Eräs hyvin tuntemani henkilö käväisi eteläisessä Euroopassa menneenä kesänä. Oleskelukaupungin kävelykatualueella kulkiessaan hän törmäsi eräänlaista arvauspeliä pelanneeseen miesjoukkoon. Maassa oli pieni muovinen alusta ja sen päällä neljä pientä avointa rasiaa pohja ylöspäin. Pelin pyörittäjä siirteli laatikoita alustalla ja yritti piilottaa pientä helmeä johonkin niistä. Pelaajat pyrkivät arvaamaan, missä helmi oli. Oikeasta arvauksesta sai tietyn summan rahaa ja väärästä joutui sen maksamaan. Peli pyöri vikkelästi ja raha vaihtoi omistajaa. Peliä sivusta katsonut jäi helposti siihen käsitykseen, että oikean kätköpaikan arvaaminen ei ollut välttämättä kovin vaikeaa, kun helmi aina välillä vilahti laatikoita siirrettäessä. Pienen seuraamisen jälkeen tuntui siltä, että kaikki pelaajat eivät olleet yhtä hyviä tätä kätköpaikkaa huomaamaan, vaan monesti he nostivat selvästi väärän laatikon. Maksoivat kuitenkin mukisematta ja samoin pelin pyörittäjä maksoi oikeasta arvauksesta. Kun tuo tuttava oli hetken seurannut peliä ja nähnyt taas selvästi väärän arvauksen, oli hän osoittanut toista laatikkoa, jonka alta helmi löytyi. Silloin pelin pyörittäjä ojensi kätensä ja odotti häneltä maksua. Rahat saatuaan hän sekoitti laatikot ja kehotti eleellään henkilöä valitsemaan uudelleen. Tällä kertaa arvaus meni pieleen. Tuttava oli tietenkin vähän hölmistynyt tilanteesta ja vaati rahojaan takaisin. Mutta peli jatkui ja jälleen eräs pelaaja valitsi väärin. Tuttava luuli tietävänsä varmasti, minkä laatikon alla helmi oli. Samassa toinen pelaaja laittoi jalkansa juuri ”oikean” laatikon päälle, ojensi rahansa pelin pyörittäjälle ja näytti eleellään tuttavaa tekemään samoin. Tuntui siltä, että hän halusi ystävällisesti voittaa tämän hävinneen tuttavan rahat takaisin yhdessä tämän kanssa. Varmana voittamisestaan tuttava ojensi uuden setelin, ja kas kummaa, laatikko olikin väärä. Kun tuttava rupesi puhumaan huijauksesta ja poliisista, hajaantui koko pelaamisessa mukana ollut joukko välittömästi. Tuttava jatkoi kulkuaan alueella ja kohtasi toisen samanlaista peliä pelaavan joukon. Hän jäi sivummalle katsomaan, miten kaikki oikein tapahtui. Hänelle tuli selkeä kuva siitä, että mukana huijauksessa olikin melkoinen joukko, joka oli pelaavinaan rehellistä peliä. Raha vaihtoi sukkelasti omistajaa. Mutta tarkoitus olikin houkutella ohikulkevia mukaan ja huijata heiltä rahat. Perusjoukolta ei vaadittu etukäteen maksua, kuten tuttavan kohdalla oli tehty. Pohjimmiltaan kaikki perustui melkoiseen sorminäppäryyteen ja kaiketi tarkoitukselliseen vilautteluun. Kameran esiin ottaminen sai joukon – solvauksia esittäen – poistumaan nopeasti paikalta. Tällaisissa raha-asioissa henkilön oma varovaisuus on avainasemassa, koska poliisin on kovin vaikea asiaa selvittää.
