Kansainvälinen Asianajajaliitto (International Bar Association IBA) kokoontui ensimmäistä kertaa vuosittaiseen konferenssiinsa viime loka–marraskuun vaihteessa Lähi-Idässä. Dubaissa korkeiden pilvenpiirtäjien katveessa järjestetty konferenssi kokosi noin 5 000 osallistujaa eri puolilta maailmaa. Yksi mielenkiintoisimmista sessioista koski 11.3.2011 Japanissa tapahtunutta Fukushiman ydinvoimalaonnettomuutta.
Ankaran vastuun toteutuminen
Tilaisuuden ensimmäisen puheenvuoron piti asianajaja Ryu Umezu Anderson Möri & Tomotsune-toimistosta Tokiosta. Hän kertoi, miten tapahtumat saivat alkunsa suuresta maanjäristyksestä ja sitä seuranneesta tsunamiaallosta, joka pyyhkäisi valtavalla voimalla Japanin rannikon yli. Esitystä elävöitti autenttinen videoesitys, jossa hyökyaallon edetessä sisämaahan ihmiset ajoivat autoillaan karkuun roinan peitossa olevaa valtavaa vesimassaa, joka vei kokonaisia rakennuksia mukanaan.
Umezu selosti valokuvien avulla, miten Fukushimassa meren rannalla olleet maanpäälliset ydinreaktorirakennukset katosivat lähes kokonaan. Samalla veden varaan joutuivat dieselgeneraattorit, joiden käyttötarkoitus oli toimia voimaloiden varajärjestelminä.
Evakuointia vaikeutti ihmisten joutuminen paniikkiin. Paniikki aiheutti myös henkilö- ja esinevahinkoja, jotka olisi voitu välttää. Muun muassa Umezun oma sukulainen, joka oli sairaalassa onnettomuuden vaikutusalueella, joutui evakuoinnissa kadoksiin ja löytyi toiselta puolelta Japania olevasta sairaalasta vasta viikon päästä evakuoinnista.
Umezu kävi läpi ydinvastuun periaatteet Japanissa ja totesi, että voimalaoperaattorilla on rajaton ja ankara vastuu vahingoista. Japani ei ole ratifioinut kahta kansainvälistä sopimusta, jotka koskevat korvausvastuuta ydinvahinkojen osalta (1960 Pariisin sopimus ja Wienin sopimus 1963).
Yli puoli vuotta onnettomuuden jälkeen korvauskysymysten jäsentäminen on Japanissa täysin kesken. Voimalaoperaattori ei ole ainakaan toistaiseksi vedonnut poikkeuksellisten luonnonolojen ehkä mahdollistamaan vastuusta vapautumiseen. Tietyin reunaehdoin valtio voi tulla voimalayhtiön apuun korvausten suorittamisessa. Tämä edellyttäisi ainakin osin yhtiön toiminnan muuttamista ja siihen puuttumista. Tähän ei ole suhtauduttu suopeasti. Japanin oikeusjärjestelmä ei tunne joukkokannetta, mistä syystä jokaisen vahinkoja kärsineen on itse oltava aktiivinen korvausasiassaan.
Umezu toi esille, että asianajajilla on suuri vastuu siinä, että vahingonkärsijöiden suuri joukko saa apua. Paitsi voimalayhtiö, myös Japanin valtio voi joutua korvausvastuuseen, koska ydinvoimalatoiminta Japanissa on voimakkaasti valtion säätelemää ja valvomaa.
Japanissa ei ole osattu ratkaista, mitä maassa oleville ydinvoimaloille pitäisi jatkossa tehdä. Japanissa olevien ydinvoimalatoimintaa harjoittavien yhtiöiden tilanne on onnettomuuden jälkeen muodostunut hyvin hankalaksi. Muun muassa niiden sijaintia on moitittu. Japanissa onkin pohdittu, pitäisikö ydinvoimalatoimijoiden vastuuta rajata tiettyyn määrään, jonka ylimenevältä osalta valtio maksaisi kaikki korvaukset, jos vahinko syntyy.
Tällä hetkellä Fukushiman voimalaa Japanissa operoivan Tokyo and Electric Companyn (Tepco) kohdalla ydinkysymykseksi on noussut, maksaako valtavan korvauslaskun viime kädessä sähkön kuluttajat vai veronmaksajat.
Väitteitä virheistä ja laiminlyönneistä
Toisen esityksen piti tohtori Birgit Speiss-hofer. Hän lyttäsi varsin kovin sanakääntein Tepcon toimintakulttuurin täydellisesti. Hän syytti yhtiötä korruptoituneeksi, ja yhtiön laiminlyöneen toistuvasti useita turvallisuusmääräyksiä. Hän piti ongelmallisena, että voimalaa valvovat viranomaiset ja toisaalta voimalan turvallisuudesta vastaavat työntekijät ovat hyvin läheisissä suhteissa keskenään. Speisshoferin mukaan toimijoiden roolit ovat toimijoiden eläköitymisen jälkeen vaihtuneet, mikä on voinut vaikuttaa valvonnan onnistumiseen. Umazu huomautti, että jälkikäteen on varsin helppo arvostella voimalatoimijaa ja viranomaisia, ja totesi, että kaikkea toimintaa ohjasivat viime kädessä ihmiset.
