Euroopan hybridiuhkien osaamiskeskuksen tuoreen johtajan Teija Tiilikaisen mukaan demokraattiset avoimet länsimaat ovat erittäin haavoittuvia hybridivaikuttamiselle.
– Länsimaisen järjestelmämme peruskiviä ja vahvuuksiamme, vapaata mediaa, demokraattisia vaaleja ja avointa yhteiskuntaa onkin alettu käyttää meitä vastaan. Valtiot ovat aiemmin yrittäneet vaikuttaa toisiinsa lähinnä diplomatialla, sotilaallisen voiman käytöllä ja erilaisin taloudellisin välinein, mutta nyt teknologinen kehitys on mahdollistanut monia uusia keinoja ja näitä keinoja käytetään häikäilemättömästi ja koordinoidusti, kertoo Tiilikainen.
Hybridivaikuttajat haastavat maita ja instituutioita, jotka he näkevät kilpailijoikseen ja tavoitteidensa vastustajiksi. Heidän päämääränsä on ohjata valtioiden päätöksentekoa ja vaikuttaa myös siihen mitä asioita politiikassa nostetaan esille.
Tämä onnistuu etsimällä järjestelmien heikkoja lenkkejä.
– Hybridivaikuttajat etsivät kohteita, joihin vaikuttaminen on helppoa ja joiden kautta EU:ssa päästään helpoiten vaikuttamaan unionin yhteiseen päätöksentekoon. He pyrkivät hajottamaan ja luomaan erimielisyyttä valtioiden ja EU:n sisällä. He hakevat toimijoita, jotka ovat vähemmistössä ja vaikuttavat niiden kautta, sanoo Tiilikainen.
Hybridivaikuttajat etsivät kohteita, joiden kautta EU:ssa päästään helpoiten vaikuttamaan unionin yhteiseen päätöksentekoon.
Valeuutisilla ja disinformaatiolla halutaan vähentää kansalaisten luottamusta demokraattisiin järjestelmiin ja hallintoon. Alhainen luottamus hallintoon heikentää hallinnon auktoriteettia ja ruokkii epävakautta. Se tarjoaa myös tilaa disinformaatiolle, joka edelleen vahvistaa epäluottamusta viralliseen tietoon.
On syntynyt valheiden noidankehä.
– Länsi ei enää seiso yhtenäisenä arvojensa takana, vaan yhteiskuntamme ovat jakautuneita arvopohjansa suhteen. Heikkoja lenkkejä siis löytyy länsimaista. Olisi kuitenkin pidettävä tiimi koossa ja estettävä heikkojen lenkkien syntyminen, se on EU:n näkökulmasta tärkeätä, sanoo Tiilikainen.
Ketterät ja nopeat vaikuttajat
EU alkoi huomata uudenlaisen vaikuttamisilmiön olemassaolon vuonna 2012.
Tämän jälkeen on tehty paljon. Politiikkaa on koordinoitu, on rahoitettu disinformaation tutkimista, perustettu korkean tason disinformaatioryhmä ja luotu uusia nopean toiminnan järjestelmiä.
– Se että meillä on yhteinen budjetti luo tärkeän alustan näille toimille. Samoin se, että jaamme hyviä käytäntöjä ja luomme erilaisia keskinäisiä hälytysjärjestelmiä, sanoo Tiilikainen.
EU on usealla eri tasolla vastannut informaatiosodan uhkiin, mutta ongelma on Tiilikaisen mukaan se, että myös toisella puolella ne, jotka disinformaatiota jakavat ovat nopeita ja ketteriä ja osaavat hyödyntää teknologioita ja häikäilemättömyyttä.
Haastavaksi tilanteen tekee myös se, että mediakenttä monimuotoistuu koko ajan. EU-toimijoiden lisäksi apuja tarvitaankin myös yksityiseltä sektorilta ja kansalaisjärjestökentältä.
