Fact File
Työ: Toimin kihlakunnansyyttäjänä Espoossa, talousrikospainotteisen osaston osastopäällikkönä. Viraston toimivalta kattaa Espoosta Lohjan kautta Hankoon ulottuvan alueen.
Perhe: Vaimoni Helka on taidemaalari. Aikuisista pojista Sauli on FM ja töissä yliopiston matematiikan laitoksella, Ilkka arkkitehtiopiskelija.
Harrastukset: Harrastan tennistä ja lentopalloa. Hiihtoinnon takia joudun joka kevät lähtemään Lapin hangille (voi harmi!)
Muu tausta: Olen kotoisin ja ikäni asunut pääkaupunkiseudulla. Sen verran sukulaisia ja tuttavia asuu eri puolilla Suomea, että uskoisin olevani kärryillä siitä, miten muualla Suomessa eletään ja leipä tienataan.
Mikä on mielestäsi Lakimiesliiton keskeisin tavoite?
Lakimiesliiton tavoite on olla yhteiskunnallinen vaikuttaja, esimerkiksi oikeudenmukaisuuden sekä tasa-arvon toteutumisen edistäjä. Tavoitteena on, että lakimiesten yhteiskunnallinen asema arvostettuina ja hyvin palkattuina ammattilaisina säilyy ja kehittyy entisestään.
Onko liitolla toimintafilosofiaa?
Jäsenen etu on toiminnan perusta. Tavoitteena on 80 prosentin järjestäytymisaste, mikä mahdollistaa tehokkaan edunvalvonnan. Nuorten naislakimiesten järjestäytymisaste on kaikkein korkein ja toisaalta hiljattain tehdyssä jäsentutkimuksessa varmistui mutu-tieto: nuoret naisjuristit asettavat myös suurimmat vaateet edunvalvonnan tehokkuudelle. Erittäin myönteistä on, että vastavalmistuneiden osuus liittyneistä kasvaa tasaisesti, ja opiskelijatoiminta on aktiivista.
Jäsenetujen merkitys nousi yllättävän painokkaasti esille järjestötutkimuksessa. Tästä keksin, että liiton neuvottelemista eduista voitaisiin kerätä ensi vuonna Lakimiesuutisten kautta jäsenpalautetta. Tämän jälkeen järjestetään aiheesta muutama aivoriihi ja katsotaan mitkä ideoista ovat toteuttamiskelpoisia. Mutta aivan kuten edunvalvontaa, pitää jäsenetujakin katsoa laajasti. Minusta tulevaisuudessa jäsenetuna voidaan pitää vaikka erilaisia tilaisuuksia. Kutsutaan alueellisesti tunnettuja lakimiehiä käsittelemään jäsenkuntaa kiinnostavia aiheita. Juuri vapaamuotoisissa koulutuksen ja kokkareiden väliin sijoittuvissa tilaisuuksissa on hyvä rakentaa yhteistyösuhteita kollegoihin ja päivittää omia tietoja.
Koetko, että oma työsi lakimiehenä ratkaisevasti on muuttunut urasi aikana?
Syyttäjän työ on 20-vuotisen urani aikana kokenut valtavan muutoksen. Tätä nykyä voi vähääkään liioittelematta todeta, että rikosvastuu Suomessa lepää syyttäjän aktiivisuuden varassa. Syyttäjä ohjaa esitutkintaa vaativissa asioissa, käyttää syyteharkinnassa yhä laajempaa harkintavaltaa, ratkaisee oikeudenkäynnin kohteen ja toimii sitten prosessin moottorina käräjäoikeudessa, minkä jälkeen jatkaa tarvit-taessa jutun käsittelyä hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa.
Juristin näkökulmasta viime vuosien lainsäädäntömuutokset ovat olleet välttämättömiä: samalla, kun vaativien juttujen syyttäjille aiheuttama työmäärä on rajusti kasvanut, on yksinkertaisimman juttukannan – rattijuopot, varkaat ja muut vastaavat – käsittelyä lainsäädäntöteitse helpotettu ja tehostettu. Syyttäjän työnkuva on haastava, aktiivisia nuoria juristeja alalle vetävä. Työmäärä on toistaiseksi ollut hallittavan rajoissa.
