Hallinto-oikeussihteeri Taina Hakkarainen Vapaaehtoistyön sitkeä sisupussi

Taina Hilkka Hillevi Hakkaraisella, 35, on rautoja monessa tulessa.

Leipänsä hän tienaa esittelijänä Helsingin hallinto-oikeudessa. Rootelit vaihtelevat. Juuri nyt hän seikkailee arvonlisäverotuksen ja väylämaksujen eksoottisissa maailmoissa. Aiemmin hän on syventynyt sosiaali- ja lapsioikeuden saloihin.

Vapaa-aikansa Hakkarainen viettää vapaaehtoistyön vaativilla sektoreilla. Hän on aktiivisesti mukana sekä sovittelutoiminnassa että rikosuhripäivystyksessä.

Hakkarainen on ikäluokassaan eksoottinen otus, pyyteetön työmyyrä, yhteisöihminen.

Pykälöikäämme.

1 luku. Juristiksi ajautumisesta

1 §. Lapsuuden unelma. Oma äitini oli kotiäiti, ja samaa elämäntehtävää kaavailin vakavasti itsellenikin – kouluikään saakka.
Hakeutuminen lainopilliselle alalle alkoi käydä selväksi lukion alussa. Se oli sitä klassista poissuljentaa.
Erityisen järisyttävää haave- tai unelma-ammattia minulla ei ole koskaan ollut.
2 §. Opiskelu. Eniten minua kiinnostivat rikos- ja perheoikeus.
Moni asia oli vielä opiskeluaikananikin hakusessa. Hain esimerkiksi lentoemännäksi Finnairille. Kiitos puutteellisen ruotsin kielen taitoni, en päässyt sinne.
Yliopisto-opintojeni loppuvaiheessa ajauduin sattumalta vero-oikeuden pariin. Rikos- tai perheoikeudessa ei juuri sillä kertaa ollut tarjolla minkäänlaista minulle kelvollista projektia.
Sitten vain pamahti: Ilmoitustaululla oli paperi, jossa kerrottiin professori Kari S. Tikan vetämästä syventävien opintojen hankkeesta ”Globalisaatio ja verotus”.
3 §. Hallintojuristiksi. Halusin ehdottomasti tuomioistuimeen töihin. Kyselin esittelijän töitä hovioikeudesta, vakuutusoikeudesta ja hallinto-oikeudesta.
Melko pian, auskultointipaikkaa odotellessani, tärppäsi. Sain paikan Helsingin hallinto-oikeudesta.

2 luku. Suomen lainsäädännöstä

1 §. Kiva laki. Väylämaksulaki, ehdottomasti! Jouduin tänään pohdiskelemaan sen syvintä olemusta ja dynamiikkaa. Selvänäkijän lahjoista olisi nyt apua.
Lempparilakini on – totta puhuen – laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta. Kesti pitkään ennen kuin sovittelu sai oman lakinsa. Asianosaisten epävirallinen henkilökohtainen tapaaminen ja keskustelu on terveellistä – melkeinpä jutussa kuin jutussa.
2 §. Kamala laki. Kaikki mikä liittyy eurooppaoikeuteen.
EU-oikeus on läpeensä ihan hirveää. Asetukset ja direktiivit ovat lähes aina vaikeatajuisia ja sekavia.
Minulle ne kaksi pientä vihreätä kirjaa olisivat hyvin riittäneet. Mutta nyt myös se EU-oikeus on kauhukseni salakavalasti sekoitettu suomalaisen peruslainsäädännön sekaan.
Hallinto-oikeudessa EU-oikeuden soveltaminen on arkipäivää, joten sitä ei valitettavasti pääse pakoon.

3 luku. Hallintojuridiikasta

1 §. Ihaninta. Asiakaspalveluajatus. Meille tulee ruutupaperille kirjoitettuja valituksia.
Virallisperiaate on hieno. Me tutkimme eteemme tulevaan jutun läpikotaisin oma-aloitteisesti. Asiointi hallinto-oikeudessa on kansalaiselle helppoa. Pyytämiemme selvitysten määräajatkaan eivät aina ole niin absoluuttisia.
Asiamiehistä on hallintojutuissa joskus enemmän haittaa kuin hyötyä…
2 §. Inhottavinta. Asiakaskontaktien ajoittainen puute.
Itse viihdyn ihmisten parissa. Lastensuojelu- ja ulkomaalaisasioissahan on paljonkin suullisia käsittelyjä, mutta muutoin hallintoprosessit ovat kovin paperivetoisia.
On ihanaa, kun käsissä oleva asia saa kasvot.

