TYÖN HUONO ORGANISOINTI, epäoikeudenmukainen johtaminen tai työpaikan huono ilmapiiri voivat aiheuttaa työstressiä, jolla on lopulta haitallinen vaikutus ihmisen mielenterveyteen.
– Vaikka vain harvoin mielenterveyden häiriöt ovat yhden tekijän aiheuttamia, niin Isossa-Britanniassa, Ranskassa ja Suomessa tehdyt tutkimukset osoittavat työstressillä olevan kiistatta kielteisiä mielenterveysvaikutuksia, psykiatrian erikoislääkäri Teija Honkonen Työterveyslaitokselta kertoo.
Aiheesta on kertynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana runsaasti tutkimustietoa. Tulokset osoittavat, että työn suuret vaatimukset yhdessä pienten vaikutusmahdollisuuksien ja vähäisen sosiaalisen tuen kanssa sekä työssä ponnistelun ja palkitsevuuden epäsuhta ennustavat psyykkistä oireilua.
Mielenterveydellisistä häiriöstä, etenkin masennustiloista johtuva työkyvyttömyys onkin lisääntynyt merkittävästi.
– Tuottavuus- ja joustavuusajattelu on kasvattanut paineita työpaikoilla. Epävarmuus, kilpailu, työsuhteen määräaikaisuus ja työtahdin kiristyminen syövät voimavaroja. Samalla työtehtävät ja -ympäristöt ovat muuttuneet psyykkisesti aiempaa haastavammiksi. Työ vaatii keskittymistä ja tarkkuutta sekä jatkuvan informaatiotulvan hallintaa, Honkonen toteaa.
Henkiseen työsuojeluun ja hyvinvointijohtamiseen on siis syytä tarttua tosissaan.
– Henkinen työsuojelu on nostettu esiin maan hallitusohjelmassakin. Siinä todetaan, että ikäjohtamiseen ja henkiseen työsuojeluun on kiinnitettävä erityistä huomiota, Honkonen sanoo tyytyväisenä.
Esimiehen pitää myös toppuutella
Avainasemassa on ennaltaehkäisy. Raamit henkiseen työsuojeluun löytyvät työturvallisuuslaista. Käytännön vastuu kannetaan työyhteisöissä.
Erityisen suuri vastuu henkisestä työsuojelusta lankeaa esimiehen harteille.
Esimiehen on selvitettävä työstä aiheutuvat henkiset kuormitustekijät ja hänen on myös puututtava mahdollisiin ongelmiin.
– Esimiehen pitää tarkkailla työssä suoriutumista. Hyvä esimies kannustaa alaisiaan, mutta myös toppuuttelee ja hillitsee liian ahkeraa. Hyvää ja tunnollista työntekijää ei pidä palkita taakkaa lisäämällä, Honkonen muistuttaa.
Esimiehen ei tarvitse ryhtyä lääkäriksi, mutta tietyt hälytysmerkit on hyvä tunnistaa.
– Työhyvinvoinnissa voi olla jotain vialla, jos ihminen tekee jatkuvasti ylipitkiä päiviä, hänen kykynsä toimia työyhteisössä on heikentynyt, hän ei pysty pitämään kiinni sovituista aikatauluista ja työn laatu ja tuottavuus ovat huonontuneet. Honkosen mielestä myös alainen voi ottaa puheeksi stressaavat työolosuhteet.
– Meistä jokainen on oman työnsä asiantuntija. Jos tarvetta on, pitää uskaltaa sanoa, että nyt minä ja muut olemme väsyneet tilanteeseen. Omaa jämäkkyyttä on kasvatettava ja ainakin pyrittävä parantamaan olosuhteita.
Honkonen kehottaa myös tarttumaan ongelmiin ajoissa ja tuomaan tilanteeseen ratkaisuehdotuksia.
Organisaation toimintatapoja voi muuttaa
Honkosen mielestä kiireen saa kuriin ja monet muut työpaikan ongelmat järjestykseen, jos vain on halua.
– Usein on kyse aika yksinkertaisista asioista. Joskus voi vain ihmetellä, miksei tilanteeseen ole puututtu ajoissa.