Jäsenistö haluaa enemmän edunvalvontaa – mitä se mielestäsi tarkoittaa?
Edunvalvonta on tarkemmin ajateltuna kaikkea maan ja taivaan väliltä. Liitossa edunvalvonta mielletään laajaksi toimintakokonaisuudeksi, jossa ydinosan muodostavat palkkaan ja työsuhteen ehtoihin liittyvä edunvalvonta, oikeuspolitiikka sekä koulutuspolitiikka.
Monella yksityisen sektorin toimialalla lakimiesten palkkauksellinen asema suhteessa muihin ryhmiin on melko vahva. Tämän tilanteen ylläpitäminen ja vahvistaminen on kaikkien lakimiesten etu. Osa yksityisen sektorin nuorista juristeista työskentelee kuitenkin varsin heikolla palkalla – tai ainakin hyvin pienellä tuntipalkalla. Tätä tilannetta on korjattava. Samalla on hyvä muistaa, että yksin mikään liitto ei aseta työantajaa ruotuun, myös jäsenten on vedettävä yhdestä
köydestä.
Entä kunnissa ja valtiolla?
Julkisen sektorin perusongelmana on taas se, että samalla, kun enemmistö valtion ja kuntien palkollisista tienaa saman verran kuin vertailuryhmänsä yksityisellä, on asiantuntijoiden ja etenkin johtotason työntekijöiden palkkaus pahasti jäljessä yksityisen sektorin vastaavantasoisista tehtävistä. Uudet palkkausjärjestelmät ovat aavistuksen verran tasoittaneet epäsuhtaa, mutta tilannetta on korjattava voimallisesti sopimuksin tai erillisin palkkaohjelmin. Kuntajuristien työ voi monasti olla yksinäistä puuhaa ja esimerkiksi koulutustarjontaan on sillä puolella kiinnitettävä huomiota.
Mainitsit myös oikeuspolitiikan – valvotaanko sillä siis tuomioistuimissa toimivien etua?
Edunvalvonnan dynamiikka on kysymyksenasettelua huomattavasti monimutkaisempaa. Lyhyellä aikavälillä oikeuspolitiikka on keino puuttua ongelmiin, valvoa jäsenryhmien oikeuksia esimerkiksi lainsäädäntöhankkeissa ja organisaatioiden muutostilanteissa. Kun katsotaan kauemmas tulevaisuuteen, oikeuspolitiikka on keino vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen ja sitä myötä lakimiesten asemaan sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Eli oikeuspolitiikassa pyritään toisaalta tuomaan esille yhteiskunnallisia kehittämisteemoja, toisaalta puuttumaan havaittuihin ongelmiin.
Lakimiesliitto on pyrkinyt korostamaan aiempaa enemmän ennakoivan oikeuspolitiikan merkitystä. Esimerkkinä valtion tuottavuusohjelma. Liitto on ohjelman ensiesittelyistä lähtien toistanut sitä, että ohjelma on esitetyssä muodossaan toteuttamiskelvoton, kansalaisten palvelujen voimakkaaseen heikkenemiseen johtava saneerausohjelma. Emme ole kuitenkaan pysähtyneet tähän, vaan esittäneet konkreettisia, aidosti toiminnan tehokkuutta parantavia muutosehdotuksia. Yhteistä muutosehdotuksille on, että ne edellyttävät ennakkoluulotonta lainsäädännön tarkistamista ja tähän liittyen viranomaisten toimivaltuuksien tarkistamista.
Onko koulutuspolitiikka sama asia kuin opiskelijoiden edunvalvonta?
