Hallituksen tavoite on kova, sillä harmaa talous on pääasiassa piilorikollisuutta, jonka kokonaismäärästä arviolta vain noin kymmenen prosenttia tulee viranomaisten tietoon. Viime vuoden aikana poliisi kirjasi kaikkiaan 1 570 talousrikosepäilyä, joista valtaosa oli kirjanpito- tai verorikoksia sekä velallisen rikoksia.
Tämän vuoden alusta lähtien verohallinnon alaisuudessa on toiminut erityinen harmaan talouden selvitysyksikkö. Sen johtajan Janne Marttisen mukaan harmaan talouden tekojen vakavuusaste on viime vuosina kasvanut: yhä useammin viranomaisten tietoon tulleet tapaukset täyttävät törkeän tekomuodon tunnusmerkistöt.
Myös yrittäjät tunnistavat talousrikollisuuden ja harmaan talouden yhä merkittävämmäksi rehellisen yritystoiminnan esteeksi.
– Jäseninämme on paljon pieniä rakennusalan yrityksiä, jotka kokevat entistä useammin, että esimerkiksi pienillä omakoti- ja rivitalotyömailla on erittäin vaikeaa kilpailla normaaleilla työehdoilla, johtaja Rauno Vanhanen Suomen Yrittäjistä toteaa.
Janne Marttisen mukaan talousrikollisuus on myös entistä kansainvälisempää.
– Esimerkiksi rakennusalalla törmätään usein ulkomaisiin yrityksiin ja ulkomaiseen työvoimaan. Tällöin esiin nousee kysymys siitä, ovatko yrityksen verovastuut Suomessa vai jossain toisessa maassa ja käytetäänkö ulkomaista yritystä hyväksi harmaan talouden toiminnassa.
Marttisesta onkin hyvä, että tuoreessa hallitusohjelmassa luvataan selvittää ulkomaiseen yritystoimintaan liittyvät verovastuukysymykset.
– On ajankohtaista miettiä, pitäisikö ulkomaisille yrityksille säätää ennakonpidätys- ja lähdeverovelvollisuus Suomeen riippumatta siitä, onko niillä täällä kiinteä liiketoimipaikka. Nykyisin ulkomainen yritys on voinut toimia Suomessa pitkään ilman, että sen on täytynyt rekisteröityä Suomeen ja huolehtia näistä velvoitteista.
Tilaajavastuulaki remonttiin
Hallitusohjelmaan kirjatuista harmaan talouden torjuntahankkeista Janne Marttinen nostaa esiin myös tilaajavastuulain kokonaisuudistuksen.
– Tilaajavastuulaki pitäisi saada ulottumaan koko urakointiketjuun. Lisäksi vaadittujen selvitysten laiminlyönnistä seuraavaa laiminlyöntimaksua tulisi korottaa ja toistuvat tahalliset laiminlyönnit kriminalisoida. Sellaiset yritykset, jotka ovat saaneet hallinnointimaksuja tilaajavastuulain noudattamatta jättämisestä, voitaisiin sulkea julkisten hankintojen ulkopuolelle, Marttinen listaa.
Vuosittain työsuojeluhallinto tarkastaa noin 3 500 tilaajavastuulain alaista sopimusta. Yli 60 prosentista löytyy puutteita. Tyypillinen virhe on tilaaja on esimerkiksi se, että tilaaja on laiminlyönyt selvityksen tekemisen, selvitys tehdään vain osittain tai lain mukaan vaadittavat viranomaistodistukset ovat vanhentuneet.
– Yrityksillä pitäisi olla suurempi vastuu siitä, että heidän käyttämänsä yhteistyökumppaniverkosto on mahdollisimman hyvä ja hoitaa lakisääteiset velvoitteensa, Marttinen painottaa.
Yrittäjät kannattavat tilaajavastuulain uudistamishanketta edellyttäen, että siinä säädetyt lisävelvoitteet todella tuottavat niillä tavoiteltavaa hyötyä.
– Kaikki uudet tiedonantovelvoitteet aiheuttavat tuntuvia kustannuksia yrityksille, mutta yrityspuolella ollaan niihin valmiit, kunhan verohallinto todella kykenee käyttämään niitä lisääntyviä tietoja tehokkaasti valvonnassa, Rauno Vanhanen toteaa ja kertoo rakennusteollisuuden laskeneen kyseessä olevan kymmenien miljoonien lisäkustannukset. Samalla hän toivoo sähköisten tietojärjestelmien kehittämistä entisestään, jotta uusista velvoitteista aiheutuvat toimet olisi yrityksissä mahdollisimman helppo toteuttaa.
