HUS:n hallintoylilääkäri Lasse Lehtosen mielestä suomalaisen huumelainsäädännön kokonaisuus toimii varsin hyvin. Säädöksiä on tarvittaessa uudistettu eikä huutavia ongelmia ole.
Meillä on päätetty lähteä käyttörikoksesta.
– Lainsäädännön taustalla ovat yhteiskuntapoliittiset linjaukset, joilla pyritään estämään ja rajaamaan huumausaineiden käyttöä. Meillä on päätetty lähteä käyttörikoksesta. Ja koska alkoholi on meillä niin dominoiva, niitä jotka haluaisivat laillistaa esimerkiksi kannabiksen viihdekäytön, on huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi Kanadassa tai Kaliforniassa – missä taas suhtaudutaan alkoholiin huomattavasti meitä kielteisemmin.
Asenne alkoholia kohtaan on koventunut meilläkin ja saattaa vielä edelleen koventua muun muassa islamilaisen maahanmuuttajaväestön myötä.
– Nämä ovat pitkän jakson kulttuurisia ilmenemiä. Terveysmielessä alkoholi on kannabista haitallisempaa, mutta terveysongelmia alkaa ilmetä, jos kannabiksesta liu’utaan muiden huumeiden käyttöön. Jos kannabistuotteet vapautettaisiin, pitäisi myös ratkoa esimerkiksi liikenneturvallisuudessa sitä, mihin turvallisen käytön raja vedetään vai lähdetäänkö edelleenkin nollatoleranssista. Alkoholin kohdalla nuo rajat tutkitusti tiedetään.
Muuntohuumeet ja PKV-lääkkeet
Tällä vuosituhannella on opittu kiertämään lainsäädäntöä tuottamalla kielletyistä huumeista versioita, joilla on suurin piirtein sama vaikutus mutta joilla on alkuperäisestä hieman poikkeava molekyylirakenne.
Näitä niin sanottuja muuntohuumeita varten on luotu kansallinen asetus- ja listausmenettely, joka on Lehtosen mielestä suhteellisen nopea ja joustava.
– Valtioneuvoston vahvistamalla kiellettyjen psykoaktiivisten aineiden listalla on jo satoja yhdisteitä, ja uusia lisätään vuosittain. Käytännössä tieto meille rantautuvista uusista yhdisteistä saadaan kansainvälisen tiedonvaihdon ja julkaisujen myötä sekä kotimaisilta asiantuntijoilta että analysoimalla näytteitä, jotka on saatu huumeisiin kuolleiden ruumiinavauksissa ja ratsioissa tehdyistä huumausainetesteistä.
PKV-lääkkeiden väärinkäyttö on meillä yleisempää kuin muualla maailmassa.
Keskushermostoon vaikuttavien PKV-lääkkeiden, kuten opiaattien, väärinkäyttö on meillä yleisempää kuin muualla maailmassa.
Katukauppaan päätyvät lääkkeet ovat pääasiassa kotoperäisiä resepteillä tai lääkevarkauksilla hankittuja tuotteita, mutta maassa liikkuu myös esimerkiksi Virosta ja Espanjasta sikäläisillä resepteillä hankittuja ja Suomeen tuotuja lääkkeitä.
E-reseptien alkuperäinen tarkoitus oli estää tällainen väärin- ja liikakäyttö, mutta vaikutus olikin yllättäen päinvastainen.
– Reseptien väärentäminen on kyllä vähentynyt e-reseptin myötä, mutta lailliset reseptit jäävät sen sijaan helpommin ”päälle”. Sähköisen reseptin uusiminen on helppoa ja lähes automaattista verrattuna aikaisempaan käytäntöön, jossa lääkärit kirjoittivat reseptit käsin – ja tulivat kirjoittaessaan katsoneeksi tarkemmin potilaan tilannetta, Lehtonen pohtii.
– Potilaan tutkiminen ja seuranta reseptiä uusittaessa on tässäkin mielessä erityisen tärkeää. Jos potilas on esimerkiksi leikkauksen jälkeen saanut voimakasta kipulääkettä, ja tätä reseptiä sitten uusitaan automaattisesti sen kummempia miettimättä, potilas on hetken päästä koukussa lääkkeeseensä.