Työjärjestelyt ja selkeät vastuut ovat kaiken a ja o. Ihmisen on tiedettävä, mitä häneltä odotetaan. Myös osaamisesta on pidettävä huolta.
– Osaamista korostettaessa on muistettava, että uuden oppimiseen on varattava aikaa ja raivattava tilaa, muuten oppimisvaateet stressaavat vain entisestään.
Vaikuttamis- ja kehittämismahdollisuudet on konkretisoitava. Mihin ja miten meidän työpaikallamme voidaan vaikuttaa?
– Kehittämispäätöksistä on seurattava aitoa muutosta, muuten ihmiset kyynistyvät ja pettyvät, Honkonen muistuttaa.
Hyvinvoivassa työpaikassa ihmisiä kohdellaan tasavertaisesti.
– Suosikkijärjestelmä vie hetkessä pohjan hyvältä työilmapiiriltä. Myös erilaisten persoonallisuuksien sietäminen työyhteisössä on tärkeää. Toisia ei erilaisuuden nimissä saa silti loukata, kiusata tai kohdella epäasiallisesti, vaan työpaikalla jokaisen on osattava käyttäytyä hyvin, Honkonen jatkaa.
Työhyvinvoinnin tukipilareiksi on usein nostettu liikunta, terveelliset ruokailutottumukset ja riittävä nukkuminen.
– Hyvä fyysinen kunto vahvistaa ihmistä. Mutta jos asiat ovat työpaikalla huonosti, ei siinä yksin auta, että on hoikka ja liikunnallinen. Terveelliset elintavat ja organisaation toimintatapojen kehittäminen eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois. Hyvinvointiin tarvitaan molempia.
Aktiivinen työsuojelu tukee ylempien toimihenkilöiden työhyvinvointia
YTN edistää työsuojeluvaltuutettujen ja luottamusmiesten yhteistoimintaa
– Työpaikoilla tulee eteen asioita, jotka eivät kuulu yksiselitteisesti vain työsuojeluvaltuutetulle tai vain luottamusmiehelle. Paras lopputulos saadaan yleensä toimimalla yhdessä, YTN:n työsuojelutiimiä vetävä Riitta Roisko sanoo.
Esimerkkejä asioista, joita voidaan tehokkaimmin hoitaa yhteistyössä, ovat ylempien toimihenkilöiden työhyvinvointi ja työajanseuranta.
– Kentältä tulee jatkuvasti kysymyksiä muun muassa siitä, miten työssä jaksamista voidaan edistää, Roisko kertoo.
YTN:n tavoitteena on parantaa ylempien toimihenkilöiden tietämystä työsuojeluasioista.
– Valitettavan harva työsuojeluvaltuutettu on käynyt edes Työturvallisuuskeskuksen järjestämän työsuojelun peruskurssin. Tiimimme ensimmäisenä tehtävänä onkin vahvistaa tiedotusta työsuojelukursseista. Tarjoamme aiheesta myös omaa koulutusta. Palaute tämän vuoden YTN-työsuojelukurssista rohkaisi laajentamaan kurssin ensi vuonna kaksipäiväiseksi. Jatkossa tarjoamme ylemmille toimihenkilöille sopivia työsuojelukursseja yhteistyössä Työturvallisuuskeskuksen kanssa.
Kun kontaktit työsuojeluvaltuutettuihin on luotu, voidaan toimintaa tiivistää järjestämällä esimerkiksi tapaamisia samalla alueella toimivien luottamusmiesten ja -valtuutettujen kanssa.
YTN:n työsuojelun edistämishankkeessa seuraavan kohderyhmän muodostavat YTN:läiset työsuojelupäälliköt. Heidän osaltaan toiminta selviää, kun yhteystiedot ja koulutustarpeet saadaan selville.
– Tiimimme toivoo, että työsuojeluvaltuutetut ottavat yhteyttä ja esittävät omia näkemyksiään toiminnan käynnistämisestä ja sisällöistä.
YTN:n työsuojelutiimiin kuuluvat
Riitta Roisko, YTN/UIL, Sirkku Pohja YTN/TEK, Timo Ruoko YTN/UIL, Lotta Savinko YTN/SEFE, Juha Särkkä YTN/UIL, Daniel Valtakari YTN/TEK, Tomi Seppä YTN/UIL, Jarna Savolainen YTN/TEK.
