|
Hoitotakuu haastaa terveydenhuollon johtamisen
Teksti Riitta-Maija Jouttimäki Hoitoon pääsyn turvaamista koskeva terveydenhuollon lainsäädäntö täsmentyi maaliskuun alussa 2005. Kansanterveyslakiin (66/1972) ja erikoissairaanhoitolakiin (1062/1989) kirjattiin enimmäisajat, joiden kuluessa hoitoon pääsy tulee järjestää. Kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain lisäksi muutoksia tuli myös potilaan asemasta ja oikeuksista annettuun lakiin (785/1992, jäljempänä potilaslaki) sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettuun lakiin (734/1992). Uudet säännökset ovat Suomen säädöskokoelmassa numeroilla 855–858/2004. Lainsäännöksiä täydentää hoitoon pääsyn toteuttamisesta ja terveydenhuollon alueellisesta yhteistyöstä annettu asetus (1019/2004). Lainmuutokset täsmentävät kunnille ja kuntayhtymille lakisääteisesti kuuluvaa terveyspalvelujen järjestämisvelvollisuutta ja toteuttavat osaltaan julkiselle vallalle perustuslain 19 §:n 3 momentin ja 22 §:n mukaan kuuluvaa velvollisuutta. Lainmuutosten tavoitteena on turvata terveystarpeisiin perustuva hoidon saatavuus, vähentää eroja hoitoon pääsyssä ja lisätä odotusajan läpinäkyvyyttä sekä lisätä oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta hoitoon pääsyssä ja hoitojen saatavuudessa. Tavoitteeseen pääsemiseen voidaan vaikuttaa muun muassa määrittelemällä hoidon perusteet valtakunnallisesti, uudistamalla palvelujärjestelmän rakenteita ja toimintoja sekä arvioimalla, kehittämällä ja muuttamalla alueellista sekä ammattiryhmien välistä työnjakoa ja yhteistyötä. Enimmäisajat hoitoon pääsylle Hoitoon pääsyn turvaamista koskevien lainsäädäntömuutosten tavoitteena on tehostaa terveyspalvelujärjestelmää. Lainmuutosten mukaan terveyskeskukseen pitää saada arkipäivisin virka-aikana välitön yhteys. Kiireettömän hoidon tarpeen arvioon terveyskeskukseen terveydenhuollon ammattihenkilölle, ei siis välttämättä lääkärille, on päästävä kolmessa arkipäivässä yhteydenotosta, ellei asiaa voida hoitaa puhelimitse. Lääketieteellisesti ja hammaslääketieteellisesti tarpeelliseksi todettuun hoitoon on päästävä kohtuullisessa ajassa. Tavallisesti hoito terveyskeskuksessa aloitetaan heti ensimmäisellä vastaanotolla. Hoitoihin, joita ei voida antaa vastaanotolla, tulee päästä viimeistään kolmessa kuukaudessa siitä, kun hoidon tarve on arvioitu. Tämä kolmen kuukauden enimmäisaika voidaan ylittää suun terveydenhuollossa tai perusterveydenhuollon yhteydessä toteutettavassa erikoissairaanhoidossa, enintään kolmella kuukaudella, jos hoidon antamista voidaan perustellusta syystä lykätä potilaan terveydentilan vaarantumatta. Erikoissairaanhoidossa hoidon tarpeen arviointi on aloitettava kolmessa viikossa siitä, kun lähete on saapunut terveydenhuollon toimintayksikköön, esimerkiksi sairaalan poliklinikalle. Hoidon tarpeen arvion perusteella lääketieteellisesti tai hammaslääketieteellisesti tarpeelliseksi todettuun hoitoon on päästävä viimeistään kuudessa kuukaudessa siitä, kun hoidon tarve on arvioitu. Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa lainsäädäntöön otetut säännökset vastaavat entisiä mielenterveysasetuksessa (1247/1990) olleita säännöksiä. Tarpeelliseksi todettu hoito on järjestettävä hoidon tarpeen kiireellisyys huomioon ottaen kolmen kuukauden kuluessa, jos lääketieteelliset tai hoidolliset seikat eivät edellytä muuta. Jos hoitoa ei voida antaa omana toimintana määräajassa, kunnan tai kuntayhtymän on hankittava hoito muilta palveluntuottajilta, esimerkiksi toiselta kunnalliselta sairaalalta tai yksityissektorilta, ilman että potilaan asiakasmaksu muuttuu. Lainmuutoksessa selkiytettiin myös sairaanhoitopiirien kuntayhtymien ja kuntien keskinäistä vastuuta siten, että sairaanhoitopiiri vastaa sairaalaan lähetettyjen potilaiden hoidon järjestämisestä. Kaikille sairaanhoitopiirin jäsenkuntien asukkaille on järjestettävä palvelut samojen periaatteiden mukaisesti ja uudistus poistaakin kuntakohtaiset jonot. Mahdollisuuksia saada tietoja hoitoon pääsystä vahvistettiin siten, että terveydenhuollon toimintayksikköjen on julkaistava hoitoon pääsyn odotusajat. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi internetissä. Valtakunnalliset hoidon perusteet Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä vastaa alueellaan erikoissairaanhoidon järjestämisestä yhtenäisin lääketieteellisin ja hammaslääketieteellisin perustein. Osana hoitoon pääsyn turvaamista sosiaali- ja terveysministeriön asettamat asiantuntijaryhmät valmistelivat valtakunnalliset kiireettömän hoidon perusteet eli suositukset siitä, millä perusteilla sairauksia hoidetaan. Tavoitteena on vähentää kiireettömän hoidon järjestämisen suuria alueellisia eroja niin, että ihmiset asuinpaikasta riippumatta saavat hoitoa nykyistä yhtenäisemmin perustein. Tärkeimmistä tauti- ja toimenpideryhmistä on laadittu hoitoon ottamisen perusteet. Nämä kiireetöntä hoitoa koskevat suositukset kattavat kunkin erikoisalan ennakolta suunnitellusta hoidosta merkittävän osan, noin 80% kiireettömän hoidon kokonaismäärästä. Sairaanhoitopiirit ja terveyskeskukset arvioivat ja seuraavat suositusten toimivuutta ja niitä kehitetään tarpeen mukaan. Hoidon perusteiden käyttöönotosta ei seuraa tuotettujen terveyspalveluiden kokonaismäärän väheneminen, vaan painopisteitä muuttamalla pyritään pääsääntöisesti nykyresurssein tuottamaan terveyspalveluita mahdollisimman kustannusvaikuttavasti ottamalla huomioon väestön terveystarpeet. Lääkäri päättää potilaan hoidosta, kuten tähänkin saakka. Lääkäri ottaa hoitopäätöstä tehdessään huomioon asiantuntijaryhmien suositukset ja potilaan yksilöllisen elämäntilanteen. Potilas ei kuitenkaan voi saada mitä tahansa haluamaansa hoitoa eli mitään subjektiivista oikeutta hoitoon ei ole, vaan lääkäri päättää hoidon tarpeellisuudesta. Palveluja ja niitä tarvitsevia potilaita on mahdollista priorisoida, mutta etusijajärjestykseen asetettaessa on kuitenkin otettava huomioon sekä perustuslain syrjintäkielto ja yhdenvertaisuussäännös että velvollisuus yksilöllisesti selvittää potilaan terveydentila ja hänen siitä johtuva terveyspalvelujen tarpeensa. Palvelujen saatavuuden perusteena tulee olla potilaan terveydentilan edellyttämä hoidon tarve. Potilaslain mukaan potilaalla on oikeus myös laadultaan hyvään hoitoon ja siihen liittyvään kohteluun. Laadultaan hyvää hoitoa on oikea hoito, oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Lain voimaan tullessa hoitojonoon asetettujen potilaiden määräajat lasketaan lain voimaantulopäivästä alkaen. Kansanterveyslain mukaiseen hoitoon pääsyn takaraja oli toukokuun 31. päivä 2005. Laissa mainituissa poikkeuksissa sekä erikoissairaanhoitolain mukaisessa hoidossa takaraja on elokuun 31. päivä 2005. Hoitoon pääsyn toteuttaminen Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen (Stakes) ja Suomen Kuntaliiton selvitysten mukaan tilanne hoitoon pääsyn osalta on melko hyvin hallinnassa. Työtä on edelleen tehtävä ja lääkäreiden ja hammaslääkäreiden alueellinen vaje tulee ratkaista. Lääkäreiden saatavuus on kuitenkin helpottumassa, koska lääkäreitä valmistuu enemmän kuin työmarkkinoilta poistuu. Hammaslääkäreiden osalta tilanne on toinen, sillä nykyisellä koulutuksella työelämästä poistuu noin 50 hammaslääkäriä enemmän kuin koulutuksesta valmistuu. Lainsäädännön uudistusten myötä korostuu alueellinen yhteistyö ja työnjako. Sairaanhoitopiirien ja niiden jäsenkuntien välistä yhteistyötä tehdään nykyisin erilaisin paikallisesti vakiintuneiden käytäntöjen mukaan. Yhteistyössä valtuustokausittain laadittava terveydenhuollon palvelujen järjestämissuunnitelma toimii eräänä mahdollisuutena ja välineenä sairaanhoitopiirin kuntayhtymän ja sen alueen kuntien välillä ja se voidaan yhdistää osaksi muuta yhteistyötä. Terveydenhuollon palvelujen järjestämisuunnitelmalla edistetään entisestään alueellista yhteistyötä ja palvelujen yhteensovittamista. Siinä voidaan poistaa päällekkäisiä palveluja ja porrastaa alueellisia toimintoja sairaanhoitopiirin alueella sijaitsevien sairaaloiden, terveyskeskusten ja tarvittaessa muiden terveydenhuollon toimintayksiköiden kesken. Myös saumattomien palveluketjujen edistämiseksi voidaan sosiaalihuollon palvelut tarvittaessa sovittaa terveydenhuollon palvelujen toiminnalliseen kokonaisuuteen. Hoitoon pääsyä koskevat lainmuutokset ovat sysänneet liikkeelle monenlaisia kehittämishankkeita ja lainsäädännön toimeenpano on suuri haaste terveydenhuollon johtamiselle kaikilla tasoilla ja luovuutta ja innovaatioita tarvitaan. Sairaanhoitopiireissä on yleisesti alettu varautua ajoissa hoitotakuun vaatimiin uudistuksiin. Viime vuosina valtio on osoittanut myös lisärahoitusta asian toteuttamiseksi. Kaikki terveydenhuollon toimintayksiköt tekevät parhaansa, jotta määräaikoja voidaan noudattaa. Jos kuitenkin potilas katsoo, että hänen hoitonsa ei ole järjestynyt enimmäisajoissa, hän voi ottaa yhteyttä terveydenhuollon toimintayksikköön tai potilasasiamieheen ja keskustella mahdollisista jatkotoimista. Potilas voi tehdä muistutuksen hoitopaikan johtavalle lääkärille tai kannella lääninhallitukseen tai terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen. Kantelujen käsittely kestää kuitenkin kauan, joten mahdolliset ongelmat kannattaa ensin yrittää selvittää siinä terveydenhuollon yksikössä, jossa ne ovat syntyneet. Kirjoittaja on sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies.
|