Disinformaation jakajat ovat nopeita, ketteriä ja häikäilemättömiä.
– Yhteistyö sosiaalisen media toimijoiden kanssa ja koulutuksen saralla on tärkeää. On myös lisättävä kansalaisten tietoisuutta ilmiöstä. Jäsenmaat ovat aika epätasaisia tässä suhteessa. Suomi on toisessa laidassa, sillä meillä on hyvä koulutus ja medialukutaito, mutta Euroopassa on paljon maita, joissa tilanne on paljon huonompi, sanoo Tiilikainen.
Hybridivaikuttamisesta puhutaan usein ideologisena taistelukenttänä, mutta siinä liikkuvat myös isot rahat. Hybridivaikuttamisen rahoitukseen EU on pyrkinyt puuttumaan vuoden 2018 rahanpesun vastaisella direktiivillä.
– Unionilla on paljon välineitä käytössä alkaen lainsäädännöllisistä välineistä, sillä hybridivaikuttaminen on hyvin monimuotoinen ilmiö eikä siihen ole yhtä ratkaisua. EU-maiden on tehtävä yhteistyötä monella alalla, jotta voimme tunnistaa hybridivaikuttajien uudet suunnitelmat, sanoo Tiilikainen.
Kohteena demokratia yleisesti
Puhumme usein EU:n horjuttamiseen tehtävästä informaatiosodankäynnistä, mutta ilmiö on maailmalaajuinen. Päämääränä ei ole vain EU:n rapauttaminen vaan kaikkien demokraattisten järjestelmien horjuttaminen.
Oxfordin yliopiston tutkimuksen mukaan seitsemän maata tekee aktiivista vaikuttamista ulkomailla. Nämä maat ovat Venäjä, Kiina, Saudi-Arabia, Pakistan, Intia, Iran ja Venezuela.
Näiden maiden trollit toimivat järjestelmällisesti Facebookissa ja Twitterissä, mutta trollien lukumääristä ei ole tarkkoja lukuja, kuten ei myöskään rahoituksesta.
– Arvion mukaan Kiinalla on kolmestasadasta tuhannesta kahteen miljoonaan henkeä töissä cyber-tehtävissä. Venezuelalla on useita arviolta 500 ihmisen joukko-osastoja, joilla on alan koulutusta. On myös näyttöä siitä, että Myanmarilla on Venäjällä koulutettuja cyber-joukkoja, kertoo disinformaatioon perehtynyt tutkija Naja Bentzen, joka työskentelee Euroopan parlamentin tutkimuskeskuksessa.
Trolliarmeijat myös tavoittavat suuria massoja. Facebookin mukaan Venäjän tukemat viestit tavoittivat jopa 126 miljoonaa amerikkalaista vuoden 2016 vaalien aikana ja niiden jälkeen.
Trollit työskentelevät myös maan sisäisesti. Omassa maassaan sosiaalisen median manipulointikampanjoita on käyttänyt tai käyttää edelleen 70 maata.
Omassa maassaan sosiaalisen median manipulointikampanjoita käyttää 70 maata.
Tutkimuskeskuksessa, jossa Bentzen työskentelee, tutkitaan disinformaatiota sekä salaisesti että julkisesti, tuottaen yleisölle tietoa ja koulutusmateriaalia.
Suomessa koulutus ja medialukutaito ovat hyviä, mutta Bentzen huomauttaa, että yleiseurooppalaisesti katsottuna kansalaisten peruslukutaidossa on paljon parantamisen varaa.
– Puhumme aina medialukutaidosta, mutta olisi syytä puhua vain lukutaidosta, sillä joka kuudennella eurooppalaisella on ongelmia lukemisessa. Tämä tarkoittaa, että he eivät kykene ymmärtämään abstraktia tekstiä. Nämä ihmiset lukevat lähinnä otsikon. Tämä on disinformaation leviämisen kannalta iso sisäinen haavoittuvuutemme, sanoo Bentzen.
