Akavan edunvalvontajohtaja Minna Helle esitteli valtuuskunnalle laajasti ajankohtaista työmarkkinatilannetta käsitellen erityisesti Suomen taloudellista tilannetta ja taloudellisia näköaloja tulevina vuosina. Helle korosti erityisesti julkisen talouden kestävyysvajeen ja huoltosuhteen muutoksen suurta merkitystä kaikelle akavalaiselle edunvalvonnalle.
Helle viittasi esityksessään toistuvasti valtiovarainministeriön arvioon, että Suomen julkisen sektorin kestävyysvaje on 12 miljardia euroa. Tämä tarkoittaa, että julkisen sektorin rahoitustasapainon tulee seuraavilla kahdella hallituskaudella parantua vuosittain 1,5 miljardilla eurolla.
Julkinen velka on Suomessa yhä eurooppalaisittain alhaisella tasolla. Se on kuitenkin ylittänyt jo 50 prosentin rajan ja nousee vielä useita vuosia. Käytännössä varmaa on, että Suomikin tulee ylittämään EMUssa kasvu- ja vakaussopimuksessa rajana pidetyn 60 prosentin maagisen rajan.
Tilannetta työmarkkinoilla vaikeuttaa, että Suomessa huoltosuhde heikkenee Euroopan mittakaavassakin poikkeuksellisen nopeasti. Painetta työurien pidentämiseen on lisännyt se, että elinajanodotteen odotetaan nousevan selvästi nopeammin kuin vain muutama vuosi sitten. Kun eläkkeellä vietettävä aika pidentyy odotettua nopeammin tulisi työurien pidentyä vastaavasti jos halutaan välttyä eläkkeiden laskulta tai eläkemaksujen ja verojen korotukselta.
Julkisen talouden vajetta pahentaa vielä se, että kunnissa, jotka muodostavat valtaosan julkisen sektorin kustannuksista, menot ovat nousseet voimakkaasti myös viimeisen yli kymmenen vuoden nopean talouskasvun aikana. Kasvun aikana ei ole syntynyt kuntatalouteen liikkumavaraa huoltosuhteen muutoksen vaatimille menonkorotuksille, mikä kasvattaa rakenteellisten uudistusten tarvetta. Akava vaatiikin, että hallitus ottaisi tulevalla hallituskaudella kunnat tiukkaan ohjaukseen, jossa määriteltäisiin sitovasti tarjottujen palvelujen vähimmäislaajuus ja –laatu. Akava vaatii myös kuntien määrän rajua vähentämistä.
Helle korosti, että Akava on suhtautunut avoimesti työrauhajärjestelmän kehittämiseen. Akava vastustaa työtaisteluoikeuden rajoittamista. Sen sijaan laittomista työtaisteluista annettavia sakkoja pidetään mahdollisena korottaa, jos samalla selkeytetään muita keinoja, joilla voidaan puuttua työelämän laittomiin toimintatapoihin.
Helle painotti, että julkisen talouden ongelmat ratkeavat parhaiten huolehtimalla talouskasvun edellytyksistä, korkeasta työllisyysasteesta ja pitämällä verotus kohtuullisena. Kasvu ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta pienentää niitä merkittävästi. Lisäksi Helteen mukaan tarvitaan työurien pidentämistä, jossa avainasemassa ovat työntekijöiden hyvinvointi ja osaamisen ylläpitäminen.
Liiton puolelta työmarkkinatilannetta esittelivät yksityissektorin asiamies Taru Turunen ja julkisen sektorin asiamies Kati Virtanen. Turunen käsitteli esityksessään laajasti sopimusalakohtaisen neuvottelukierroksen taustaa ja toteutumista. Elinkeinoelämän keskusliitto ilmoitti jo hyvissä ajoin, että Tupojen aika on ohi. Seppo Riskin jäädessä eläkkeelle EK jopa hajotti aiemman Tupojen neuvottelemisesta vastanneen organisaationsa.
EK:n tavoitteena siirtymisessä sopimusalakohtaisiin neuvotteluihin on ollut alan palkanmaksukyvyn huomioiminen palkankorotusten tasossa. EK ei ole halunnut, että palkankorotukset määrittyisivät ns. keskimääräisen tuottavuuskehityksen mukaan vaan että palkat määrittyisivät kunkin alan tuottavuuskehityksen mukaan. Käytännössä tätä tavoitetta ei ole noudatettu vaan EK on pyrkinyt kontrolloimaan jäsenliittojaan hyvin tiukasti ja sitomaan nämä teknologiateollisuudessa saavutettuun 0,5 prosentin palkankorotusten niin sanottuun palkka-ankkuriin.
