Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ruuhkautuu ja uudistuu

Arkistot

07.01.2014

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin valvoo ihmisoikeus-sopimuksen toteuttamista EN:n jäsenmaissa. Kasvava juttumäärä on pakottanut uudistamaan valvontajärjestelmää. Viime vuonna tuomioistuin vastaanotti yli 40 000 valitusta ja antoi 718 tuomiota.

Teksti Camilla Busck-Nielsen

Euroopan neuvosto perustettiin vuonna 1949 edistämään ihmisoikeuksien kunnioittamista, moniarvoista demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatteen noudattamista jäsenmaissaan. Järjestö pyrkii varmistamaan, että kansalliset lainsäädännöt ovat sopusoinnussa sen hyväksymien normien ja standardien kanssa.

Euroopan neuvoston jäsenvaltioksi liittymisen edellytyksenä on, että valtio liittyy Euroopan ihmisoikeussopimukseen (yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi). Samalla valtio sitoutuu hyväksymään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökset ja panemaan ne täytäntöön. Vuonna 1950 allekirjoitetulla ja vuonna 1953 voimaan tulleella Euroopan ihmisoikeussopimuksella perustettu ihmisoikeuksien kansainvälinen valvontajärjestelmä on toiminut vuodesta 1954. Suomi liittyi Euroopan neuvostoon 1989 ja ratifioi ihmisoikeussopimuksen vuonna 1990. Tällä hetkellä Euroopan neuvostossa on 46 jäsenvaltiota.

Ihmisoikeustuomioistuimella on toimivalta käsitellä sopimuspuolta vastaan tehdyt valtio- ja yksilövalitukset. Jokaisesta Euroopan neuvoston jäsenvaltiosta on valittu yksi tuomari ihmisoikeustuomioistuimeen (Suomesta oikeustieteen tohtori Matti Pellonpää). Tuomioistuin sijaitsee Strasbourgissa ja toimii kokopäiväisesti. Toukokuuhun 2005 mennessä tuomioistuin oli antanut noin 5 150 tuomiota.

Kuka voi valittaa ja mistä?

Sopimusvaltion lainkäyttövallan piirissä oleva luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi tehdä valtiota vastaan valituksen sopimuksen turvaaman oikeuden loukkauksesta. Myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen sopimuspuoli voi tehdä valituksen toista sopimuspuolta vastaan (valtiovalitus).

Suomi ratifioi joulukuussa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 12. pöytäkirjan (syrjinnän kielto) ja 13. pöytäkirjan (kuolemanrangaistuksen poistaminen). Syrjinnän kieltävä pöytäkirja tuli voimaan 1.4.2005, mistä lähtien on ollut mahdollista valittaa tuomioistuimeen myös syrjinnästä itsenäisenä rikkomuksena. Tähän asti syrjintään on voinut vedota ainoastaan jonkin sopimuksen turvaaman oikeuden rikkomuksen ohella.

Ihmisoikeustuomioistuin voi tutkia valituksen ainoastaan, jos valitus on tehty kuuden kuukauden kuluessa lopulliseksi katsottavasta kansallisesta ratkaisusta. Sopimuksessa tarkoitettuihin kansallisiin oikeussuojakeinoihin ei yleensä lueta ylimääräisiä muutoksenhakukeinoja eikä kantelua esim. oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille.

Ihmisoikeustuomioistuimen viralliset kielet ovat ranska ja englanti, mutta valittaja voi laatia valituksensa minkä tahansa sopimusvaltion virallisella kielellä (esim. suomeksi tai ruotsiksi). Suomen hallitus käyttää englantia (tai ranskaa) kommunikoidessaan tuomioistuimen kanssa.

