|
Hallittua tulivoimaa
Teksti Matilda Katajamäki Kuvat Jakke Nikkarinen Practical-ammunta on sähäkkä laji, joka vaatii kehon ja mielen hallintaa. Nopeuden ja tarkkuuden yhdistämisessä ei voi koskaan päästä täydellisyyteen. Tässä syitä, miksi laji kiehtoo juristi Pekka Karrasta. PRACTICAL-ammunnan juuret ovat Yhdysvalloissa 1950-luvulla sotilaiden ja poliisien keskinäisissä kilpailuissa. Lajin nimi kertoo siitä, että ammuntaa ei ole harrastettu vain ampumisen vuoksi, vaan sillä on ollut käytännön päämääriä. Practical on nykyisistä ampumalajeista vauhdikkain, koska siinä liikutaan paljon, usein juosten. Kilpailut koostuvat ampuma-asemista, joissa rajatun alueen sisältä on ammuttava mahdollisimman nopeasti ja tarkasti erilaisia ja eri etäisyyksillä olevia maalitauluja. Ampuma-alueen ja maalitaulujen välissä on esteitä, joiden avulla pyrittiin alkujaan simuloimaan todellisia ampumatilanteita. Practical on Pekka Karraksen mukaan älyllinen laji. Ampuma-asema eli stage pitää pystyä mielikuvan avulla "purkamaan" ennen suoritusta: suunnitella, mistä kohdasta mikäkin taulu kannattaa ampua ja missä järjestyksessä, ja missä välissä lipas kannattaa vaihtaa. Tutustumisvaiheessa ampuja painaa kaiken alitajuntaansa, koska itse suorituksessa harkinnalle ei ole enää aikaa. – Täydellinen suoritus on sellainen, ettei muista itse tapahtumaketjusta yhtään mitään. Silloin on todennäköisesti tehnyt kaiken oikein. Ainoat asiat, jotka kuuluu tiedostaa suorituksenaikana, ovat tähtäyskuva ja laukaisuvastus. Jos muistaa lippaan vaihdon, on todennäköisesti tyrinyt, koska silloin siinä on tapahtunut jotain yllättävää, Karras kuvailee. – Useimmat kilpailijat kertovat, etteivät muista tapahtumaketjua tarkasti sen jälkeen, kun ajanottolaitteen piippi tulee. Tämä ei tarkoita sitä, että ampuja olisi ulkomaailman saavuttamattomissa. Jos tuomari sanoo stop, kilpailija kuulee kyllä. Practicalin suorituksissa mitataan sekä nopeutta, voimaa että tarkkuutta. Lajin haasteena onkin näiden kolmen eri elementin onnistunut yhdistäminen. Pistelasku tapahtuu laskukaavan mukaan, jossa mitataan, montako pistettä saa sekunnissa. Voimalla tarkoitetaan aseen tulivoimaa: mitä voimakkaampi ase, sitä enemmän rekyyli eli aseen "potkaisu" hidastaa ampumasuorituksen rytmitystä. Testosteroni ei auta Pekka Karraksen practical-harrastus alkoi vuonna 1997, jolloin tuttavat houkuttelivat hänet ampumaradalle. – Kuvittelin, että siellä ammutaan paikalta 25 metrin päässä olevaa taulua ja kävellään katsomaan, minne osui. Tällainen harrastus ei olisi innostanut lainkaan. Practical sen sijaan tuntui ensi näkemältä innostavalta ja haastavalta. Aikaisempi harrastus tennis jäi, koska "tässä lajissa saa nopeammin pisteitä". Practicalin harrastajia on Suomessa noin 1 200. Naisia heistä on vain pieni joukko, vaikka Karraksen mukaan laji sopii hyvin myös naisille. Heillä on omat sarjat, kuten myös junioreilla sekä senioreillakin. Lajissa on myös joukkuesarjansa. – Miehet suhtautuvat suoritukseen usein yliolkaisesti ja uskovat hallitsevansa kaiken. Naiset kuuntelevat ohjeita ja liikkuvat pehmeämmin. Practical on laji, jossa testosteroni ja riuhtominen eivät auta.
