Oikeusministeriön ehdotus seksin ostajien vastuun kiristämisestä jakaa odotetusti mielipiteitä. Osa lausunnonantajista vastustaa lain tiukentamista, sillä heidän mielestään se heikentäisi seksityöntekijöiden asemaa entisestään.
Vastustajat mainitsevat Ruotsin lain esimerkkinä huonosta kehityksestä. Noin 15 vuotta voimassa ollut seksin oston täyskielto on lisännyt kielteisiä asenteita seksikauppaa kohtaan, joten myös seksityöläisiin kohdistuva stigma on lisääntynyt.
On vaikea kuvitella seksityön täydellistä normalisointia. Voisitteko esimerkiksi ajatella, että työvoimatoimistot välittäisivät prostituoidun työpaikkoja? Tai että työttömälle työnhakijalle lätkäistäisiin karenssi, jos hän ei suostu seksityöhön?
Jo nämä esimerkit osoittavat, ettei seksityötä voi rinnastaa muuhun työhön. Tällaista normalisointia ei myöskään pidä tavoitella.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö seksityöntekijöiden kohtelua pitäisi kaikin keinoin yrittää parantaa ja heihin kohdistuvaa stigmaa poistaa. Tehtävä on vaikea, sillä stigma liittyy yleisiin naisvihamielisiin asenteisiin. Naisten seksuaalisuus on tässä mitätöinnissä kätevä ase.
Suomessakin kuka tahansa nainen voidaan julkisessa keskustelussa leimata huoraksi. En nyt puhu pelkästään nimettömistä nettihuutelijoista, vaan ilmiö näkyy myös perinteisessä mediassa. Esimerkiksi Iltalehden mielestä on mainio idea rakentaa lehden brändiä julkaisemalla kolumneja, joissa eläköitynyt miestoimittaja ihan vapautuneesti huorittelee julkisuudessa esiintyviä naisia.
Naisten huorittelulla on tarkoitus vaikuttaa kaikkien naisten uskottavuuteen ja rooliin julkisessa keskustelussa. Aivan erityisesti tällaiset ulostulot heikentävät seksityötä tekevien naisten asemaa.
Olen puolentoista vuoden ajan käynyt tiiviitä keskusteluja erään prostituoidun kanssa. Julkisuudessa hän esiintyy nimellä Saara. Hän on nainen, jonka ilmiannosta alkoi rikostutkinta Helsingin huumepoliisin päällikön Jari Aarnion toimista.
Saara on sinut työnsä kanssa, eikä hän arkaile kertoa olevansa prostituoitu. Hän esimerkiksi kertoi poliisille ammattinsa, kun hän muutama vuosi sitten oli tekemässä rikosilmoitusta häneen kohdistuneesta joukkoraiskauksesta.
Poliisin ensimmäinen reaktio oli epäillä, onko mitään raiskausta edes tapahtunut. Ettei vaan olisi kyse siitä, että asiakkaat jättivät maksamatta, poliisi kyseli.
Poliisin lähtökohta siis oli, ettei prostituoitu voi tulla raiskatuksi. Prostituoitua voi kohdella miten vain, kunhan muistaa maksaa siitä.
Poliisin mielestä Saara ei muutenkaan käyttäytynyt niin kuin raiskatun naisen pitäisi käyttäytyä. Jutun tutkinta lopetettiin alkumetreillä.
Saara ei välttämättä kannata ministeriön ehdottamaa, ostajia kurittavaa lakiesitystä. Hän arvelee, että se karkottaisi asiakkaita. Sehän tietysti olisi lain tarkoituskin.
Saara ei toisaalta suosittele prostituoidun ammattia kenellekään.
”Jos tässä ammatissa yrittää selvitä täysjärkisenä, pitää olla aika kova psyyke. Seksityö on kuitenkin hyväksikäyttämistä, ja harva prostituoitu tästä aidosti nauttii. Kun joka päivä tekee itseään vastaan, kyllähän se vaikuttaa.”