Ihmisoikeustuomioistuimessa ei ole oikeudenkäyntimaksua. Tietyin edellytyksin on mahdollista saada maksuton oikeudenkäynti. Tuomioistuin ei kuitenkaan myönnä oikeusapua valituskirjelmän laatimista varten, vaan valittajalle voidaan myöntää oikeusapua käsittelyn myöhemmässä vaiheessa, jos hänen varansa eivät riitä lakimiehen palkkion ja oikeudenkäyntikulujen maksamiseen. Edellytyksenä on, että oikeusapu on tarpeen valituksen asianmukaista käsittelyä varten. Käytännössä tuomioistuin velvoittaa valittajan käyttämään asiamiestä sen jälkeen, kun valitus on otettu tutkittavaksi, erityisesti jos se järjestää suullisen käsittelyn.

Valitusten käsittely

Valitusasiat käsitellään ensimmäisessä vaiheessa kolmesta tuomarista koostuvissa komiteoissa, jotka voivat yksimielisellä päätöksellään jättää yksilövalituksen tutkittavaksi ottamatta tai poistaa sen asialistalta. Näissä tapauksissa on kysymys valituksista, jotka eivät täytä valitukselta edellytettäviä muodollisia vaatimuksia tai joilla ei muutoin ole menestymisen mahdollisuuksia.

Jos komiteapäätöstä ei tehdä, kysymys valituksen tutkittavaksi ottamisesta ja asiasisällöstä ratkaistaan normaalisti seitsemästä tuomarista koostuvissa jaostoissa. Vastaajavaltiolta pyydetään vastine ja mahdollisesti lisäkommentteja valituksen johdosta (tosin tuomioistuin voi myös jättää valituksen tutkimatta pyytämättä vastinetta). Menettely on pääosin kirjallista ja pääsääntöisesti julkista. Erillisestä pyynnöstä ja perustellusta syystä voidaan järjestää suullinen käsittely.

Jutun osapuoli voi poikkeuksellisissa tapauksissa pyytää asian siirtämistä seitsemästätoista jäsenestä koostuvan suuren jaoston (Grand Chamber) käsiteltäväksi. Jos asia otetaan suuren jaoston käsiteltäväksi, vasta sen tuomio on lopullinen ratkaisu asiassa. Muussa tapauksessa jaoston tuomio jää lopulliseksi ratkaisuksi. Asia käsittellään suuressa jaostossa yleensä suullisesti.

Lopputulos

Jos asiaa ei oteta tutkittavaksi tai tuomioistuin tuomiossaan päätyy siihen, ettei rikkomusta ole tapahtunut, asian käsittely päättyy. Valittaja vastaa tällöin omista oikeudenkäyntikuluistaan, mutta valtion oikeudenkäyntikuluja valittaja ei joudu maksamaan.

Jos tuomioistuin toteaa valtion rikkoneen ihmisoikeussopimusta, valittaja voi saada korvausta. Tällöin valtio joutuu korvaamaan myös ihmisoikeustuomioistuimen aiheellisiksi katsomat valittajan oikeudenkäyntikulut. Ihmisoikeustuomioistuin voi velvoittaa valtiota maksamaan valittajalle korvausta sekä aineellisesta että aineettomasta vahingosta. Joskus tuomioistuin katsoo pelkän rikkomuksen toteamisen riittävän korvaukseksi.

Korvaus on maksettava viimeistään kolmen kuukauden kuluttua tuomion tultua lopulliseksi. Tuomion täytäntöönpano tapahtuu yleensä korvauksien maksamisella. Joskus muitakin toimenpiteitä voidaan vaatia. Tuomioistuin voi edellyttää myös lainsäädännön tai (oikeus)käytännön muuttamista.

Euroopan neuvoston ministerikomitea valvoo tuomioiden täytäntöönpanoa.

Sovinto

Ottaessaan valituksen tutkittavakseen Euroopan ihmisoikeustuomioistuin asettuu jutun osapuolten eli valittajan ja valtion käytettäväksi saadakseen asiassa aikaan sovintoratkaisun. Tällaisen ratkaisun lähtökohtana tulee olla ihmisoikeussopimuksessa ja sen pöytäkirjoissa tunnustettujen ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Jos asiassa päästään sovintoratkaisuun, ihmisoikeustuomioistuin poistaa asian juttulistaltaan päätöksellä, jossa on lyhyesti ilmaistu tosiseikat ja hyväksytty ratkaisu.

