Vuoden 2011 alusta Suomessa aloitettiin lapsenhuoltoriitojen asiantuntija-avusteisen sovittelun kokeilu neljässä käräjäoikeudessa. Kokeilu laajennettiin syyskuun alusta 2012 seitsemään uuteen käräjäoikeuteen. Toukokuun alusta 2014 järjestelmä vakinaistettiin ja ulotettiin koko maahan. Järjestelmä on jo nyt saanut huomattavan merkityksen Suomessa.
Asiantuntija-avusteisen sovittelun kokeilu
Tuomioistuinsovittelu otettiin Suomessa käyttöön vuonna 2006. Siinä siviilioikeudenkäynti keskeytetään ja asia siirretään sovitteluun. Suomessa sovittelijoina toimivat käräjäoikeuden tuomarit. Tuomioistuinsovittelulain 5 §:n mukaan asiantuntemuksen turvaamiseksi tai sovittelun edistämiseksi sovittelija voi käyttää osapuolten suostumuksella avustajaa. Avustajan käyttö jäi tuomioistuinsovittelun alkuvuosina hyvin vähäiseksi.
Vuosina 2011–2014 toteutetussa huoltoriitojen asiantuntija-avusteisessa sovittelukokeilussa kokeneet lapsipsykologit tai sosiaalityöntekijät toimivat sovittelijan avustajana. Kokeilusta laaditun loppuraportin mukaan (Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 25/2013) kokeilulla on ollut myönteisiä tuloksia. Vuosina 2011 ja 2012 kokeilussa oli 575 asiaa. Asioista neljännes tuli vireille suoralla sovitteluhakemuksella ja loput sovittelupyynnöllä asiassa, joka oli vireillä oikeudenkäyntinä. Sovittelussa käsiteltyjen asioiden suhteellinen määrä vaihteli eri käräjäoikeuksissa. Kärjessä oli Oulu, jossa 70 prosenttia lapsenhuoltoasioista on käsitelty tuomioistuinsovittelussa.
Jutuista neljä viidesosaa päättyi kokonaan tai osittain sovintoon. Kahdessa kolmasosassa jutuista järjestettiin vain yksi sovitteluistunto ja kolmanneksessa useampia. Sovittelun kokonaiskesto oli keskimäärin 2,5 kuukautta. Sovittelijoiden ja asiantuntija-avustajien mukaan eniten sovittelua edisti vanhempien luottamus toistensa vanhemmuuteen ja sitoutuneisuus sovitteluun. Lisäksi sovittelua edisti, jos lapset olivat jo varttuneita, jos vanhemmilla oli yhteiset arvot, jos vanhemmat olivat tasavertaisessa asemassa neuvottelijoina ja jos vanhemmat tunnistivat ja tunnustivat omat puutteensa.
Sovittelua puolestaan haittasivat muun muassa riidan pitkäikäisyys ja jumiutuminen vanhoihin kiistoihin, osapuolten sitoutumattomuus sovitteluun tai voimakkaat ennakkokäsitykset menettelystä, ripustautuminen vielä eron jälkeenkin parisuhteeseen, ehdoton pitäytyminen omissa vaatimuksissa, kyvyttömyys kuulla toista vanhempaa, kyvyttömyys asettua lapsen asemaan, erilainen kulttuuritausta, mielenterveyshäiriöt, kommunikaation puutteet sekä väkivalta ja päihdeongelmat.
Kaijus Ervasti
OTT Kaijus Ervasti työskentelee Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa erikoistutkijana ja hallintopäällikkönä. Hän on myös Helsingin yliopiston dosentti. Ervasti on mm. konfliktinratkaisun ja sovittelun johtavia asiantuntijoita Suomessa. Hän on julkaissut lukuisia kirjoja ja artikkeleita sekä on suosittu kouluttaja.