Rauno Vanhanen muistuttaa myös, että hyvin suuri osa suomalaista asuinrakennustoimintaa tehdään yksityisillä pientalotyömailla, joihin tilaajavastuulain säädökset eivät ulotu. Tämän vuoksi myös yksityisten kotitalouksien ja esimerkiksi rivitaloyhtiöiden teettämät urakat tulisi saada Vanhasen mielestä paremman valvonnan piiriin.
– Emme ole ehdottamassa tilaajavastuulain soveltamisalan laajentamista, mutta myös yksityistalouksien teettämät rakennustyöt tulisi saattaa jonkinasteisen kontrollin alaiseksi esimerkiksi kunnan rakennusvalvonnan kautta, Vanhanen ehdottaa.
Tuottavuusohjelma tukkeena
Janne Marttisen mukaan talousrikosten määrässä ei vuositasolla ole nähtävissä suuria piikkejä. Syy tähän on selvä: viranomaiskoneisto ei nykyresursseilla pysty lisäämään valvonnan määrää.
– Jos tapauksia halutaan paljastaa lisää, tarvitaan huomattava määrä lisäresursseja, Marttinen toteaa.
Hänen mukaansa valtion tuottavuusohjelma on pitänyt tähän asti huolen siitä, ettei , ettei harmaan talouden ja talousrikosten torjuntaan ole ollut mahdollista saada suuria resurssilisäyksiä. Nyt hallitusohjelmaan on kirjattu sekä määräaikainen viranomaisresurssien lisääminen että torjuntatyön irrottaminen tuottavuusohjelmasta.
Marttinen kannattaa ajatusta, jonka mukaan lisäresurssien tarve eri aloilla selvitetään.
– Muuten voi käydä niin, että vain yhteen paikkaan lisätään suuri määrä resursseja, minkä jälkeen pullonkaula muodostuu jonnekin muualle.
Talousrikossyyttäjä Sari Aho Itä-Uudenmaan syyttäjänvirastosta yhtyy tähän.
– Resurssit tulee jakaa si ten, että jokainen ketjussa oleva pystyy toimimaan. Poliisilla ja verottajalla tulee olla resurssit avata uusia juttuja, mutta yhtä lailla syyttäjä- ja tuomioistuinlaitos tarvitsevat varoja juttujen eteenpäinviemiseksi, Aho toteaa.
Valoa tunnelin päässä?
Julkisuudessa on puhuttu pitkään talousrikosasioiden pitkistä käsittelyajoista. Vuonna 2009 talousrikokset viipyivät poliisitutkinnassa keskimäärin lähes 300 päivää ja tuomioistuimissa keskimääräinen kesto oli Sari Ahon mukaan noin 200 päivää.
Sekä Aho että hänen kollegansa Timo Haikonen Länsi-Uudenmaan syyttäjänvirastosta näkevät kuitenkin valoa tunnelin päässä: talousrikosjuttujen kiertonopeus on parantunut ja käsittelyajat hieman lyhentyneet.
– Olen kuitenkin huomannut, että juttujen määrä on lisääntynyt, jolloin on ollut vaikeaa sovittaa yhteen esitutkintayhteistyöhön, syyteharkinnan suorittamiseen ja pääkäsittelyihin käräjä- ja hovioikeuksissa tarvittavaa aikaa. Vielä on matkaa siihen, että saavutetaan edes kohtuulliset käsittelyajat, Haikonen toteaa.
Poliittisen tahon asettama vuoden raja ylittyy Sari Ahon mukaan varsinkin vaikeimpien tapausten yhteydessä.
– Kaikki tapaukset saadaan kyllä työn alle, mutta kyse on siitä, kuinka pitkän ajan kuluessa yksittäinen juttu ehditään tutkia. Käsittelyajat voivat jälleen lähteä nopeasti pitenemään, Haikonen toteaa.
Taloushyöty pois
Harmaan talouden selvitysyksikön johtaja Janne Marttinen muistuttaa, että viranomaisresurssien kasvattaminen ei pelkästään riitä taistelussa harmaata taloutta vastaan.
– Yksi tärkeimmistä muodoista on lainsäädännön uudistaminen. Vain siten harmaan talouden elintilasta tehdään mahdollisimman pieni ja ja teoista saatavaa hyötyä voidaan vähentää.
Sari Aho yhtyy Marttisen näkemykseen.
–Taloushyödyn poissaaminen on tärkeää, sillä raha on tekijöille suurin motiivi.
Myös viranomaisten toimivaltuuksien päivittäminen ehkäisisi talousrikollisuutta nykyistä paremmin. Erityisesti viranomaisten tietojenvaihtosääntöjä tulisi Marttisen mukaan kehittää siten, että viranomaiset voisivat omassa valvontatehtävässään hyödyntää toisen viranomaisen hallussa olevaa tietoa.