Sovintoneuvottelut käydään joko suoraan osapuolten välillä tai tuomioistuimen välityksellä. Ne ovat ihmisoikeussopimuksen mukaan luottamuksellisia. Asia voidaan poistaa ihmisoikeustuomioistuimen juttulistalta, jos luottamuksellisuutta rikotaan.

Suurimmassa osassa sovintoratkaisuja sovinnon sisältönä on valtion maksama rahallinen korvaus ja valituksen vetäminen pois ihmisoikeustuomioistuimen käsittelystä.

Sivuväliintulot

Ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltävänä olevassa jutussa on myös mahdollista tehdä sivuväliintulo. Sopimusvaltiolla, jonka kansalainen valittaa toista sopimusvaltiota vastaan, on oikeus esittää kirjallisia kommentteja ja osallistua suulliseen käsittelyyn. Tuomioistuimen presidentti voi myös pyytää sopimusvaltiota, joka ei ole osapuolena asiassa, tai henkilöä, jota asia koskee mutta joka ei ole valittaja, esittämään kirjallisia kommentteja tai osallistumaan suulliseen käsittelyyn silloin, kun oikeuden asianmukainen menettely sitä edellyttää. Käytännössä esimerkiksi hallitus tai kansalaisjärjestö voivat esittää tuomioistuimen presidentille kirjallisen pyynnön tämän suhteen.

Esimerkkeinä suomalaisista tapauksista, joissa on käytetty sivuväliintuloa voidaan mainita Selistö v. Suomi (järjestö) ja Bäck v. Suomi (Ruotsin, Norjan, Hollannin ja Iso-Britannian hallitukset).

Hallituksen puolesta asiaa käsittelee valtionasiamies. Kirjeenvaihto osapuolten kesken tapahtuu ihmisoikeustuomioistuimen kautta. Valtionasiamies on ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston ihmisoikeustuomioistuin- ja -sopimusasioiden yksikön päällikkö. Suomen valtion asiamiehenä toimii lainsäädäntöneuvos Arto Kosonen.

Kasvava juttumäärä pakotti reformeihin

Alunperin valvontajärjestelmä oli kaksiportainen; ensin valituksia käsitteli ihmisoikeustoimikunta ja sen jälkeen tietyin edellytyksin tuomioistuin. Kun vuonna 1990 valituksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen tehtiin kaikkiaan noin 5 279 kappaletta, vuonna 1998, jolloin valvontajärjestelmää viimeksi uudistettiin, valituksia tehtiin jo 18 164 kappaletta. Marraskuun alusta vuonna 1998 aikaisemmat Euroopan ihmisoikeustoimikunta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin lakkautettiin ja ne korvattiin uudella pysyvällä kokopäiväisesti toimivalla Euroopan ihmisoikeustuomioistuimella. Tämä ei kuitenkaan riittänyt hallitsemaan yhä yltyvää valitusten tulvaa. Vuonna 2004 ihmisoikeustuomioistuin vastaanotti noin 40940 valitusta ja antoi 718 tuomiota, joissa 588 tapauksessa oli rikottu ainakin yhtä ihmisoikeussopimuksen suojaamaa oikeutta.

Vaikea tilanne johti valvontajärjestelmän uudistamiseen kolmella pääulottuvuudella. Ensinnäkin ihmisoikeustuomioistuin on mm. työjärjestyksensä muutoksilla karsinut turhaa byrokratiaa ja nopeuttanut käsittelyjään. Toiseksi sopimusvaltioita on kehotettu monella tavoin kehittämään omaa kansallista oikeusjärjestelmäänsä ja käytäntöään siten, että kansallinen lainsäädäntö ja vastaavasti kansalliset tuomioistuinratkaisut vastaisivat paremmin ihmisoikeussopimuksen vaatimuksia.