Practicalia pääsee harrastamaan vain suorittamalla peruskurssin. Siellä opetetaan aseen turvallinen käsittely ja seurataan myös ampujan henkisiä valmiuksia. Jokaisen kurssilaisen motiivit harrastuksen aloittamiseen selvitetään haastattelussa. Joskus on ilmennyt, että harrastusta ei olla aloittamassa terveeltä pohjalta. Karras on itsekin joutunut sanomaan muutamille henkilöille, ettei tämä harrastus ole heitä varten. – Kyllä se juristilta luontuu, koska olen totuudellinen tyyppi muutenkin, Karras sanoo kuivan humoristisesti. – Tällainen ratkaisu on paras sekä seuralle että henkilölle itselleen. Varsinaisia huumeveikkoja ei kursseille ole edes ilmaantunut, heillä ei riittäisi pitkäjänteisyyttä harjoitella. Valvonta on toiminut; harrastuksen parissa ei Suomessa ole koskaan tapahtunut pientäkään onnettomuutta. Aseen käsittelylle on kilpailutilanteessakin tarkat säännöt. Lajin harrastajat haluavat eroon "action"-maineesta ja korostavat practicalin olevan täysipainoista urheiluammuntaa. Karras ei itse ennen ampumaharrastustaan omistanut asetta eikä ollut tutustunut niihin erityisesti muutoin kuin armeijassa. Hän kuvailee suhtautuneensa aseisiin "terveen epäkunnioittavasti". Asefriikiksi hän ei ole muuttunut harrastuksen myötäkään. – Syön kyllä lihaa, mutta en tiedä olisiko minusta metsästykseen. Lainsäädännössä puutteita Karras käy harjoittelemassa ammuntaa talvella noin kerran viikossa ja kesällä pari kertaa viikossa. Helsingissä on kaksi sisäampumarataa: Albertinkadulla ja Tähtitorninvuorella. Lähin ulkoampumarata on Sipoossa, mitä Karras pitää valitettavana. Hänen mielestään ampumapaikkojen ylläpitäminen on tehty tiukoilla määräyksillä liian vaikeaksi. Sisäampumaradan ilma on määräysten mukaan puhdistettava puhtaammaksi kuin keskikaupungin katuilma. – On ikävää, ettei Helsingissä ole ampumaurheilukeskusta. Olympialaisista ihmiset kuitenkin odottavat mitaleita. – Harjoittelumahdollisuudet on minimoitu. Muissa maissa on ase- ja patruunatehtaiden palkkalistoilla ns. tehdasampujia. Lisäksi huiput saavat merkittävää tukea valmentautumiseen. Tämä asia näkyy selvästi EM- että MM- kilpailujen tuloslistoilla. Karras kaipaa Suomeen myös ampumaratalainsäädäntöä, joka on ollutkin vireillä, mutta tuloksettomasti. Säännösten pohjana on vain vuonna 1915 annettu asetus ampumaratojen perustamisesta ja kunnossapidosta. Nykypäivään sopivat selkeät säännöt puuttuvat, mistä on seurannut kahnauksia lähinnä ympäristöviranomaisten kanssa. Sosiaalinen laji Ampumaharrastus on Pekka Karraksen mukaan sosiaalinen ja hauska laji. Kilpailutapahtuma vie usein koko sunnuntaipäivän, vaikka itse ampumiseen ei paljon aikaa mene. Päivän ohjelma painottuu viihtyisään yhdessäoloon erilaisten, mutta yhteishenkisten ihmisten kanssa. Karras on käynyt moneen otteeseen kilpailemassa myös ulkomailla. Vuonna 1982 oikeustieteen kandidaatiksi valmistunut Karras on siviiliammatiltaan Plusterveys-konsernin hallintojohtaja. Konserni on Suomen suurin yksityisiä terveyspalveluita tuottava yhtiö, jonka piirissä työskentelee noin 1 100 henkeä. Karras on työpaikkansa ainoa juristi, jolla onkin kädet täynnä töitä muun muassa yhtiöoikeuteen, vakuutuksiin ja työsuhdeasioihin sekä muihin oikeudellisiin asioihin liittyvissä kysymyksissä. Konsernilla on lisäksi oma eläkesäätiö, mikä huolehti lakisääteisistä työeläkkeistä. Hän myöntää kaipaavansa välillä "toista mielipidettä" juristikollegalta. – Olen joutunut verkostoitumaan – ei tässä yhteiskunnassa kukaan yksin elä. Linkkejä ammuntaharrastukseen |