Marttinen kannattaa myös työnantajasuoritusten kuukausimenettelyn muuttamista. Nykyisin työnantajan tulee maksaa ennakonpidätykset ja sosiaaliturvamaksut työntekijöiden palkoista kuukausittain, mutta varsinainen työntekijätieto kuuluu vuosi-ilmoitusmenettelyn piiriin. Esimerkiksi Virossa ja Tanskassa työnantajat ovat velvollisia ilmoittamaan työntekijätiedot verottajalle kuukausittain.
– Valvonnan kannalta on merkittävää, onko meillä käytettävissä lähes reaaliaikaiset tiedot vai vain vuosi-ilmoitustiedot. Kun pimeät työntekijät saattavat nauttia samanaikaisesti erilaisia yhteiskunnan etuisuuksia, reagointivalmius tämäntyylisten asioiden torjumiseksi kasvaisi lakimuutoksen myötä.
Timo Haikosen mielestä poliittinen päätöksentekokoneisto reagoi liian hitaasti talousrikollisuuden eri ilmiöihin.
– Kun päätöksentekijät päättävät toimenpiteistä tai resursseista ja kun byrokratia lopulta tuottaa näiden toimenpiteiden johdosta konkreettisia työkaluja, ne ovat usein jo myöhässä. Näin lisätytkään resurssit eivät vastaa koko ajan kasvanutta tarvetta, Haikonen toteaa ja jatkaa:
– Lisäksi ainakin vakavammissa rikoksissa voisi harkita epäiltyjen pitämistä vangittuna koko ajan, jolloin he eivät tulisi vastaamaan vapaalta niin kuin nyt. Tämä antaisi yleisölle signaalin koneiston toimimisesta.
Sari Ahon mielestä rangaistusasteikkojen tai -käytäntöjen suureen remonttiin ei ole tarvetta, mutta ehdottoman tuomion saamisen rajaa voitaisiin talousrikoksissa laskea:
– Nykyisin saa kääriä rahaa useita satoja tuhansia euroja, ennen kuin kahden vuoden tuomion raja ylittyy.
Syyttäjä tutkinnan johtoon?
Janne Marttinen korostaa verottajan ja muiden viranomaisten tekemän yhteistyön merkitystä.
– Verorikokset ja niiden liitännäisrikokset ovat noin 50–60 prosenttia kaikista Suomessa selvitettävistä talousrikoksista. Verorikollisuus on talousrikollisuuden ydintä, ja lähes kaikissa tapauksissa joudutaan tekemään tiivistä yhteistyötä.
Näitä yhteistyön muotoja ovat esimerkiksi poliisin ja verottajan yhtäaikaisesti tekemät tarkastusiskut tai työsuojeluhallinnon ja verohallinnon valvontakäynnit.
Myös syyttäjäpuoli puhuu yhteistyön merkityksestä erityisesti poliisin kanssa.
– Tätä yhteistyötä on mielestäni syvennettävä siten, että syyttäjä käyttää enemmän aikaa esitutkinnan tulosten selvittämiseen esitutkinnan vielä kestäessä. Esitutkintaviranomaisen tulisi informoida syyttäjää aina, kun tutkinnassa tapahtuu jotain käänteentekevää, jotta syyttäjä voisi tehdä heti esitutkinnan suuntaan ja laatuun vaikuttavia ratkaisuja. Vaikeissa jutuissa tutkinnanjohtamisvaltuuksien siirtämistä syyttäjälle tulisi mielestäni vakavasti harkita, Timo Haikonen painottaa.
Talousrikollisuuden kansainvälistymisen vuoksi myös ulkomainen yhteistyö on lisääntynyt. Vuosittain virka-apupyyntöjä tehdään satoja; verottajan tekemistä pyynnöistä 90 prosenttia kohdistuu Baltiaan ja erityisesti Viroon.
Myös syyttäjä näkee kansainvälistymisen tuomat haasteet harmaan talouden torjuntatyössä.
– Ihmisten ja varojen on helppo kadota ulkomaille, Sari Aho miettii.
Mitä sitten uusi talouskriisi tarkoittaisi harmaan talouden torjunnassa? Edellisen taantuman aikana 2008–2009 viranomaisten tietoon tulevien talousrikosten määrä kasvoi.
Janne Marttisen mukaan talouskriisin aikana erityisesti konkurssirikoksiin liittyviä epäselvyyksiä on aiempaa enemmän.
– Myös verorikosten puolelle lama tuo uusia piirteitä. Usein yrityksiä pidetään keinotekoisesti pinnalla rahoittamalla niitä jonkin aikaa pimein konstein.
Timo Haikonen toteaa, että taantumien aikana erityisesti insolvenssimenettelyt lisääntyvät.
