Suomessa ensimmäinen koeputkihedelmöityksen avulla alkunsa saanut lapsi syntyi vuonna 1984. Maassamme on tähän mennessä syntynyt yli 15 000 koeputkihedelmöityksen, mikrohedelmöityksen tai pakastetun alkion siirron avulla alkunsa saanutta lasta. Meillä syntyy jo 1 550 lasta vuodessa hedelmöityshoidoilla, mikä on 2,7 prosenttia kaikista vuosittain syntyvistä lapsista.
Hedelmöityshoitoja naisille, jotka eivät elä yhdessä miehen kanssa, tekevät vain yksityiset klinikat. Näitä hoitoja annetaan muutama prosentti kokonaismäärästä eli alle sadalle naiselle vuosittain.
Uuden lakiesityksen tavoitteena on kehittää ja säädellä hedelmöityshoitojen antamisen edellytyksiä sekä toimenpiteen osapuolten ja hoidon avulla syntyneen lapsen oikeudellista asemaa. Laissa säädettäisiin sukusolujen ja alkioiden käytöstä hedelmöityshoidossa, hedelmöityshoidon antamisen edellytyksistä, sukusolujen ja alkioiden luovuttamisesta hedelmöityshoitoa varten sekä hoidon tuloksena syntyneen lapsen tiedonsaantioikeudesta. Isyyslakiin lisättäisiin säännökset isyydestä hedelmöityshoidon tuloksena syntyneeseen lapseen.
Esityksen valmistelijat ovat lainsäädäntöjohtaja Tiina Astola ja lainsäädäntöneuvos Markku Helin oikeusministeriöstä.
– Yleisesti ottaen säännökset vaihtelevat eri maissa varsin paljon ja asia on käymistilassa muuallakin kuin meillä. Edellinen esitys eduskunnalle annettiin vuonna 2002, mutta hallitus peruutti sen, kun eduskunta olisi kieltänyt hoidot kokonaan yksinäisiltä naisilta ja naispareilta, Tiina Astola kertoo.
Astolan mukaan hedelmöityshoidon lainsäädännön kehittämisessä Suomessa on ollut koko ajan kolme vaikeata peruskysymystä eli kenelle hoitoa saa antaa, millainen on lapsen tiedonsaantioikeus ja miten isyyskysymys ratkaistaan, jos hoitoa annetaan muille kuin naisen ja miehen muodostamalle parille. Koska nykyinen isyyslaki ei tunne hedelmöityshoitoja, sitä on syytä tarkistaa myös, jottei isyyden vahvistamiseen liity epävarmuutta silloin, kun avoparit saavat lapsen hedelmöityshoidon tuloksena.
Astola korostaa, että hedelmöityshoidot ovat Suomessa olleet tähänkin asti kaikkien osapuolten vastuullista toimintaa, mutta nyt halutaan saada toiminnalle selkeät säännöt.
”Esitys on hyvä, laki saatava aikaan”
Tutkijaprofessori Elina Hemminki Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksesta Stakesista toteaa, että laki pitää nyt saada aikaan, koska hoitoja annetaan kuitenkin koko ajan.
– Keskustelussa ovat nyt yhtäältä lain terveydenhuoltoulottuvuus ja toisaalta yhteiskunnan arvot, moraali ja etiikka. Kiistaa on ollut siitä, voidaanko yksinäisiä naisia ja naispareja hoitaa ja miten ratkaistaan tämän hoidon isyyskysymys. Naisparit tuntuvat olevan yhteiskunnalliselta kannalta tärkeitä, mutta terveydenhoidollisesti kyse on marginaaliasiasta.
– Sen sijaan solujen ja alkioiden kansainvälinen luovutus ja kauppa on potentiaalinen terveydenhuollon ongelma, joka pitäisi ottaa huomioon. Myös munasolun luovuttajan ikä eli lakiesityksen 18 vuotta on lääketieteellisten riskien vuoksi liian alhainen, Hemminki painottaa.
Vastaanottajan ikää ei ole suoraan mainittu, vaan esityksessä asia on järjestetty kieltämällä hoidot, jos siitä aiheutuisi liian suuri riski naiselle tai tulevalle lapselle. Myös hoitotekniikoista pitäisi laissa olla tarkemmat maininnat. Esimerkiksi koeputkihedelmöitys pitäisi tehdä niin, että naisen ja lapsen riskit minimoitaisiin. Hyvää esityksessä on Hemmingin mielestä mm. se, että sijaissynnyttäjien käyttö on kielletty.
