Jalojen juomien lähteillä
Vielä sata vuotta sitten omenasiideristä tiivistetty calvados oli Ranskassa köyhän kansan juoma, halpa lohdun lähde. Vaikka normandialaisella omenatisleellä on yli 500-vuotinen historia, sen arvostus salonkikelpoisena laatujuomana on varsin uutta perua. Toisen maailmansodan aikaan aseteollisuus käytti omenatislettä raaka-aineena, mutta toki juomalla oli osuutensa myös Normandian maihinnousussa: sillä lievitettiin haavoittuneiden kipuja.
Konjakista aiemmin kirjoittanut sommelier Antti Uusitalo avaa teoksessaan Calvados – Omena jaloimmillaan näppärästi niin juoman historian, valmistuksen kuin sen aromitkin. Sympaattisessa kirjassa on myös juomasekoitus- ja ruokaohjeita, jopa matkavinkkejä Normandiaan.
Siinä missä turha konstailemattomuus suorastaan kuuluu calvadosin luonteeseen, samppanjasta kertominen edellyttää eleganttia hienostelua, poreilevaa nokkeluutta ja aimo annoksen kevytmielisyyttä. Tämän kerronnan lajin taitaa erinomaisesti viini- ja samppanja-asiantuntija Jukka Sinivirta, joka on tehnyt puolisonsa Päivin kanssa syksyn toisen hienon uutuuskirjan juomista. Samppanja – Naurun airut, onnen polttoaine lupaa kertoa samppanjasta kaiken. Lupaus pitää varsin hyvin, ja kirjan lukenut sukkuloi laseineen seurapiireissä paljon varmemmin ottein.
Hyviä lahjakirjoja molemmat.
Antti Uusitalo, Calvados
– Omena jaloimmillaan, Atena 2007.
Jukka ja Päivi Sinivirta,
Samppanja – Naurun airut,
onnen polttoaine, Otava 2007.
Ankarin rangaistus
Euroopan neuvosto julisti lokakuun 10. päivän kuolemantuomion vastaiseksi päiväksi, eikä kuolemanrangaistus ole enää käytössä missään Euroopan maassa. YK:n yleiskokous on aloittanut kuolemanrangaistuksen poistamiseen tähtäävän päätöslauselmaluonnoksen käsittelyn.
Valtioita, joissa kuolemantuomioita yhä pannaan täytäntöön on kuitenkin noin 70. Laajasta vastustuksesta huolimatta esimerkiksi Yhdysvalloissa teloitettiin vuonna 2005 kaikkiaan 60 ihmistä. Pohjalukemaa pitää Kiina, missä tiedetään samana vuonna olleen 1 770 laillista teloitusta.
FM Sampo Terhon teos Silmä silmästä käy läpi kuolemanrangaistuksen historiaa varhaisimmista laeista nykypäivään: millaisista teoista kuolema langetettiin seuraamukseksi, millaisia olivat teloitustavat, miten kuolemanrangaistusta on perusteltu ja vastustettu.
Nykyään ankarinta rangaistusta koskeva keskustelu käydään kriminaalipolitiikan alueella. Sampo Terhon historialliset tarkastelut kertovat kuolemanrangaistuksen käytöstä laajemmassakin mielessä, poliittisten ja uskonnollisten päämäärien saavuttamiseksi. Hän tavoittelee universaalia ja puolueetonta otetta.
Sinänsä aihepiiri on perinpohjaisesti tutkittu, eikä Terhon työtä voi luonnehtia tutkimukseksi vaan pikemminkin kansantajuiseksi yleisesitykseksi teemaan liittyvistä perusasioista. Sellaisena kirja kuitenkin täyttää paikkansa hyvin ja antaa lukijalle paljon perustietoa – ja myös vakavaa ajattelemisen aihetta.
Sampo Terho, Silmä silmästä. Kuolemanrangaistuksen historiaa, Atena 2007.
Säröjä idyllissä
Kirjan tai useamman kirjoittaneita entisiä oikeusministereitä Suomessakin on monta, mutta juristin ja dekkaristin yhdistelmä on Pohjoismaissa aika harvinainen. Norjalainen Anne Holt on paitsi toiminut oikeusministerinä ja asianajajana myös työskennellyt poliisin palveluksessa sekä luonut uran toimittajana. Nykyään hän on pohjoismaisten jännityskirjailijoiden kärkeä.
Fakta on, että dekkaristille rikosasioiden osaaminen on pelkkää plussaa, tyhmät asiavirheet vain raivostuttavat lukijaa. Suomalaisista dekkareista niitä löytyykin ällistyttävän paljon, muunmaalaisia on vaikeampi arvioida. Anne Holtin teksti ainakin vaikuttaa erittäin uskottavalta, joka tapauksessa se vetää hyvin.
Yhdysvaltoihin on valittu naispresidentti, jonka ensimmäinen valtiovierailu suuntautuu turvalliseksi tiedettyyn Norjaan. Madam President kuitenkin katoaa jäljettömiin oslolaisesta hotellihuoneesta. Mistä on kysymys?
Vastikään ilmestynyt Presidentin salaisuus on Anne Holtin yhdeksäs suomennettu romaani. Se kuuluu Inger Johanne Vik -dekkareihin, mutta FBI:n kouluttama psykologi-profiloija ei tällä kertaa ole niinkään sankaritar kuin yhdistävä lenkki, jonka avulla kirjailija saa punotuksi trilleriinsä kelpo juonen.
Uusi tyyli osoittaa, että Anne Holt on muuntautumiskykyinen myös kirjailijana.
Anne Holt, Presidentin salaisuus,
suomentanut Tuula Tuuva,
Gummerus 2007.