– Raha on tiukassa, joten sitä pitää saada muilla kuin rehellisillä keinoilla.
– Yrityksiä kaatuu ja loppuaikana niistä yritetään ottaa ulos se, mitä saatavissa on, Sari Aho täydentää.
Kassakoneet remonttiin?
Ruotsissa siirryttiin vuoden 2010 alusta pakollisena tyyppihyväksyttyjen kassakoneiden käyttöön. Tyyppihyväksytty kassakone tuottaa yksilöidyn numerosarjatunnisteen jokaiseen kuittiin. Samanaikaisesti kassakone on yhdistetty erityiseen mustaan laatikkoon eli "fiskaalimuistiin", joka rekisteröi kaikki kassatapahtumat ja niiden tiedot. Mustaa laatikkoa ei pysty manipuloimaan, sillä sen pystyvät avaamaan vain viranomaiset.
– Tämä järjestelmä toimii, kunhan tyyppihyväksyttyihin kassakoneisiin liitetään kuitinantopakko, Janne Marttinen miettii ja painottaa, että sertifioidut kassakoneet tulisi ottaa käyttöön kaikilla käteistoimialoilla. Ruotsissa ilmoitettu arvonlisäveron määrä ravintola-alalla on lisääntynyt 7 prosenttia vuoden 2010 aikana. Kampaamoissa vastaava luku on 11. Vaikka Ruotsissa on eletty noususuhdanteessa viimeisen vuoden ajan, on uusi laki vaikuttanut kehitykseen.
Yrittäjäjärjestö suhtautuu tyyppihyväksyttyjen kassakoneiden käyttöönottoon nihkeästi. Rauno Vanhasen mukaan pimeä myynti ohi kassakoneen onnistuu, vaikka laitteet olisivat kuinka hyvät tahansa.
– Tämä on esimerkki tilanteesta, jossa tuntuvia kustannuksia sälytettäisiin asianmukaisesti toimivalle enemmistölle. Epäilen, että saatu hyöty jäisi olemattomaksi.
Italiassa on menty jopa niin pitkälle, että asiakkaalle on säädetty kuitinottopakko. Paikalliset viranomaiset tekevät ratsioita ja sakottavat tarvittaessa sellaisia henkilöitä, joilla ei kaupan ulkopuolella ole esittää ostoksistaan kuittia.
Jutta Urpilainen: Kansalaiset mukaan torjuntatyöhön
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen pitää talousrikollisuutta merkittävänä yhteiskunnallisena ongelmana, johon on syytä löytää tehokkaat vastakeinot: muuten ongelma vain kasvaa entisestään.
Tuore valtiovarainministeri on puhunut eri käänteissä voimakkaasti harmaan talouden torjunnan puolesta. Hän lupaakin konkreettisia toimia talousrikosten kitkemiseksi.
– Yleisellä tasolla tehokkaita keinoja ovat suuren yleisön tietoisuuden lisääminen, valvonnan tehostaminen sekä talousrikosmahdollisuuksia vähentävien maksu- ja informaatiojärjestelmien luominen ja käyttäminen, Urpilainen toteaa.
Hän uskoo, että talousrikollisuutta voidaan ehkäistä tehokkaasti esimerkiksi tilisiirtoja tai maksukortteja suosimalla.
– Hallitus on päättänyt toteuttaa laajan talousrikollisuuden vastaisen tiedotuskampanjan, jonka tavoitteena on saada kansalaiset aikaisempaa aktiivisemmin osallistumaan torjuntatyöhön.
Urpilaisesta rikosseuraamuksia ja kiinnijäämisriskiä on kasvatettava valvontaa tehostamalla. Esimerkiksi arvopaperimarkkinalainsäädännön uudistamistyössä sisäpiiririkosten sanktiointia ja valvontaa tehostetaan.
Valvonnan tehostaminen tarkoittaa valtiovarainministerin mukaan paitsi henkilöresurssien lisäämistä myös tietoverkkoratkaisujen kehittämistä. Hän uskoo, että tehokkaat valvontainvestoinnit maksavat itsensä nopeasti takaisin lisääntyneiden verotulojen kautta.
– Vaikuttaa myös siltä, että resursseja on syytä keskittää projektiluonteisesti keskeisille ongelma-alueille, jolloin lopputulos on todennäköisesti parempi ja pitkävaikutteisempi. Merkittävä osa talousrikollisuudesta on luonteeltaan kansainvälistä, jolloin kansainväliseen viranomaisyhteistyöhön on panostettava. Tämä koskee erityisesti verovalvontaa ja verotustietojen vaihtoa, kansainvälistä rahanpesua sekä rahoitus- ja arvopaperimarkkinavalvontaa, Urpilainen toteaa.