Osittain se on sitäkin, mutta otan nyt yhden esimerkin. Haluamme, että lakimieskoulutuksen taso on säilytettävä korkeana myös tulevaisuudessa. Tästä syystä valmisteilla oleva yliopistolaki on muillekin kuin korkeakoulussa työskenteleville tai opiskeleville erittäin tärkeä uudistus. Ammattikuntamme arvostus pysyy korkealla ja työmarkkina-asemamme kilpailukykyisenä vain, jos oikeustieteellinen tutkinto säilyy myös tulevaisuudessa takeena vahvasta ammattitaidosta ja suomalaisen
oikeuskäytännön tuntemuksesta.
Juristikoulutettavien määrää ei tule kasvattaa tilanteessa, jossa ei ole näköpiirissä lakimiestarpeen kasvua. Viime laman aikana valtio työllisti vaikeasta tilanteesta huolimatta kohtuullisen paljon lakimiehiä. Nyt tendenssi julkisella sektorilla on koko ajan pienentää ja tehostaa. Toistaiseksi työllisyystilanne on säilynyt hyvänä, ja edunvalvonnan täytyy tälläkin sektorilla säilyä terävänä.
Mitä pidät tällä hetkellä keskeisimpinä ongelmina yksityissektorilla?
Ensinnäkin sen, että työmäärät ylittävät liian usein työsuojelun rajat.Yksityisen sektorin TESit ovat hiljalleen kattaneet yhä laajemman joukon lakimiehiä, mutta ulkopuolella on edelleen useita merkittäviä ammattiryhmiä. Erityisongelma on edellä mainitsemani tuntipalkan pienuus eli nuorten juristien ajoittain liiallisen työmäärän aiheuttamat työn, vapaa-ajan ja perhe-elämän yhteensovittamisen ongelmat. Heidän asemaansa täytyy kehittää neuvotellen, yhteistyössä sektoreidensa työnantajien kanssa.
Epämääräisen tilanteen selventäminen on nähdäkseni myös työnantajapuolen pidemmän tähtäimen etu. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen ongelmat alkavat yksityisen ja julkisen sektorin nuorten lakimiesten keskuudessa olla kovin samanlaisia.
Miten parantaisit julkishallinnossa työskentelevien lakimiesten asemaa?
Palkkauksen jälkeenjääneisyys oli jo esillä. Toinen ongelma on määräaikaisten lukumäärä ja asema. Julkisella sektorilla vuosikausia samaa työtä määräaikaisena tehneitä potkitaan erilaisten saneerausohjelmien nimissä ulos periaatteella ”viraston määrärahoja pienennettiin, ja sinä olet vähennettävä henkilötyövuosi”. Siis mitä? Valtion rahatko loppuivat? Määräaikaisten kohdalla lakien sekä työ- ja virkaehtosopimusten noudattamisen valvonta on vähin, mitä jäsen voi järjestöltä odottaa. Tässä on terästäytymisen paikka. Työnantajan velvollisuus on antaa kunkin sektorin luottamusmiehille sekä kokonaiskuva määräaikaisuuksista että selvitys kunkin yksittäisen määräaikaisuuden perusteista. Vain näin yksittäiset perusteettomat määräaikaisuudet nousevat esille.
Toisaalta haluan korostaa, että edunvalvonta tarvitsee onnistuakseen oikeuksistaan kiinni pitäviä jäseniä. Ilman muutamien lakimiesten – ja naisten rohkeutta nostaa asioita esille ja myös liiton tietoon, olisivat esimerkiksi valtion matkustusohjesääntöjen hulluimmat tulkinnat yhä voimassa. Liiton toimistosta on saatavissa asiantuntevaa tukea yksittäisissä ongelmatilanteissa.
Mitä tulee mieleen?
Asko: Nurmi. Liiton edellinen hallituksen puheenjohtaja. Askon aikana Lakimiesliiton talous on saatu kuntoon, päävastuullinen tästä on toiminnanjohtaja Jorma Tilander. Jäsenkehitys on säilynyt plusmerkkisenä, edunvalvontaan on satsattu aikaa ja resursseja entistä enemmän, oikeuspolitiikkaan on panostettu. Hyvä tilanne jatkaa Liiton toiminnan kehittämistä. Yleismaailmallinen talouden kurimus kyllä hirvittää.
