Lakimiesuutisten soittokierros oikeusoppineille tuottaa mielenkiintoisen tuloksen ”floppilainsäädännöstä”. Useita ehdotuksia huonoimmaksi laiksi sai lainsäädäntöprosessi, joka ei itse asiassa koskaan päätynyt säädetyksi laiksi: pääministerien Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin sote-uudistuslait. Niiden valmistelun arvellaan tulleen kalliiksi – vailla tuloksia.
Kärkeen nousee myös haja-asutusalueen jätevesiasetus, joka on käytännössä jo kumottu, mutta asetus ehti koitua kalliiksi monille maaseudun asukkaille – ja yrityksille, jotka uskoivat lain jäävän voimaan.
Useimmat lainoppineet eivät halua listata ”floppilakeja” omalla nimellään. Rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen Turun yliopistosta ei pahastu nimensä mainitsemisesta. Hän on kirjoittanut ”huonoimmasta laista” kaksi artikkelia.
– Viime vuosien huonoin rikosprosessioikeudellinen laki on mielestäni laki sakon ja rikesakon määräämisestä (SRML; 754/2010), joka säädettiin jo vuonna 2010. Sitä ei ole vieläkään saatettu voimaan. Kun niin tapahtuu, nykyiset rikesakkomenettelystä annettu laki (66/1983) ja rangaistusmääräysmenettelystä annettu laki (692/1993) kumoutuvat.
Rikkomuksen käsitteleminen säädetyssä menettelyssä edellyttää epäillyn suostumusta. Nykyiset lait eivät sellaista edellytä.
– Suostumukseen kuuluu muun ohessa rikkomuksen tunnustaminen. On pelättävissä, että vähäisiä rikosasioita siirtyy kiistämisen vuoksi käräjäoikeuksien käsiteltäviksi vuosittain jopa yli 10 000 tapausta. Se ei olisi missään nimessä prosessitaloudellisesti järkevää.
Viljanen korostaa, että epäillylle täytyy antaa kohtuullinen aika harkita mahdollisen suostumuksensa antamista.
– On ilmeistä, että esimerkiksi liikenneratsiat hidastuvat ja aiheuttavat näin aiempaa suurempia ruuhkia tai sitten aiempaa suurempi osa ajoneuvoista on päästettävä tarkastuspisteen ohi pysäyttämättä, mikä heikentää ratsioiden tehoa.
Myös kyseisessä laissa omaksuttu käsitteistö on Viljasen mielestä pahasti epäonnistunut: rangaistusvaatimus, sakkovaatimus, sakkomääräys, rikesakkomääräys, rangaistusmääräys – ja niin edelleen. ”Liikenteen kuluttaja” hämmentyy varmasti näiden käsitteiden viidakossa.
– Aivan liian monimutkaista, tarpeettomasti. Esimerkiksi poliisin esittämä sakkorangaistuksen määräämistä koskeva vaatimus voi olla nimeltään sakkovaatimus tai rangaistusvaatimus riippuen siitä, suostuuko epäilty asian käsittelemiseen säädetyssä menettelyssä vai ei, Viljanen päivittelee.
Nykyisten lakien mukaisia rangaistusmääräyksiä ja rikesakkoja annetaan vuosittain yhteensä satoja tuhansia. Niiden määräämistä koskevat lait koskettavat siten huomattavan suurta kansanjoukkoa.
– Siksi alan lainsäädännön olisi oltava mahdollisimman helposti ymmärrettävää, Pekka Viljanen korostaa.
