.–31.3.) ansaitut vuosilomat vietetään pääsäännön mukaan seuraavana lomakautena (2.5.–30.9.). Mikäli työnantaja ja työntekijä sopivat, loma voidaan viettää laissa tarkemmin säädetyllä tavalla lomakauden ulkopuolella. Loman ajalta maksetaan määräaikaisille kuten muillekin työntekijöille normaali loma-ajan palkka. Vuosiloman ansainnan osalta huomattavin uudistus uudessa laissa on oikeus vapaaseen. Kyseistä oikeutta ei ollut myöskään aikaisemmissa työ- tai virkaehtosopimuksissa, joten vapaajärjestelmä tuli voimaan 1.4.2005. Vapaajärjestelmän piiriin kuuluvat ensinnäkin ne työntekijät, virkamiehet ja viranhaltijat, jotka tekevät työtä kalenterikuukaudessa alle 35 tuntia tai alle 14 päivää ja jotka eivät tästä syystä ansaitse vuosilomaa yleisten ansaintasääntöjen perusteella. Toiseksi vapaata ansaitaan myös ketjutettujen määräaikaisuuksien yhteydessä. Tältä osin vapaajärjestelmä on toissijainen. Vapaata ansaitaan vain, mikäli ketjutettuja määräaikaisuuksia tekeville ei kuulu yleisten ansaintasääntöjen mukaista lomaa. Oikeus vapaan pitämiseen perustuu työntekijän tahtoon. Vapaan antamisessa sovelletaan soveltuvin osin vuosiloman antamista koskevia lain yleisiä säännöksiä. Vapaan ajalta määräaikaiselle maksetaan lomakorvaus. Lyhyessä määräaikaisessa työ- tai virkasuhteessa olleet eivät yleensä ole halunneet pitää vapaata. Uuden järjestelmän merkityksestä ei tältä osin ole vielä tietoa. Sen sijaan ketjutettujen määräaikaisuuksien yhteydessä loman tai vapaan haluaminen on jo aikaisemmin ollut yleistä. Erilaisia lopputuloksia eri tilanteissa Vuosilomalain mukaan yksittäiset määräaikaisuudet arvioidaan vuosiloman ansaintaa koskevien lain yleisten sääntöjen perusteella, mikäli määräaikaisuus kestää vähintään 14 päivää tai 35 tuntia. Yksittäiset määräaikaisuudet johtavat tällöin loman antamisen osalta erilaisiin lopputuloksiin riippuen siitä, miten ne sijoittuvat suhteessa lomanmääräytymisvuoteen ja lomakauteen. Jos yleisten vuosiloman ansaintasääntöjen piirissä oleva määräaikaisuus ei osu lomakaudelle ja kyseessä ei ole kausiluonteinen työ, josta laissa on omat erityissäännöksensä, loman pitäminen lomakauden ulkopuolella on mahdollista vain työnantajan kanssa sopimalla. Vuosiloman antaminen on sidottu lomakauteen, mikäli muuta ei sovita. Jos esimerkiksi määräaikainen työskentelee täysipäiväisesti 1.4.–31.3. eli koko lomanmääräytymisvuoden, hänellä ei ole oikeutta ilman työnantajan kanssa tehtävää sopimusta saada lomaa, koska hän ei ole enää töissä kyseisen lomanmääräytymisvuoden lomakaudella eli 2.5.–30.9. Jos määräaikainen työskentelee 1.1.–31.12., hänellä on ensimmäisen lomanmääräytymisvuoden osalta oikeus lomaan seuraavana kesälomakautena, mutta 1.4. alkaneen toisen lomanmääräytymisvuoden osalta ei, koska tällöin ansaittavat lomat pääsäännön mukaan voidaan viettää vasta seuraavalla lomakaudella. Jos henkilö on töissä vain kesän eli 1.6.