”Tietojen luovutus hyvää ja huonoa”
Väestöliiton lapsettomuusklinikoiden osuus hedelmöityshoitojen avulla syntyneistä lapsista on 20 prosenttia eli noin 300 lasta. Suurin osa eli noin 97 prosenttia hedelmöityshoidoista annetaan avio- ja avopareille.
Ylilääkäri, dosentti Anne-Maria Suikkari Väestöliitosta pitää lakiesitystä suhteellisen liberaalina. Suikkarin mukaan sijaissynnytykset pitäisi kuitenkin sallia, ja siirtymäaika ehdotuksessa on liian lyhyt.
– Tarpeeksi pitkä siirtymäaika on erityisen tärkeää niiden parien kohdalla, joilla on jo anonyymeillä sukusoluilla tai alkioilla saatuja lapsia. Heillä tulisi olla mahdollisuus saada sisaruksia pakkasessa olevilla siittiöillä tai alkioilla. Tähän tarvitaan viiden vuoden siirtymäaika.
– Esityksen mukaan sukusolujen luovuttajien tiedot on aina annettava. Nyt kuitenkin vain 13 prosenttia soluja luovuttaneista miehistä ja 22 prosenttia naisista haluaa kertoa tietonsa, joten todennäköisesti luovuttajien määrä vähenisi huomattavasti, jos henkilötiedot olisi pakko ilmoittaa, Suikkari huomauttaa.
Suikkari muistuttaa, että jos kuitenkin päädytään siihen, että lapsella on aina oikeus saada tietää sukusolujen luovuttajan henkilöllisyys, ei sukusolujen luovuttamisesta missään olosuhteissa tule seurata juridista vanhemmuutta elatusvelvollisuuksineen ja perimysoikeuksineen.
Voimassa olevaa isyyslakia tulisi myös Väestöliiton mukaan muuttaa siten, että avio- ja avomies, joka on suostunut luovuttajan sukusolujen käyttöön hedelmöityshoidossa, on niiden seurauksena syntyneen lapsen isä. Hoitoihin suostumuksen antaneen avomiehen isyys tulisi viranomaisten vahvistaa automaattisesti.
”Kaikille mahdollisuus neuvontaan”
Lapsettomien tuki ry tarjoaa henkistä tukea tahattomasti lapsettomille ja ajaa heidän etujaan. Yhdistyksen nimi on muuttumassa Simpukka-yhdistykseksi.
– Yhdistyksemme edustaa 100 000 lapsetonta henkilöä, ja meitä ihmetyttääkin se, että lainvalmistelijat ja kansanedustajat eivät ole halunneet kuulla meitä. Tämän lain varsinainen kohdejoukko ei itse käy tätä keskustelua julkisuudessa, koska asiat ovat niin henkilökohtaisia ja arkoja. Joka tapauksessa laki pitää nyt saada aikaan, yhdistyksen psykologi Kaija-Leena Kaijaluoto painottaa.
Kaijaluodon mukaan lakiesitys ei turvaa kaikkien hoitoja saavien oikeutta neuvontaan ja terapiaan, vaikka on kuitenkin kyse perheen muodostamisesta, ei sairauden hoidosta. Lakiesitys lähtee siitä, että hoitoa ei tule antaa, jos on ilmeistä, että lapsen tasapainoinen kehitys ei ole turvattu. Kaijaluodon mukaan tämä hoitojen epääminen muutamilta ei riitä takaamaan kaikkien perheitten hyvinvointia.
– Ikään kuin muutama ongelmaperheille syntymättä jäävä lapsi turvaisi muiden hoidoilla syntyvien lasten mahdollisuudet tasapainoiseen elämään. Lain tulee aktiivisesti turvata kaikille neuvontaa eli mahdollisuuden itse arvioida asiantuntijan kanssa, miten ja millä ehdoin perhe muodostetaan ja lapsen edut turvataan. Kunpa lainsäätäjät paneutuisivat tehtäväänsä syvällisemmin, Simpukka-yhdistyksen edustaja toivoo.
”Puolen vuoden siirtymä liian lyhyt”
– Kohtalainen lakiesitys, kun siinä ei ketään rajata lain tasolla hoitojen ulkopuolelle, Seksuaalinen tasavertaisuus ry:n pääsihteeri Aija Salo kommentoi.
Päätös hoidon antamisesta kuuluu lääkärille. Lakiesitys antaa suurelta osin mahdollisuuden jatkaa nykyistä, hyväksi osoittautunutta käytäntöä.
– Puolen vuoden siirtymäaika on liian lyhyt, sillä lakiesitys estäisi sen, että perheiden lapsista tulisi myös geneettisesti sisaruksia keskenään niissä perheissä, joissa jo on tuntemattoman luovuttajan sukusoluilla saatu lapsi ja samoilla sukusoluilla haluttaisiin tälle lapselle sisarus. Saman perheen lapset joutuisivat myös keskenään eriarvoiseen asemaan, kun myöhemmin syntyvillä lapsilla olisi oikeus tietää geneettinen alkuperänsä, mutta aiemmin syntyneillä ei, Salo huomauttaa.