4 luku. Hallintovalituksista

1 §. Tyyppitapaukset. Verojutut ja sosiaaliasiat työllistävät hallinto-oikeuksia eniten. Maankäyttö- ja rakennuslakiin liittyvät valitukset puolestaan ovat erittäin työläitä.
Turvapaikka- ja arvonlisäveroasiat on keskitetty Helsinkiin.
Inhimillisesti raskaimpia ovat huostaanotot ja muut sosiaalilainsäädännön alaan kuuluvat asiat.
Perinteiset kunnallisvalituksetkin pitävät pintansa.
2 §. Turhat valitukset. Pelkästä periaatteesta tehdyt valitukset, vaikka valittajakin tietää vallan hyvin, että minkäänlaista toivoa muutoksesta ei ole.
Tyystin perusteettomia juttuja hallinto-oikeuteen pujahtaa melko harvoin. Valitusten takana on yleensä aina jokin viranomaisratkaisu.
Pysäköintivirhemaksuissakin on luojan kiitos ensin oikaisuvaatimuspakko.
Ammattivalittajia, kverulantteja, näkee silloin tällöin mutta onneksi harvoin.

5 luku. Sovittelusta

1 §. Mistä kyse? Ideana on, että kulloisenkin kiistan osapuolet kohtaavat toisensa henkilökohtaisesti ja myös tunnetasolla.
Sovittelutilaisuus on hyvin vapaamuotoinen. Siellä ei etsitä syyllistä eikä tuijoteta lakikirjan pykäliä.
Riita-asioissa ja asianomistajarikoksissa saattaa sovittelun jälkeen käydä niinkin, että käräjöinnistä luovutaan kokonaan.
Yleisen syytteen alaisia rikosjuttuja sen sijaan ei voida noin vain sopia, mutta sovittelun lopputulos vaikuttaa niissäkin sekä syyteharkintaan että mahdolliseen tuomioistuinharkintaan.
2 §. Miksi itse sovittelijaksi? Joskus opiskeluvuosina kuulin, että Helsingin työväenopisto järjestää erityisen sovittelijakurssin. Innostuimme erään opiskelijakaverini kanssa hommasta saman tien.
Ammatillisestikin sovittelu oli jotakin uutta. Siinähän liikutaan rikos- ja riita-asioiden ympärillä.
3 §. Masentavin sovittelucase? Muuan naapuririita. Ei siinä kerta kaikkiaan ollut lopulta muuta vaihtoehtoa kuin se, että toinen osapuoli etsi uuden asunnon ja muutti kauas pois.
Varsinkin naapuririidoissa ihmiset kaivautuvat syviin poteroihin ja ampuvat sieltä täydeltä laidalta.
4 §. Ilahduttavin sovittelucase? Ihmisten aito ja vilpitön kohtaaminen sekä siinä tilanteessa syntyvä sopu lämmittää aina.
Ei tarvita jättiläismäisiä tunteenpurkauksia. Pieni, ihmisen kokoinen arki on kaunista.

6 luku. Rikosuhripäivystyksestä

1 §. Mistä kyse? Puhelinpäivystys toimii valtakunnallisessa puhelinnumerossa neljänä iltana viikossa kello 17–19.
Omalle kohdalleni päivystys osuu kutakuinkin kerran kuukaudessa.
Päivystäjä toimii anonyyminä kuuntelijana ja juridisena konsultoijana. Kovin yksityiskohtaisia neuvoja emme tietenkään voi antaa. Ohjaamme ihmisiä oikeisiin osoitteisiin.
2 §. Miksi itse rikosuhripäivystäjäksi? Se oli luonnollista jatkoa sovittelulle.
Päivystäjältä edellytetään auskultoinnin suorittamista. Aivan ensi askeleet rikosuhrityössä teinkin tukihenkilönä.
3 §. Masentavin hetki? Seksuaalirikoksiin ei turru koskaan.
Erityisen järkyttäviä ovat lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset.
4 §. Ilahduttavin hetki? Toivon antaminen.
Sitä ilahtuu joka kerta, kun huomaa antaneensa soittajalle voimia matkalla eteenpäin.

7 luku. Pienet suuret asiat

1 §. Mielimauste. Pippuri. Pippuriseos, jossa on musta-, viher- ja rosepippuria sekaisin.
2 §. Herkkuruoka. Pippuripihvi, totta kai.
3 §. Paras juoma. Kuohuviini. Shampanjaan ei ole näillä liksoilla varaa.
4 §. Kaunein kukka. Iiris.
5 §. Väri ylitse muiden. Anilliininpunainen. Ei pinkki eikä violetti.
6 §. Kiinnostava kirjailija. Anna-Leena Härkönen.
7 §. Sävähdyttävä säveltäjä. Kaj Chydenius.
8 §. Elämän tarkoitus. Rakastaa ja tulla rakastetuksi.
9 §. Lempilausahdus. Haluatko olla oikeassa, vai haluatko olla onnellinen? Joskus on viisasta antaa vähän periksi omasta oikeaoppisuudestaan.