Suomi on ollut Euroopan unionin jäsen tasan 20 vuotta, vuodesta 1995 alkaen. EU-jäsenyys on mullistanut yhteiskunta- ja oikeusjärjestyksemme. Suomi pyrki – ja pääsi – ”kaikkiin ytimiin”, myös rahaliittoon.
Juha Raitio sai juristinpaperit EU-jäsenyytemme kynnyksellä, integraatioprosessin ETA-vaiheessa vuonna 1993. Mies aavisti, että eurooppaoikeus on tulevaisuuden ala, ja sitä se totisesti on ollut.Tänään Raitio hoitaa eurooppaoikeuden professuuria Helsingin yliopistossa.
Pykälöikäämme.
1. luku: Juristiksi ajautumisesta
1 §. Nuoruuden unelma. Lukion ykkös- ja kakkosluokalla unelmoin lääkärin ammatista. Numeroni matematiikassa ja fysiikassa oli kuitenkin vain yhdeksän, ja ajattelin että se ei riitä – arvelin, että olen liian tyhmä lääkäriksi.
2 §. Valaistuminen. Oikeustieteelliseen päädyin poissuljennalla. Karsin listastani pois ammatteja, jotka minua eivät ainakaan kiinnosta. Ihailin myös sitä, että oikeustieteen opiskelu oli siihen aikaan poikkeuksellisen itsenäistä ja epäkoulumaista.
2. luku: Kotoperäisestä lainsäädännöstä
1 §. Kiva laki. Yhdenvertaisuuslaki – vaikka se ei tyystin kotoperäinen olekaan. Hyvä idea: kukaan ei saa syrjiä ketään millään perusteella.
2 §. Kamala laki. Parkkikiekon käyttöä koskevat pikkutarkat säännökset. Omituista niuhottamista.
3. luku: Europeräisestä lainsäädännöstä
1 §. Kiva säädös. EU:n perusoikeuskirja. Siitä ilmenee eurooppalainen arvopohja. Lisäksi sen soveltamisala on maltillinen: jäsenvaltioissa EU:n perusoikeuskirja soveltuu viitekehykseksi silloin, kun sovelletaan jotain toistakin EU-normia. Se jättää tilaa myös kansalliselle perustuslaille.
2 §. Kamala säädös. Puolustus- ja turvallisuusalan hankintadirektiivi. Sitä kierretään monessa maassa. Aika usein hankinnat tehdään hallitukselta hallitukselle.
4. luku: EU:n anti tähän saakka
1 §. Euro-oikeuden paras anti. Ainakin sisämarkkinoiden perusvapaudet ovat muuttaneet elämäämme helpompaan suuntaan.
2 §. Euro-oikeuden ikävin anti. Euroon liittyvät valuviat. Jouston instrumentti on työttömyys.
5. luku: EU:n anti tulevaisuudessa
1 §. Euro-oikeuden ihannevisio. EU:n luoma yleinen vakaus. Esimerkiksi ulkopolitiikassaan Suomi voi toimia yleiseurooppalaisessa rintamassa. Yhdentyminen liittovaltion suuntaan ei ole pelkästään huono asia.
2 §. Euro-oikeuden kauhuskenaario. Jos disintegraatio eli eriytyminen kiihtyy, edessä on isoja ongelmia. Britit eroavat EU:sta, EU:n päätöksenteko halvaantuu, jäsenvaltiot riitelevät keskenään… Se merkitsisi sekä poliittista että taloudellista stagnaatiota.
6. luku: Euron kriisistä
1 §. Valoisat näkymät. Pankkiunioni herättää minussa suurta toivoa. Pyrkimyksenä on päästä eroon siitä, että pankkeja rahoitetaan valtioiden varoin. Haluaisin luottaa bail in -direktiiviin.
2 §. Synkät näkymät. Yhdentoista miljoonan asukkaan Kreikan ongelmat eivät EU:ta kaada. Mutta jos samat ongelmat leviävät muualle Eurooppaan, järjestelmä repeää liitoksistaan.
7. luku: Pakolaisuudesta ja Dublin III -asetuksesta
1 §. Mitä se on? Vuonna 2013 voimaan tullut Dublin III -asetus antaa EU:n jäsenmaille useita vaihtoehtoja siihen, missä turvapaikkahakemus käsitellään.
Turvapaikanhakijaa ei saa palauttaa siihen EU-maahan, johon hän on ensimmäisenä saapunut, jos turvapaikanhakijalle ei voida taata siellä ihmisarvoista kohtelua.
EIT:n ja EUT:n tuoreet ratkaisut puhuvat selvää kieltä: turvapaikanhakijaa ei saanut palauttaa Kreikkaan.
Dublin III -asetuksessa on myös humanitaarinen yleislauseke. Mikä tahansa jäsenvaltio voi päättää käsitellä kolmannen valtion kansalaisen suojelua koskevan hakemuksen siinäkin tapauksessa, että tuo valtio itse ei ole asetuksen mukaan siitä nimenomaisesti vastuussa.
2 §. Mitä se ei ole? Toisin kuin jopa ministeritasolla on väitetty, Dublin III -asetus ei anna millekään valtiolle automaattista oikeutta palauttaa turvapaikanhakijaa siihen EU-maahan, johon hän on ensimmäisenä saapunut.
8. luku: Eurooppaoikeuden professorin työstä
1 §. Kutkuttavinta. Tämä on moniottelua. Edessäni on valtava virallislähdemateriaali, joka on jatkuvassa muutostilassa.
Pinnalla olevat oikeudenalat vaihtuvat jatkuvasti. Pakolaispolitiikka, eurokriisi, julkiset hankinnat, sisämarkkinoiden perusvapaudet, EU:n toimielimet, ihmisoikeusjuridiikka… Tuollainen substanssimassa pysyy hallinnassa vain vahvan oikeusteoreettisen viitekehyksen avulla.
2 §. Kauhistuttavinta. Valtava virallislähdemateriaali.
9. luku: Pienet suuret asiat
1 §. Mielimauste. Sokeri.
2 §. Herkkuruoka. Vaimon valmistama lampaanviulu.
3 §. Paras juoma. Vesi.
4 §. Kaunein kukka. Ruusu.
5 §. Väri ylitse muiden. Tummansininen.
6 §. Rakkain romaani. Tuntematon sotilas.
7 §. Elämän tarkoitus. Rakkaus.
8 §. Lempilausahdus. Kohtuus kaikessa.
**
Juha Raitio
- s. 1967, Korpilahti
- OTK 1993, OTL 1996, OTT 2002, Helsinki
- Johtamisen erikoisammattitutkinto, SLK Instituutti 2010
- VT 1995
- HY, assistentti 1995–1997, tutkija 1998–2003, julkisen eurooppaoikeuden vs. professori 2004–2005
- JoY, eurooppaoikeuden professori 2005–2007; HY, eurooppaoikeuden professori 2007–
- Professoriliiton Joensuun os. johtok. jäsen 2005–
- Suomen Eurooppaoikeuden yhdistyksen vpj. 2005–2007, pj. 2007–
- Professoriliiton Hgin os. johtok. jäsen 2009–2012
- HY:n oikeustieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvoston jäsen 2010–
- Kirjallista tuotantoa eurooppaoikeuden alalta, toimittajana Defensor Legis -lehdessä
- Harrastukset: toiminta oikeustieteellisissä yhdistyksissä, matkailu, lukeminen
- Perhe: vaimo ja 6-vuotias poika
**
Teksti ja kuva: Ari Mölsä