Julkisen sektorin osalta Virtanen käsitteli julkisen sektorin neuvotteluja, erityisesti valtiosektorin alkuvuodesta käytyä neuvottelukierrosta sekä valmistautumista seuraavalle kierrokselle.
Koko kierrosta julkisella sektorilla leimasi edellisen kierroksen ns. tehy-pöytäkirjan vaikutus kuntasektorilla. Tehy saavutti omissa neuvotteluissaan tuloksen, jonka mukaan tehyläiset saisivat tällä neuvottelukierroksella lisäkorotukset koko sektorin saamien yleiskorotusten päälle. Tästä seurasi, että kuntasektorin sopimuksessa ei sovittu yleiskorotuksista vaan henkilöstöryhmäkohtaissiat korotuksista, joilla käytännössä turvattiin muiden julkisen sektorin tehtävien palkkakehitys suhteessa hoitajiin. Kuntasektorin merkityksestä sopimuskierroksella seurasi, että valtiosektorin neuvottelut etenivät hyvin huonosti ennen kuntasektorin tuloksen saavuttamista.
Yliopistosektorilla neuvottelut olivat hyvin vaikeat ja tilanne kärjistyi lakkovaroitukseen saakka. Osasyynä viivästymiselle oli valtiosektorin neuvottelujen viivästyminen. Yliopistojen sopimuksesta neuvoteltiin ensimmäistä kertaa täysin valtion työ- ja virkaehtosopimusneuvottelujen ulkopuolella, mutta yliopistojen kiinteä valtioyhteys teki valtion sopimuksesta yhä merkityksellisen yliopistoille.
Valtiosektorillakin neuvottelut olivat poikkeuksellisen vaikeat, eikä lakkovaroituksen jättäminen ollut kaukana. Valtiosektorin neuvotteluja ja neuvottelutulosta on käsitelty Lakimiesuutisissa 2/2010 ja 3/2010.
Lakimiesliiton apurahat jaettiin
Lakimiesliiton apurahat vuonna 2010 on jaettu. Lakimiesliitto on jo pitkään tukenut oikeustieteen opiskelijoiden ja valmistuneiden lakimiesten opintoja. Lisäksi on tuettu opiskelijaryhmien opinto- ja kilpailumatkoja.
Perinteisesti Lakimiesliitto on myöntänyt apurahan kunkin oikeustieteellisen tiedekunnan parhain arvosanoin tutkinnon suorittaneelle oikeustieteen kandidaatille tai maisterille. Nyt palkittiin vuoden 2009 parhaina valmistuneet OTM Caspar Friberg (Helsingin yliopisto), OTM Virpi Vuorinen (Turun yliopisto) ja OTM Juha Rajaniemi (Lapin yliopisto). Stipendiaatit on perinteisesti kukitettu liiton valtuuskunnan kevätkokouksessa, johon Friberg ja Vuorinen pääsivät osallistumaan.
Apurahahakemuksia liitolle tuli tämän vuoden haussa lähes 220 000 euron edestä, mikä oli 10 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Opiskelijoiden hakemuksia liitolle tuli yhteensä lähes 70 000 euron edestä, valmistuneiden hakemuksia 140 000 euron edestä sekä ryhmäapurahahakemuksia lähinnä opiskelijoiden kilpailu- ja opintomatkoihin 10 000 euron edestä.
Yhteensä apurahoja myönnettiin 31 250 euroa. Vuonna 2009 apurahoja jaettiin 23 675 euroa. Opiskelijoiden apurahat ovat jo pitkään painottuneet vaihto-opintoihin, opintoihin liittyvään työharjoitteluun sekä oikeustapauskilpailuihin ja ryhmäopintomatkoihin. Tutkinnon suorittaneille myönnettävissä apurahoissa on painotettu erityisesti väitöskirjantekijöiden tukemista.
Jaettavana olevan rahan määrästä johtuen apurahojen suuruus on pääsääntöisesti voimakkaan kannustusluontoinen. Liitto on halunnut apurahojen jakamisella viestittää jäsenilleen, että pitää niin vaihto-opiskelua kuin jatko- ja täydennysopintojakin kannatettavina, vaikka ei pystykään tukemaan kaikkia hakijoita merkittävällä taloudellisella panostuksella. Rajalliset resurssit on keskitetty päätoimisiin jatko-opiskelijoihin ja opiskelijoiden tukemiseen.