Jos sinulla on kysyttävää tai haluat ilmoittaa/tarkistaa yhteystietosi, ota yhteyttä riitta.roisko@ytn.fi puh 0201 801 842 tai gsm 040 5307 937.
Kiire kuriin
Työyhteisössä ajankäytön hallintaa edistää
– töiden yhteinen suunnittelu, säännölliset kokoontumiset ja keskustelut
– yhteisten tavoitteiden määrittely ja työryhmän jäsenten perustehtävän kirkastaminen
– työmäärän oikea mitoitus sekä työtilanteen ja työajan seuranta
– yksilöllisen työaikajouston salliminen, työntekijöiden kuuleminen.
Yksilö voi lisätä kokemustaan ajan riittävyydestä
– organisoimalla työnsä niin, että voi suorittaa tavoitteen kannalta tärkeimmät työt keskittyneesti kohtuullisessa ajassa
– tekemällä päätöksen siitä, mikä on kohtuullinen työaika ja seuraamalla tämän tavoitteen toteutumista sekä reagoimalla jatkuviin poikkeamiin päätöksestä
– määrittelemällä sen, mikä on riittävän hyvä työn laatu eri tehtävissä.
Oman ajankäytön tarkistaminen
Suunnittele etukäteen esimerkiksi kuukaudeksi aikataulu, jossa on otettu huomioon sekä työ että muut elämän osa-alueet. Jos aikataulun tekeminen tuntuu mahdottomalta, vaikka koetkin epätasapainoa työn kuormittavuuden ja palautumisen välillä, pohdi, kuinka kauan voit kuvitella jaksavasi nykyistä työtahtiasi ja mitä seurauksia sillä voi olla.
Lähde: Tarja Hakola, Christer Hublin, Mikko Härmä, Irja Kandolin, Jaana Laitinen, Mikael Sallinen: Toimivat ja terveet työajat. Työterveyslaitos. Helsinki 2007.
– Työsuojeluvaltuutettu on valittava vähintään kahden vuoden välein, jos työpaikalla työskentelee yli 10 henkilöä.
– Toimihenkilöillä on oikeus valita oma työsuojeluvaltuutettunsa.
– Työsuojeluvaltuutettu edustaa koko henkilöstöä, ei pelkästään liittojen jäseniä.
– Työsuojeluvaltuutettujen koulutuksesta huolehtii Työturvallisuuskeskus, www.työturva.fi.
– Valvova viranomainen on työsuojelupiiri, www.tyosuojelu.fi.
Työn kuormitustekijöiden välttäminen ja vähentäminen
Jos työntekijän todetaan työssään kuormittuvan hänen terveyttään vaarantavalla tavalla, työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissään olevin keinoin ryhdyttävä toimiin kuormitustekijöiden selvittämiseksi sekä vaaran välttämiseksi tai vähentämiseksi.
Näin todetaan työturvallisuuslain 25 §:ssä. Säännöksessä on kyse terveyttä vaarantavasta yksilön haitallisesta fyysisestä tai psyykkisestä kuormittumisesta, joka voi olla luonteeltaan yli- tai alikuormitusta. Kuormittuminen voi olla määrällistä tai laadullista.
Ylikuormitusta aiheuttaa esimerkiksi työ, jossa on aikapaineita tai sitä on muutoin liikaa. Toisaalta liian helppo, yksinkertainen ja virikkeetön työ aiheuttaa alikuormitusta. Kuormitustekijät johtuvat työstä tai työympäristöstä riippumatta siitä, kuka työtä tekee. Se miten kukin työntekijä kuormittuu kyseisessä työssä voi vaihdella suuresti. Työnantajan on selvitettävä ja arvioitava sekä kuormitustekijät että työntekijöiden kuormittuminen.
Säädös asettaa työnantajalle velvollisuuden asiasta tiedon saatuaan ryhtymään toimiin haitallisten kuormitustekijöiden selvittämiseksi sekä vaaran välttämiseksi tai vähentämiseksi. Mikäli kuormittumisen toteamisessa tarvitaan asiantuntijan apua, työnantajan tulee ensisijaisesti käyttää työterveyshuollon apua.
Lähde: www.tyosuojelu.fi