|
Pistooli, kivääri ja haulikko Practical-ammuntaa harrastetaan pistoolilla, kiväärillä ja haulikolla. Aseita saa viritellä laukaisultaan keveämmäksi ja tähtäimen voi asettaa oman silmän mukaan. Kun aseen piippuun tekee reikiä, suoritus helpottuu, kun rekyyli eli vastavoima vähenee. Optinen tähtäin on helpompi käyttää kuin rautatähtäin. Kilpailuissa aseet on jaettu neljään luokkaan sen mukaan, paljonko niitä on muokattu. Suomen ampumaurheiluliitossa on practical-jaosto, jonka sihteeri Pekka Karras on. Liiton kahdeksasta lajista practical-ammunta kasvaa nykyisin nopeimmin. Kaikkiaan Suomen ampumaurheiluliittoon kuuluu noin 35 000 jäsentä, joista aktiiviharrastajia on noin 15 000. |
|
Aseenkantolupa on vain viranomaisilla Ampuma-aselaki (1/1998) tuli voimaan 1.3.1998 ja aselain toinen osa (601/2001) 1.3.2002. Tämän lisäksi on olemassa ampuma-aseasetus (145/1998), ja sen muutokset (101/2002). Määräyksiä aseiden käytöstä on lisäksi 1.10.2003 voimaan tulleessa järjestyslaissa (612/2003). Laissa on lueteltu ampuma-aseen hyväksyttävät käyttötarkoitukset: Hankkimislupa voidaan antaa aseelle, joka soveltuu hyvin hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen. Hakijan sopivuutta aseen hankkijaksi arvioidaan terveydentilan ja käyttäytymisen perusteella tehtävällä kokonaisarviolla. Sopivuuteen voi vaikuttaa myös samassa taloudessa asuva henkilö, jota ei pidetä sopivana. Kun hankkimislupa on saatu, aseen omistajan on haettava hallussapitolupaa. Ammunnan harrastajat, metsästäjät ja muut tavalliset kansalaiset saavat siis hallussapitoluvan, eivät aseenkantolupaa, jollainen on vain viranomaisilla ja merkitsee sitä, että asetta saa pitää mukanaan jatkuvasti. Hallussapitoluvan haltija saa kuljettaa asetta yleisellä paikalla vain lataamattomana suojuksessa ja vain hyväksyttävän syyn nojalla, esimerkiksi viedessään asetta ampumaradalle. Mikäli henkilö poikkeaa tällaisella matkalla esimerkiksi ravintolaan ase kassissa, kyseessä on jo rangaistava teko. Mitä tehdä kuolinpesän aseille? Ampuma-ase tulee säilyttää lukittuna tai siten, että jotakin aseen osaa säilytetään erillään. Erilleen säilytettäessä ne eivät saa olla paikassa, josta ne ovat helposti anastettavissa. Mikäli luvanhaltijalla on erityisen vaarallinen ampuma-ase tai enemmän kuin viisi ampuma-asetta, niitä on säilytettävä turvakaapissa tai muussa poliisilaitoksen hyväksymässä säilytystilassa. Kuolinpesään jääneille aseille on kuuden kuukauden kuluessa joko hankittava lupa, deaktivoitava ne tai luovutettava ne poliisille. Luvattoman aseen saa aina luovuttaa poliisille ilman rangaistusta. Hallussapitolupa voidaan peruuttaa väkivaltaisesti tehdyn rikoksen, huumausainerikoksen tai muun toisten terveyttä tai omaisuutta uhkaavan tahallisen rikoksen vuoksi. Lievä pahoinpitely tai vähäiset liikenne- tai omaisuusrikokset eivät kuitenkaan sinänsä johda lupien menettämiseen. Ampuma-asetta käyttäen tehdyt rikokset ja vahingonteot sekä metsästysrikokset johtavat aina lupien peruuttamiseen. Peruuttamispäätös voi perustua yksittäiseen asiaan tai kokonaisarvioon siitä, että elämäntapa on ongelmallinen yleisen turvallisuuden näkökulmasta. Rangaistusseuraamuksia säädösten rikkomisesta ovat ampuma-aserikos, törkeä ampuma-aserikos sekä ampuma-aserikkomus. Ampuma-aserikoksesta tuomitaan sakkoihin tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Törkeästä tekomuodosta tuomitaan vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta. |