–31.8., hän ei pääsäännön mukaan saa lomaa, koska kyseinen loma annetaan vasta kuluvan lomanmääräytymisvuoden jälkeen seuraavalla lomakaudella. Määräaikaisuuden osuessa lomakauden ulkopuolelle yksittäiset määräaikaiset menettävät siis oikeutensa lomaan ja ansaitut lomapäivät korvataan rahalla, mikäli ei sovita toisin. Viime kädessä loman saaminen riippuu asianomaisten halukkuudesta sopia asia. Joissakin työpaikoissa määräaikaiset ovat aikaisemmin joutuneet tai saaneet vuosiloman lomana ennen työsuhteen päättymistä. Toisissa taas määräaikaisille on maksettu vain lomakorvaus. Uuden lain olisi toivonut yhdenmukaistavan näitä käytäntöjä asianomaisen työntekijän haluaman lomamyönteisimmän vaihtoehdon mukaisesti. Vapaan piiriin kuuluvan yksittäisen määräaikaisen samoin kuin ketjutettuja määräaikaisuuksia tekevän yhteydessä loman antamista koskevia säännöksiä sovelletaan vain soveltuvin osin. Säännöstä sidonnaisuudesta kesälomakauteen ei tällöin tarvitse noudattaa, jos tätä ei voida soveltaa arvioitavana olevan määräaikaisuuden ajallisen sijoittumisen johdosta. Soveltuvin osin -ilmaisu tuo vapaan antamiseen joustoa, jonka määrää lainvalmistelussa ei kuitenkaan täsmennetty. Ketjutettujen määräaikaisuuksien yhteydessä lomaetuuksien suoja on kaksitasoinen siten, että ensisijaisesti heidän asemaansa arvioidaan yleisten loman ansainta- ja antamissääntöjen ja toissijaisesti vapaajärjestelmän perusteella. Myöskään tältä osin ei liene vielä kokemuksia uuden järjestelmän toiminnasta. Lomamyönteinen tulkinta Vuosilomalain säännöksiä tulee määräaikaisten yhteydessä soveltaa siten, että kaikilla työntekijöillä on halutessaan oikeus lomaan tai vapaaseen. Vuosilomalain tarkoitus on nimenomaan turvata loma tai vapaa. Laissa voidaan kansainvälisten sitoumustemme johdosta hyväksyä loman tai vapaan korvaaminen rahalla vain pääsääntöisesti silloin, kun näitä ei voida antaa palvelussuhteen äkillisesti päättyessä. Työnantajien tulisi tästä syystä pyrkiä siihen, että loman tai vapaan antaminen on asianomaisen sitä halutessa mahdollista mihin tahansa aikaan vuodesta, eikä sitä sidota vain lomakauteen. Työnantajien näkökulmasta kyse on lomamyönteisestä yksilötasoisesta sopimuspolitiikasta. Määräaikaisten yhteydessä ensisijainen tavoite on ansaittujen lomapäivien pitäminen lomana. Vapaajärjestelmän yhteydessä tällainen tulkinta on mahdollinen laissa käytetyn ”soveltuvin osin” -ilmaisun johdosta. Kyseisen tulkinnan läpimeno on kuitenkin tällä hetkellä kiinni työnantajien suhtautumisesta. Vapaajärjestelmään kuulumattomien määräaikaisten yhteydessä uusi laki ei salli tällaista tulkintaa. Sama lopputulos on kuitenkin mahdollinen, mikäli työnantaja omaksuu tällaisen sopimuspolitiikan. Vuosilomalaissa omaksutulle sääntelylle voidaan ymmärtää monia hyviä syitä. Ketään ei esimerkiksi tule pakottaa lomalle lomakauden ulkopuolella. Uusi sääntely ei kuitenkaan anna määräaikaisille oikeutta vuosilomaan kuin vain tietyissä tilanteissa lomakauden aikana ja silloinkin edellä esitellyllä tavalla yleensä vain osittain. Pääsääntöisesti loman tai vapaan antaminen on edelleen sidoksissa lomanmääräytymiskauteen ja lomakauteen. Toisin toimiminen edellyttää osapuolten välistä sopimista. Uudessa järjestelmässä ei siis ole kyse määräaikaisten yleisestä oikeudesta vuosilomaan. Seppo Koskinen
|
