Euroopan unionin tuomioistuimiin tarvitaan joko lisää tuomarin virkoja tai uusia erityistuomioistuimia, jotta nykyinen jutturuuhka saadaan purettua. Tätä mieltä ovat kaikki kolme suomalaista EU-tuomioistuimissa työskentelevää tuomaria, jotka esitelmöivät aiheesta alkukeväästä Helsingissä.
Erityisesti jutturuuhka näkyy Euroopan unionin yleisessä tuomioistuimessa, jossa suurten kilpailuasioiden käsittely saattaa pahimmillaan kestää 4–5 vuotta. Lisäksi EU:ssa perustetaan jatkuvasti uusia virastoja, joiden toiminnasta voidaan ajan kuluessa ennustaa nousevan yhä enemmän kanteita. Tällä hetkellä työllistävimpiä aihepiirejä ovat tavaramerkki- ja kilpailukysymykset.
Yleisen tuomioistuimen tuomarin Heikki Kannisen mukaan parhaillaan mietitäänkin tuomioistuimen toimintaan laajoja uudistuksia. Myös Euroopan unionin tuomioistuimen tuomari Allan Rosas pitää erittäin todennäköisenä, että ainakin tavaramerkkituomioistuin perustetaan seuraavien vuosien aikana. Vielä tämän kevään aikana Euroopan unionin tuomioistuimen täysistunto antanee oman lausuntonsa mahdollisen patenttiasioihin erikoistuneen oikeusistuimen perustamisesta.
Muutoksia toimivaltaan
Lissabonin sopimuksen voimaan tulo toi tullessaan muutoksia myös EU:n tuomioistuinjärjestelmään. Tämä näkyy heti tuomioistuinten nimissä, kun entinen
Euroopan yhteisöjen tuomioistuin muuttui Euroopan unionin tuomioistuimeksi ja Euroopan yhteisöjen ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin muutettiin niin ikään Euroopan unionin yleiseksi tuomioistuimeksi. Muut muutokset koskettavat tuomioistuinten toimivaltaa sekä tuomarien valintaa. Aikaisemmin jäsenvaltioiden hallitukset nimittivät kukin oman maansa edustajan tuomioistuimiin, nyt Lissabonin sopimuksen pohjalta on perustettu valintakomitea, joka antaa lausunnon ehdolla olevien henkilöiden soveltuvuudesta. Valintakomiteassa on seitsemän jäsentä, joista yksi on suomalainen tuomari Virpi Tiili.
Suomen nykyiset edustajat, EU tuomioistuimen tuomari Allan Rosas, yleisen tuomioistuimen jäsen Heikki Kanninen sekä julkisasiamies Niilo Jääskinen on kukin valittu vielä vanhan järjestelmän pohjalta.
Lissabonin sopimus merkitsi myös Euroopan unionin niin sanotun kolmen pilarin rakenteen purkamista. Tämä tarkoittaa sitä, että Euroopan unionin tuomioistuimen toimivalta kattaa nyt Euroopan unionin oikeuden, ellei perussopimuksissa toisin säädetä. Samalla unionin tuomioistuin saa yleisen ennakkoratkaisuja koskevan toimivallan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta. Aikaisemmasta poiketen kaikki tuomioistuimet voivat pyytää näistä asioista ennakkoratkaisua unionin tuomio-istuimelta.
Myös poliisiyhteistyön ja rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön osalta unionin tuomioistuimen toimivalta antaa ennakkoratkaisuja tulee pakolliseksi. Ennen Lissabonin sopimusta oikeus ennakkoratkaisujen pyyntöön oli valinnainen ja jäsenvaltio saattoi määritellä sen laajuuden.
Lissabonin sopimuksen ansiosta myös Euroopan unionin perusoikeuskirja saa saman oikeudellisen arvon kuin perussopimukset. Tuomari Allan Rosasin mukaan vireillä on myös hanke siitä, että Euroopan unioni itsessään liittyisi Euroopan ihmisoikeussopimukseen.
Lissabonin sopimuksen jälkeenkin EU:n tuomioistuinten toimivaltaan jää yhä rajoituksia. Unionin tuomioistuimella ei esimerkiksi ole toimivaltaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla eräitä yksilön oikeuksia koskevia kysymyksiä lukuunottamatta.
Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta laajeni Lissabonin sopimuksen jälkeen siten, että luonnolliset ja oikeushenkilöt voivat nostaa kanteen suoraan, jos ne ovat tyytymättömiä EU:n jonkin elimen päätökseen tai toimintaan.