Kolmanneksi ihmisoikeussopimuksen tuomioistuinmenettelyä koskevia artikloja päädyttiin muuttamaan 14. pöytäkirjalla, joka vaatii kaikkien jäsenvaltioiden ratifioinnin tullakseen kansainvälisesti voimaan. Suomi on allekirjoittanut pöytäkirjan marraskuussa 2004.

Neljästoista pöytäkirja vahvistaa Euroopan ihmisoikeussopimusta kansallisella tasolla ja mahdollistaa yksilövalitusten aiempaa tehokkaamman seulonnan. Lisäksi tehostetaan valitusten käsittelyä.

Kirjoittaja on ulkoasiainministeriön lainsäädäntösihteeri.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin Internetissä: www.echr.coe.int

EIT on monikulttuurinen työyhteisö

Sihteeristön lakimies Monica Gullans kertoo Lakimiesuutisille työstään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

Kuinka monta suomalaista juristia tuomioistuimessa työskentelee?

– EIT:n sihteeristössä työskentelee tällä hetkellä yhteensä neljä suomalaista juristia, joista kolme valmistelee valitusasioita oikeudellisessa yksikössä. Neljäs työskentelee informaatioyksikössä tehtävänään muun muassa analysoida oikeuskäytäntöä. Myös viidennellä suomalaisjuristilla on työhuone tuomioistuinrakennuksessa, mutta hän työskentelee EN:n ihmisoikeusdirektoraatissa, tuomioiden täytäntöönpano-osastolla.

Millainen Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on työpaikkana?

– EIT on varsinainen sulatusuuni. Suomen liittyessä Euroopan neuvostoon vuonna 1989 ja ratifioidessa ihmisoikeussopimuksen vuonna 1990 silloinen ihmisoikeustoimikunta ja -tuomioistuin olivat verraten pieniä. Nykyään ihmisoikeussopimus koskee peräti 800 miljoonaa ihmistä. Uudessa tuomioistuimessa ja sen sihteeristössä työskentelee kaiken kaikkiaan noin 550 henkilöä 46:sta jäsenmaasta. Käytävillä puhutaan 29:ää eri kieltä. Viralliset kielet ovat ranska ja englanti. Päätösneuvottelut tulkataan, jotta jokainen tuomari voi esittää kantansa vahvemmalla virallisella kielellään.

EIT työskentelee jakaantuneena neljään osastoon ja kahteenkymmeneen oikeudelliseen yksikköön. Jokaisessa yksikössä on 5-18 juristia. Yksikössä, jossa suomalaiset juristit työskentelevät, kollegat ovat Isosta-Britanniasta ja Makedoniasta. Kukin valmistelee pääsääntöisesti omaa maataan vastaan tehtyjä valitusasioita.

Työyhteisönä EIT kysyy joustavuutta. Samaan aikaan korostetaan jatkuvuutta pitämällä kiinni tietyistä vuosien varrella kehittyneistä työmenetelmistä ja sisäisestä hierarkiasta. Eräs järjestelmän hyvistä puolista on se, että etukäteen sovittuja sääntöjä myös noudatetaan ja että asiat etenevät nopeasti riippumatta siitä, onko tietty henkilö työpaikalla läsnä vai ei.

Paljonko suomalaisia asioita käsitellään vuosittain EIT:ssä?