Kipulääkkeiden alikäyttö isompi ongelma
Väärinkäytettynäkin lääkkeet ovat vähemmän vaarallisia käyttäjälleen kuin hämärissä laboratorioissa tuotetut muuntohuumepillerit, joiden vahvuuksista ja koostumuksesta ei ole luotettavaa tietoa.
Joissakin arvioissa on havaittu, että vain alle viidennes katukaupassa ostetuista huumausaineista todella on sitä, mitä ostaja luulee sen olevan.
– Kaiken kaikkiaan PKV-lääkkeiden väärinkäyttö on aito, mutta ei kovin keskeinen ongelma. Ne ovat hyvässä kontrollissa, ja lääkärit ja apteekitkin tiedostavat niiden riskit hyvin.
Lehtonen muistuttaa, että kontrollin jyrkkä tiukentaminen todennäköisesti vain lisäisi näitä lääkkeitä todella tarvitsevien kipu- ja mielenterveyspotilaiden kärsimyksiä.
– Kivunhoito on meillä ollut jo historiallisestikin riittämätöntä lääkeriippuvuuden välttelyn takia, ja alilääkitys on mielestäni väärinkäyttöä isompi ongelma.
– Lääkeriippuvuuttakaan ei toki pidä vähätellä, sillä esimerkiksi nykyinen laajasti uutisoitu huume-epidemia Yhdysvalloissa ja Kanadassa johtuu potilaille tyrkytetyistä riippuvuutta aiheuttavista kipulääkkeistä.
Lääkkeeksi varhainen puuttuminen
Pitäisikö huumepolitiikkaa muuttaa vapaammaksi? Lehtosen mielestä kysymys on järjestelmän tehokkuudesta ja siitä, millaista kriminaalipolitiikkaa halutaan harjoittaa. Käytön rankaiseminen voi olla yhteiskuntapoliittisesti järkevää ilmaisemaan yhteiskunnan kielteinen suhtautuminen huumeisiin.
– Toisaalta pitäisi miettiä, mikä olisi se toimivin seuraamus huumeiden käytöstä. Sakot jäävät käyttäjiltä usein maksamatta, eikä niiden istuminen muuntorangaistuksena vankilassa tunnu sekään järkevältä. Myös erilaiset yhteiskuntapalvelurangaistukset olisivat nekin kalliita ja hankalia toteuttaa, Lehtonen pohtii.
Pitäisikö käyttäjää rangaistuksen sijasta velvoittaa hakeutumaan hoitoon tai olemaan vuosi päihteettömänä?
– Koviin huumeisiin suunnatut rangaistukset ovat meillä todella kovia vastaaviin väkivaltarikoksiin verrattuna. Jos todella haluaisimme auttaa päihdekoukkuun jääneitä, pitäisikö käyttäjää rangaistuksen sijasta velvoittaa hakeutumaan hoitoon tai olemaan vuosi päihteettömänä.
Tilastojen mukaan hoitotulokset ovat huonoja ilman potilaan omaa motivaatiota. Sen vuoksi tarvitaan mahdollisimman varhaista puuttumista jo ennen liukumista kohti kovempia aineita.
– Ennen kaikkea tarvittaisiin lisää resursseja päihdetyöhön, sillä joku jää aina koukkuun. Nämä ihmiset pitäisi ottaa vakavasti ja hoitaa.
Maailmalla vallitsee näkemys siitä, että 1960-luvulta asti harjoitettu kielto- ja kontrollipolitiikka ei toimi.
Suhtautuminen huumeisiin muuttumassa
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen näkee, että maailmalla ja myös Suomessa suhtautuminen huumeisiin ja huumepolitiikkaan on muuttumassa.
– Maailmalla vallitsee laaja ja jaettu näkemys siitä, että 1960-luvulta asti harjoitettu kielto- ja kontrollipolitiikka ei toimi.
– Sääntelystä huolimatta huumeiden käyttö on yleistynyt ja uusia aineita tulee koko ajan lisää. Samalla järjestäytynyt rikollisuus, korruptio ja muut ongelmat ovat vain lisääntyneet.