Suosituspalkka: Lakimiesliiton hallitus vahvistaa vuosittain ohjeelliset vähimmäispalkkasuositukset vastavalmistuneille oikeustieteen kandidaateille/maistereille, vara- ja oikeusnotaareille sekä oikeustieteen ylioppilaille. Nuoren Lakimiehet ry:n selvityksen mukaan suuri osa yksityissektorin työnantajista on alkanut mieltää sen, että pätevästä, sitoutuvasta väestä on vaikea kilpailla, jos tarjottava palkka ei ole suosituspalkan suuruusluokkaa.
Osa vastavalmistuneista joutuu aloittamaan alemmalla palkkaustasolla, mutta tällöinkin suosituspalkka tarjoaa tukea palkankorotusvaateille tilanteessa, jossa koeajan aloitustilanteen jälkeisestä jatkosta sovitaan. Julkisella sektorilla suosituspalkan on tarkoitus ohjata palkkauskehitystä. Nuorten juristien viime vuosien palkkauskehitys on sekä yksityisellä että julkisella sektorilla ollut kohtalaisen hyvä.
Sailas: Ihailtavan päättäväinen ja pragmaattinen yhteiskunnan intressien puolustaja.
Budjetti: Sekä kuntien että valtion virastojen toiminta perustuu budjettirahoitukseen. Itse tuntemaani syyttäjälaitosta koskeva vuoden 2010 talousarvioehdotus on hyvä esimerkki valtion poukkoilevasta budjettipolitiikasta. Rahat puuttuvat lähes 10 prosenttia nykyhenkilöstöstä vastaavan joukon palkkoihin. Tällä hetkellä valtiovallan satsaus syyttäjälaitokseen on länsimaiden vähäisin. Ei tunnuta ymmärtävän, että jos syyttäjälaitos ei toimi, poliisi selvittää rikoksia turhaan, tuomioistuimet käyvät tyhjäkäynnillä ja asianajajat ihmettelevät, minne asiakkaat ovat kadonneet. Budjettilukuihin on tultava muutos, muutoin usko suomalaisen oikeuslaitoksen toimintaan romahtaa sitä mukaa kun jutut alkavat hapantua syyttäjien pöydille. Tarjolla olevilla rahoilla työt eivät monilla oikeusministeriön aloilla yksinkertaisesti hoidu.
Paikallinen sopiminen: Työntekijät tarvitsevat turvakseen työelämän pelisääntöjä. Paikallisen sopimisen pelisäännöt ovat sopimatta. Keskeisimpänä luottamusmiesten aseman vahvistaminen ja heidän työnsä riittävä resursointi. Paikallinen sopiminen oikein toteutettuna tarjoaa lakimiesten kaltaiselle avainryhmälle myös mahdollisuuksia.
Yleinen arvio on, että maailmantalouden taantuman jatkuminen painostaa neuvotteluosapuolia kohti keskitettyä työmarkkinaratkaisua, vaikkei kokonaisratkaisua tupoksi kutsuttaisikaan.
Lakko: Työntekijöiden laillinen työtaistelukeino. Palkkaa ja muita työn tekemisen ehtoja, työn ja vapaa-ajan yhteensovittamista ynnä muita seikkoja koskevista pelisäännöistä neuvotellaan työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen välillä. Työntekijäpuolen voima perustuu jäsenmäärään ja jäsenten valmiuteen tukea neuvotteluja tarvittavin toimin. Lakko ei ole koskaan tavoite, mutta siihen on oltava valmius mennä, jos hyväksyttävin ehdoin solmittavaa sopimusta ei muutoin saada aikaan.
Lakimieskansanedustajat: Keskeisiä yhteiskunnallisia päättäjiä, joihin Lakimiesliitto on pyrkinyt pitämään hyvät puhevälit.