– Uusia valituksia Suomea vastaan saapui viime vuonna yli 300. Valituksen tultua vireille sihteeristön lakimies tekee alustavan tarkastelun, jonka jälkeen valitus joko rekisteröidään tai valittajaa pyydetään täydentämään valituksensa. Valitusasiakirjojen tavallisin muodollinen puute on se, että valittaja ei toimita kopiota kaikista asiaa koskevista kotimaisista ratkaisuista taikka kotimaisille tuomioistuimille osoittamistaan valituskirjelmistä. Kotimaisista ratkaisuista ei näet aina käy ilmi, onko kotimaisia oikeuskeinoja käytetty 35 artiklan tarkoittamin tavoin, eli onko valittaja vedonnut samoihin seikkoihin jo kotimaisessa prosessissa kuin sittemmin ihmisoikeustuomioistuimelle tehdyssä valituksessa. Samoin valtakirjaa joudutaan usein pyytämään asiamieheltä, sillä kotimaisesta käytännöstä poiketen asiamiehen on aina esitettävä valtakirja EIT:ssa.

Millaista työsi käytännössä on?

– Sihteeristön lakimiehen työ on verraten itsenäistä. Vaikkakin suurin osa ajasta kuluu sekä kotimaisen oikeuskehityksen että EIT:n oikeuskäytännön seuraamiseen, päätösluonnosten kirjoittamiseen ja kirjeenvaihtoon, työ ei ole yksinäistä, sillä yhteistyö tuomareiden ja muiden juristien kanssa on vilkasta. Esimerkiksi Suomen yksikön ja naapuriyksikön juristit, yhteensä noin viisitoista henkilöä seitsemästä eri maasta, kokoontuvat kerran kuukaudessa ns. case law -kokoukseen keskustelemaan erityisen mielenkiintoisista EIT:n tuomioista. Myös tutkimusyksikkö pyytää aika ajoin juristeilta apua kansallisten lainsäädäntöjen sisällön selvittämisessä.

Miten EIT:een haetaan harjoittelijaksi?

– EIT järjestää kolmen kuukauden pituisia harjoittelujaksoja kolme kertaa vuodessa (tammikuu-maaliskuu, huhtikuu-kesäkuu ja lokakuu-joulukuu). Valinnassa pyritään maantieteelliseen tasapuolisuuteen. EIT:ssa on ollut suomalainen juristi harjoittelijana noin joka toinen vuosi. Hakuaika vuoden 2006 harjoittelujaksojen osalta päättyy 15. syyskuuta 2005. Lisätietoja osoitteesta www.echr.coe.int (”Traineeships”).

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomea koskevat ratkaisut 2004 ja 2005

Vuonna 2004 Suomea vastaan tehtiin 308 valitusta, tutkimatta jääneitä tai listalta poistettuja valituksia oli 191 ja tutkittavaksi otettiin 15 valitusta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin toimitti Suomen hallitukselle vastinetta varten 29 uutta valitusta, ja tuomioita annettiin 12, joista kahdeksassa todettiin ainakin yksi rikkomus.

TAMMINEN v. FINLAND 40847/98

Art. 6 § 1, rikkomus, ei korvausta. Valittajan oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli rikottu, kun hovioikeus katsoi, että vasta suullisessa käsittelyssä kuultavaksi kutsuttu todistaja oli kutsuttu liian myöhään, eikä lykännyt käsittelyä todistajan kuulemiseksi.

PITKÄNEN v. FINLAND 30508/96

Art 6 § 1, rikkomus, korvaus 6.000 €. Valittajien oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kohtuullisessa ajassa oli rikottu, kun kiinteistökaupan seurauksena käynnistyneet riita- ja hallinto-oikeudenkäynnit kestivät yli seitsemän vuotta.

KANGASLUOMA v. FINLAND 48339/99

Art. 6 § 1 ja Art. 13, rikkomus, korvaus 3.000 € . Valittajan oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kohtuullisessa ajassa oli rikottu, kun talousrikosasian käsittely kesti yli seitsemän vuotta. Valittajalla ei myöskään ollut 13 artiklan mukaista tehokasta oikeussuojakeinoa keston pituudesta valittamiseen.