Lakiesityksen mukaan naisparien ja yksinhuoltajaäitien perheiden osalta muu kuin hoidettavan naisen kanssa parisuhteessa elävä luovuttaja voidaan vahvistaa lapsen juridiseksi isäksi, jos hän on itse antanut siihen suostumuksensa. Salon mukaan vieraan luovuttajan vahvistaminen lapsen juridiseksi vanhemmaksi vastoin hoitoa saavan naisen tahtoa ei edistäisi kyseessä olevan lapsen etua eikä vahvistaisi hänen perhesuhteidensa vakautta.
– Syntyvien lasten tulee olla keskenään yhdenvertaisessa asemassa riippumatta lapsen vanhempien siviilisäädystä, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta, Salo muistuttaa.
”Tärkeintä ovat lapsen oikeudet”
Katolisen ja ortodoksisen kirkon mukaan muiden kuin aviopuolisoiden sukusolujen käyttö on kielletty. Juutalainen usko sallii hedelmöityshoidot, mutta vain aviopuolisoille ja lähtökohtaisesti vain aviopuolison sukusoluilla. Islamin mukaan vain avioliitossa oleville sallitaan keinohedelmöitysmenetelmien käyttö ylipäätään ja vain aviopuolison sukusoluilla.
– Keinohedelmöityksessä tulisi käyttää vain aviopuolisoiden sukusoluja, kirkkoneuvos Seppo Häkkinen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallituksesta sanoo.
Kirkossa vallitsee asiasta useita mielipiteitä, mikä osoittaa kysymyksen olevan eettisesti vaikea.
– Mikäli hedelmöityshoitoja saavaa joukkoa halutaan laajentaa, se tulee rajoittaa eri sukupuolta oleviin pareihin, joissa molemmat osapuolet myös juridisesti sitoutuvat hoitojen avulla mahdollisesti syntyvän lapsen vanhemmiksi siinäkin tapauksessa, että käytetään luovutettuja sukusoluja.
Häkkisen mukaan käyty keskustelu on ollut aikuiskeskeistä ja naisen oikeuksia koskevaa. Hedelmöityshoitolain keskeisimpänä perusteena tulee kuitenkin olla lapsen oikeuksien toteutuminen. Lapsella on oltava elämänsä lähtökohtana oikeus sekä isään että äitiin.
Häkkisen mukaan tärkeä kohta lakiesityksessä on myös se, että luovutetuista sukusoluista syntyneellä lapsella on 18 vuotta täytettyään oikeus saada tietää sukusolun luovuttajan henkilöllisyys.
”Hoitoa vain aviopareille”
Myös kansanedustaja, lääketieteen lisensiaatti Päivi Räsänen (kd.) korostaa, että hedelmöityshoito pitäisi tehdä avioparin omilla sukusoluilla.
– Laissa joudutaan määrittelemään suhde ihmisyyden peruskäsitteisiin eli äitiyteen, isyyteen, avioliittoon ja ihmiselämän alkamiseen. Huomio on nyt keskitettävä lain kannalta pääkohdejoukkoon eli lapsettomiin aviopareihin, Räsänen mainitsee.
– Lapsen oikeudet ja erityisesti oikeus isään on unohdettu hoitojen saajien tasa-arvon kustannuksella. Jos vastakkain on asetettava miehettömän naisen lapsettomuus tai lapsen isättömyys, lainsäätäjän tulee asettua heikomman eli lapsen puolelle. Siten tulisi myös huolehtia, että isättömiä lapsia ei tarkoituksella näiden järjestelyjen avulla tuoteta, Räsänen huomauttaa.
– Sekä yksinäisen naisen että rekisteröidyssä parisuhteessa elävän naisen lapsesta maksettaisiin elatustukea 118,15 euroa kuukaudessa. Maksuperusteena on se, ettei isyyttä ole voitu vahvistaa. Tätä yhteiskunnalle tulevaa kustannusta ei ole esityksessä lainkaan huomioitu.
Räsäsen mukaan hedelmöityshoidot eivät ole naisen tai miehen oikeus. Lapsettomuus on sosiaalinen ongelma, hedelmättömyys on lääketieteellinen ja nimenomaan pariskunnan, ei yksilön ongelma. Hoitojen rajoittaminen heteropareille ei ole hänen mukaansa seksuaalivähemmistön syrjintää.
Lisätietoja: www.om.fi/34644.htm
