Teknikko, lakimies ja homohistorioitsija
Adolf Fredrik (Fritz) Wetterhoffin (1878–1922) vanhemmat olivat metsänhoitaja Onni Kurt Alfred Wetterhoff ja Anna Charlotta Johanna Nescher. Äiti kuoli kuitenkin varhain ja Fritzin kasvatuksesta huolehtivat hänen tätinsä Fredrika ja Rosina Wetterhoff.
Wetterhoff pääsi ylioppilaaksi 1897 ja opiskeli aluksi historiaa Helsingin yliopistossa. Hän siirtyi Saksaan opiskelemaan kutomoalan teknikoksi. Palattuaan Suomeen hän toimi Wetterhoffin kotiteollisuuskoulun opettajana.
Wetterhoff jatkoi kuitenkin opintojaan Helsingin yliopistossa suorittaen oikeustutkinnon 1909. Jo opiskeluaikanaan Wetterhoff työskenteli vuodesta 1906 Hämeenlinnan maistraatissa vt. pormestarina ja vt. oikeusneuvosmiehenä.
Valmistuttuaan juristiksi hän toimi Hämeenlinnan kaupunginviskaalina. Vuonna 1911 Wetterhoff joutui "median uhriksi", kun hämeenlinnalainen lehti tuomitsi hänen homoseksuaalisuutensa – nimeä tosin mainitsematta, mutta muuten tunnistettavasti. Paljastusta seurasi muutto Helsinkiin ja siirtyminen asianajajan tehtäviin. Mutta Helsingissä alkoivat levitä huhut hänen taloudellisista epäselvyyksistään. Tämän vuoksi hän muutti vaivihkaa Saksaan vuonna 1913 asettuen Berliiniin. Siellä hän tapasi seksologi Magnus Hirschfeldin ja antoi tälle kuvauksensa Suomen homohistoriasta ja
homokulttuurista, joka julkaistiin teoksessa Die Homosexualität des Mannes und des Weibes (Miehen ja naisen homoseksuaalisuus) vuonna 1914.
Jääkäriliikkeen perustajia ja ensimmäisiä diplomaatteja
Wetterhoff löysi Saksasta mahdollisuuden vaikuttaa myös Suomen historian vaiheisiin. Jääkäriliikkeen hallinnon järjestämisessä Saksan puolella Wetterhoff oli eräs avainhenkilöistä. Jo alkusyksystä 1914 hän oli esittänyt, että Suomeen oli saatava Saksan tiedusteluverkosto, maan vapausliike oli organisoitava ja sille oli koulutettava sotilasjohtajia. Seuraavana vuonna Wetterhoff perusti Berliinin toimiston hoitamaan orastavan jääkäriliikkeen hallinnollisia järjestelyjä. Koska Wetterhoff näissä toimissaan oli Venäjän hallitsijoiden silmissä maanpetturi, hän otti vuonna 1914 Saksan kansalaisuuden.
Suomen itsenäisyyden ja kansainvälisen aseman vakiinnuttaminen oli maan alkuvuosien diplomatian tärkein tehtävä. Vastuun tästä työstä ottivat ensi vaiheessa kantaakseen pitkälti samat henkilöt, jotka olivat aktiivisesti olleet ajamassa Suomen irrottamista Venäjästä. Monet epävirallisen jääkäridiplomatian edustajista jatkoivat vuonna 1918 työtään Suomen virallisina edustajina.
Tätä urakehitystä noudattaen myös Wetterhoff siirtyi diplomaatiksi toimien muun muassa Berliinin lähetystössä ja vt. pääkonsulina Hampurissa. Myöhemmin hänellä oli virka ulkoasianministeriön sanomalehtitoimistossa (nykyisin lehdistöosasto). Wetterhoff kuoli Helsingissä joulukuun alussa 1922.
Eläessään Wetterhoff ei ehtinyt saada tunnustusta toimistaan. Sittemmin häntä on muistettu sekä jääkäriliikkeen perustajana että homohistorioitsijana. Fritz Wetterhoffin muistolaatta paljastettiin Hämeenlinnan Historiallisen Seuran toimesta 21.9.1968.