H.A.L. v. FINLAND 38267/97

Art 6, rikkomus, korvaus 4.000 €. Valittajan oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli rikottu, kun hän ei sairauspäivärahaa koskevassa asiassa saanut riittävästi informaatiota asian käsittelystä eikä päätöksiä oltu perusteltu riittävästi.

PABLA KY v. FINLAND 47221/99

Art 6 § 1, ei rikkomusta. Valittajan oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ei oltu rikottu, kun kansanedustajan virassa oleva henkilö oli toiminut hovioikeudessa asuntoasioiden asiantuntijajäsenenä valittajan asiassa.

LAUKKANEN AND MANNINEN v. FINLAND 50230/99

Art. 6 § 1, ei rikkomusta. Valittajien oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ei oltu rikottu, kun valittajien ei annettu kutsua kaikkia haluamiaan todistajia eikä hovioikeus järjestänyt suullista käsittelyä.

PUOLITAIVAL AND PIRTTIAHO v. FINLAND 54857/00

Art. 6, ei rikkomusta. Vuosia aikaisemmin asianajotoimintaa harjoittanut henkilö ei ollut esteellinen toimimaan hovioikeudessa esittelijänä asiassa, jonka toisen osapuolen aikaisemmassa asiassa ko. esittelijä oli toiminut avustajana.

NARINEN v. FINLAND 45027/98

Art 8, rikkomus, ei korvausta. Valittajan kirjeenvaihdon suojaa oli rikottu, kun konkurssipesän hoitaja, joka oli kääntänyt pesän virallisen postin itselleen, oli avannut myös valittajan henkilökohtaisen kirjeen.

KARHUVAARA AND ILTALEHTI v. FINLAND 53678/00

Art. 10, rikkomus, korvaus 22.155 € ja 14.190 €. Valittajien sananvapautta oli rikottu, kun heidät oli tuomittu kansanedustajan puolisoa koskevan artikkelisarjan perusteella yksityiselämän loukkauksesta sakkoihin sekä maksamaan kansanedustajalle korvausta henkisestä kärsimyksestä.

SELISTÖ v. FINLAND 56767/00

Art. 10, rikkomus, korvaus 8.500 €. Valittajan sananvapautta oli rikottu, kun hänet oli tuomittu kunnianloukkauksesta sakkoihin artikkeleista, jotka käsittelivät mm. väitettä että nimeltä mainitsematon kirurgi oli ollut alkoholin vaikutuksen alaisena leikatessaan potilasta, joka kuoli leikkauksen aikana ja oli näin aiheuttanut tämän kuoleman.

BRUNCRONA v. FINLAND 41673/98

1. pöytäkirjan Art. 1, rikkomus, korvauksista erillinen päätös myöhemmin. Valittajien oikeutta omaisuuden suojaan oli rikottu, kun valtio lakkautti heidän vuokraoikeutensa 27,6 hehtaaria käsittävään maa- ja vesialueeseen, joka oli vuokran perusteella ollut suvun hallinnassa noin 200 vuoden ajan, maksamatta korvausta alueella suoritetuista hoitotoimenpiteistä. Valittajilla ei katsottu olevan omistusoikeutta tai vakaata hallintaoikeutta saariin.

BÄCK v. FINLAND 37598/97

1. pöytäkirja, Art. 1, ei rikkomusta. Valittajan oikeutta omaisuuden suojaan ei oltu rikottu, kun hän joutui takaajana maksamaan takaamaansa velkaa noin 19.000 € ja itse päävelalliselle myönnettiin velkajärjestely, minkä seurauksena takautumissaatavan suuruudeksi vahvistettiin noin 360 €.

M.S. v. FINLAND 46601/99

Art 6, rikkomus, korvaus 3.000 €. Valittajaa ei oltu kohdeltu oikeudenmukaisesti rikosprosessissa, kun hänelle ei annettu mahdollisuutta lausua määräajan jälkeen hovioikeudelle lähetetyn kirjelmän johdosta. Asiassa ei järjestetty suullista oikeudenkäyntiä hovioikeudessa.