Speisshofer toi esille, että voimala-alueella onnettomuuden jälkeen työtä tehneiden työntekijöiden suurimpia sallittuja säteilymääriä nostettiin, jotta työntekijöitä voitiin pitää alueella pidempään korjaus- ja selvitystöitä tekemässä. Tämä altisti työntekijät syöpää aiheuttavalle säteilylle. Yleisön joukosta kuultiin tosin sellainenkin kanta, että Tsernobylin onnettomuuden seurauksena ei olisi voitu osoittaa yhteyttä alueella havaittuihin syöpäsairauksiin. Tämän Speisshofer tyrmäsi viitaten siihen, että jos syy-yhteyttä ei olisi, ilmiö olisi huikean harvinainen sattuma, ja korosti, että työntekijöiden kohtelua voidaan pitää perus- ja ihmisoikeuksien loukkauksena.
Valvonnan ja teknisten standardien tarve
Speisshofer nosti esille lukuisia viranomaistoiminnan "kummallisuuksia" ja kärjistäen toi esille, ettei ydinvoimalayhtiölle eikä viranomaisille heti onnettomuuden jälkeen tuntunut olevan lainkaan selvää, mitä tehdä. Hänen mielestään pahasti virheellinen ja järjetön tapa, jolla onnettomuuteen reagoitiin ja pelastustoimiin ryhdyttiin, osoitti selvästi, ettei ydinvoimalatoiminnan valvontaa voida jättää kansallisten viranomaisten harkintaan, vaan se tulee tehdä globaalisti. Tässä kansainvälisellä atomienergiajärjestöllä IAEA:lla tai kansallisella standardilla voitaisiin jäsentää voimaloiden toimintaa.
Speisshofer nosti esille myös kysymyksen siitä, minkä kaltaista onnettomuusriskiä voidaan pitää hyväksyttävänä riskinä. Saksalaiset viranomaiset olivat tutkineet Japanin ydinvoimaloiden sijaintia veden äärellä ja todenneet, että toteutuneen kaltainen onnettomuus, jossa maanjäristystä seuraa hyökyaalto, oli ennakoitavissa.
Kolmannen valmistellun puheenvuoron käytti Melanie Grimmit Pinsent Masonsilta. Hän on avustanut eri puolilla maailmaa toimivia ydinvoimalatoimijoita. Hän piti keskeisenä, että saataisiin aikaan tasapainossa oleva globaali korvausjärjestelmä, joka toisaalta turvaisi onnettomuuden uhrien oikeudet ja toisaalta rohkaisisi investoijia kehittämään voimalatoimintaa. Hänen mukaansa ydinvahinkojen korvaamista koskevissa kansainvälisissä sopimuksissa on havaittu porsaanreikiä sopimukseen kuulumattomien maiden kansalaisten oikeuksissa esittää vaatimuksia sopimukseen kuuluvien maiden toimijoita kohtaan. Näitä epäkohtia on pyritty paikkaamaan. Esitetyt mielipiteet olivat verraten voimakkaita, ja osaa kannanotoista pidettiin yleisöstä esitetyn mielipiteen mukaan jopa suorana hyökkäyksenä japanilaista kulttuuria vastaan.
Poikkeuksellisia järjestelyjä
Konferenssin puitteet tapahtumalle Dubaissa olivat upeat. Dubaissa on rakennettu viime vuosina hengästyttävää vauhtia taivaita hipovia pilvenpiirtäjiä ja jättimäisiä ostoskeskuksia. Pilvenpiirtäjistä korkeimmalle yltää yli 800 metriä korkea Burj Khalifa. Maailman korkeimmassa rakennuksessa, jossa paikallisten mukaan on myös maailman nopein hissi ja korkeimmalla oleva lounge-ravintola, paikallinen asianajotoimisto Habib Al-Mullah & Co järjesti delegaateille iltavastaanoton.
Konferenssin avajaisjuhlallisuudet olivat onnistuneet ja avajaisten päätteeksi kuultiin Arabian kevään yhden keskeisen vaikuttajan, Nobel-voittajan tohtori Mohamed ElBaradein puhe, jossa hän korosti Egyptin roolia toimia veturina alueen yhteiskunnallisessa muutoksessa sekä nyt hänen käsityksensä mukaan avautuvaa ainutlaatuista mahdollisuutta saavuttaa rauha Lähi-Idässä. Yhteiskunnallinen jännite Lähi-Idän alueella on ilmeisen vahva.
Yhtä poikkeusta lukuunottamatta ennakko-ohjelmassa ilmoitetut luennot ja keskustelutilaisuudet järjestettiin. Kokouskeskuksen, jossa konferenssi pidettiin, käytävillä kuitenkin supistiin, että IBA:lle (International Bar Association) tuli vain viisi viikkoa ennen konferenssia ilmoitus, että konferenssi perutaan, koska järjestelyjä ei katsottu isäntämaassa hyvällä. Osallistujat huomasivat, että yksi ennakko-ohjelmassa ilmoitettu tilaisuus, joka koski naisten tasa-arvoa,
peruttiin kokonaan, ja kaikkiaan huhuttiin vaikutusyrityksistä seitsemän eri session sisältöön. Turvallisuusviranomaiset myös esittivät, että delegaatit pidättäytyisivät kommentoimasta paikallisen median kysymyksiä. Joissakin sessioissa käytyjä keskusteluja olisi tehtyjen havaintojen mukaan poikkeuksellisesti tallennettu.
Tulevia tapahtumia
Ensi vuoden päätapahtuma on konferenssi Irlannin pääkaupungissa Dublinissa. IBA:n pienempiä tapahtumia järjestetään eri puolilla maailmaa. IBA:n vuosittainen konferenssi on järjestetty Suomessa vain kerran 1970-luvulla.
Suomessa järjestetään Helsingissä 19.–20.5. IBA:n insolvenssioikeutta käsittelevän osaston kokous, joka kannattaa allakoida jo nyt.
