Kevät tulee, kaikesta huolimatta, ennemmin tai myöhemmin. Sen myötä vaihdetaan tieverkolle paikoin talvisia nopeusrajoituksia korkeammat rajoitusmerkit. Niinpä houkutus nopeuksien nostamiseen kasvaa myös niiden kuljettajien keskuudessa, joiden ajoneuvon nopeusrajoitus on kahdeksankymmentä kilometriä tunnissa. Näitä ovat muun muassa kuorma-autot, osa pakettiautoista, linja-autoista ja erikoisautoista sekä erilaisia perävaunuja vetävät autot. Kesäaikana ei ole mitenkään harvinaista, että kahdeksankymmenen kilometrin rajoituksen piiriin kuuluva ajoneuvo tai -yhdistelmä ohittaa moottoritiellä reilua satasta ajavan linja-auton. Tämän olen usein linja-autossa matkustaessani todennut.
Kuitenkin ajoneuvokohtaisten rajoitusten tarkoituksena on pyrkiä estämään ennalta eri ajoneuvoryhmille vaarallisiksi todetut nopeudet. On selvää, että sataakolmeakymmentä ajava perävaunullinen henkilöauto on todella vaarallinen. Jos rikkeistään ei jää kiinni, holtittomasta ajosta tulee helposti tapa.
Kun poliisilla ei ole mahdollisuutta valvoa kaikkea liikennettä, pitäisi harkita uusien keinojen käyttöönottoa. Ehdotan, että palaamme ajassa taaksepäin ja kokeilemme vanhojen häpeärangaistusten tehoa nykypäivään sovellettuna. Ainakin itse koen helposti nolostumista tehdessäni jotakin väärin, vaikka tahattomasti, esimerkiksi liikenteessä, tai "ehtiessäni" askeleitani nopeuttaen jonkun vanhuksen edelle kassajonossa.
Jospa käyttäisimme seuraavia keinoja jatkossa aktiivisesti, kun joku hurjapää ohittaa meidät selvästi säännöksiä rikkoen. Vilkutetaan valoja, painetaan äänimerkkiä tai väläytetään vaikkapa kameran salamavaloa. Luulen, että tällainen toiminta tehoaisi varsin hyvin.
Järjestelmän toimivuuden kannalta on välttämätöntä, että jatkossa kaikkiin kahdeksankymmenen ja sadan kilometrin rajoituksen alaisiin ajoneuvoihin ja perävaunuihin laitetaan suurinta sallittua ajonopeutta osoittava merkki selvästi näkyville. Tämä sen vuoksi, että kyseinen kuljettaja ei voi saada muiden tietämättömyydestä johtuvaa "suojaa". Aina ei nimittäin voida päätellä pelkästä ajoneuvon ulkoasusta, minkä nopeusrajoituksen piiriin se kuuluu. Esimerkiksi osalla "pakettiautoista" on kahdeksankymmenen, osalla sadan kilometrin nopeusrajoitus, kun taas osa suurikokoisista autoista on rekisteröity henkilöautoiksi. Rajoitukset liittyvät auton ikään, turvavarusteluun ja maksetun veron määrään.
Edellä kuvattu toiminta toisi meidän kansalaisten panoksen yhteiseen tuottavuusohjelmaan, jolla parannettaisiin liikennekuria ja -turvallisuutta varsin hyvällä panos–tuotos-suhteella.
