Kuivalla virkakielelläkin voi kirjoittaa kiinnostavan tarinan. Edesmennyt Viipurin hovioikeuden presidentti Wäinö Kannel teki sotien aikana laitoksensa kohtaloista muistiinpanoja, jotka Itä-Suomen hovioikeus on saattanut julkisuuteen hovioikeuden 170-vuotisjuhlan kunniaksi.
Sota ei tullut aivan yllättäen, sillä hovioikeudessa laadittiin hyvissä ajoin nykykielellä valmiussuunnitelmia. Selvänä pidettiin, että joudutaan muuttamaan Viipurista pois. Ensimmäisenä vaihtoehtona pidettiin Heinolaa. Koska hovioikeuden alue oli laaja, piti ottaa huomioon myös tuomiokunnat arkistoineen. Oikeudenhoidon kannalta oli tärkeää saada asiakirjat turvaan myöhempien selvitysten ja korvausten varalta.
Suuren hovioikeuden muutto ei ollut aivan yksinkertainen. Henkilöstö perheineen täytyi saada asumaan. Tähän tarvittiin junia, jotka muutenkin kulkivat täysinäisinä. Piti järjestää tilat virastolle sekä henkilökunnalle. Tilannetta vaikeutti tarve saada sotatuomareita hovioikeuden väestä.
Ensin muutettiin Heinolaan, mutta sieltä jouduttiin siirtymään Kuopioon. Muitakin kaupunkeja tarjottiin vaihtoehdoiksi. Vähitellen päästiin vakiintumaan. Kirjaston pohjaa saatiin Ruotsista. Koska venäläiset ryöväsivät huonekalut, niitä tehtiin lähinnä Helsingin ja Turun vankiloissa.
Hovioikeus on toiminut Kuopiossa jo 70 vuotta. Vanhat perinteet pitää silti aina muistaa. Kun katsoo Viipurin läänin kalenteria vuodelta 1893, huomaa hovioikeuden vaikutuksen kunnallishallinnossa. Neuvoksia sekä asessoreja hääri vähän joka tasolla, kuten lautakunnissa. Tosin venäläistämisen aikoihin koko porukka suljettiin uppiniskaisuudesta Krestyn vankilaan
Teksti: Antti Seppälä