Monissa maissa on jo kevennetty lainsäädäntöä, viimeksi eräissä Yhdysvaltain osavaltioissa ja Kanadassa, missä kannabiksen viihdekäyttökin on juuri laillistettu. Myös useat Euroopan valtiot ovat muuttaneet tai muuttamassa huumepolitiikkaansa.
Kun huumeisiin liittyvä stigma lievenisi, hoitoon olisi helpompi hakeutua.
Hakkaraisen mielestä tärkeämpää kuin kannabiksen laillistaminen olisi luopua käytön rangaistavuudesta, sillä se parantaisi kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien ongelmakäyttäjien asemaa. Kun huumeisiin liittyvä stigma lievenisi, hoitoon olisi helpompi hakeutua.
– Myös palvelujärjestelmässä toimivien olisi helpompi ottaa asia puheeksi samaan tapaan kuin jo tapahtuu alkoholin kanssa. Nyt jos lääkäri kysyy, käyttääkö potilas huumeita, se on sama kuin kysyisi, onko tämä tehnyt rikoksen. Käytön rangaistavuus estää myös käyttäjien asemaa parantavien uusien keinojen, kuten turvallisen käyttöhuoneen tai festareita kiertävän testauspalvelun, käyttöönoton.
Reilu kolmannes nuorista suomalaisista aikuisista on syyllistynyt käyttörikokseen.
Kriminalisointi ohjaa huumeiden käytön piilotteluun
Reilu kolmannes nuorista suomalaisista aikuisista on jo syyllistynyt käyttörikokseen vähintään kokeilemalla kannabista. Voi kysyä, onko järkevää kohdella näin isoa osaa ikäluokasta rikollisina.
– Jos satunnainenkin käyttäjä joutuu tekemisiin poliisin kanssa, siitä jää vuosiksi merkintä poliisin tietojärjestelmään myös siinä tapauksessa, että hän selviäisi vain huomautuksella. Ja tämä saattaa myöhemmin estää työpaikan saannin tai koulutukseen pääsyn.
– Eikä tietojärjestelmään tehtävistä kirjauksistakaan voi luopua, sillä ne ovat kansalaisyhteiskunnassa välttämättömiä poliisin toiminnan valvonnan kannalta.
Kanadassa ja USA:ssa keskustellaan erittäin vilkkaasti myös kannabista vahvempien aineiden käytön dekriminalisoinnista.
Syynä on kipulääkkeiden väärinkäytöstä riehahtanut opiaattiepidemia, jolle pitää tehdä jotakin.
Hakkarainen huomauttaa, että isoimmat ongelmat ovat siellä, missä käytetään kovia aineita, ja kriminalisointi ajaa juuri nämä ihmiset piilottelemaan käyttöään sen sijaan että he hakisivat apua.
Kontrollin tiukkuudella ei ole todettu olevan juuri vaikutusta huumeiden käytön tasoon.
Huumeiden kontrolloinnin painopistettä pitäisikin siirtää oikeusvalvonnasta sosiaali- ja terveydenhoidon käyttämiin keinoihin.
– Kontrollin tiukkuudella ei ole todettu olevan juuri vaikutusta huumeiden käytön tasoon, vaan enemmänkin siihen, miten ihmisiä kohdellaan. Erilaiset muoti-ilmiöt ja käyttötrendit vaikuttavat käyttöön paljon enemmän.
Eikö tilanne sitten karkaa käsistä, jos rikosleimasta luovutaan?
Hakkarainen ottaa esimerkiksi Portugalin, jossa kaikkien huumeiden käyttö dekriminalisoitiin vuosituhannen alussa.
– Portugalissa huumeiden käyttöä on pyritty sääntelemään sosiaalipoliittisilla toimilla ja ongelmakäyttäjien hoitoonohjauksella, ja kehitystä on seurattu ja tutkittu laajasti dekriminalisoinnin jälkeen. Käyttö ei ole lisääntynyt. Lisäksi huumekuolemat ovat vähentyneet ja huumeisiin liittyneitä tartuntatauteja on onnistuttu ehkäisemään.