Hyvä oikeuskasvatus on erinomaista yhteiskuntapoli ERINOMAISTA YHTEISKUNTAPOLITIIKKAA

Näin totesi Oikeusturva-asiain neuvottelukunta kertomuksessaan vuodelta 2004. Neuvottelukunta korosti toimintansa aikana vuosina 2000–2005 moneen otteeseen oikeuskasvatuksen mer­kitystä.

Monia toimijoita

Neuvottelukunnan mukaan peruskoulun oikeuskasvatuksen pitäisi tarjota kaikille oppilaille samanlaiset tiedot oikeudellisissa asioissa. Oikeuskasvatus tulisikin eheyttää omaksi, noin 19 oppituntia käsittäväksi opetuskokonaisuudeksi valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan. Myös kahdeksasluokkalaisten valinnaisia ­oikeuskasvatuskursseja olisi tuettava. Lisäksi oikeuskasvatus olisi saatava osaksi opettajien perus- ja täydennyskoulutusta. Opettajia olisi myös kannustettava luomaan yhteyksiä alueensa oikeusviranomaisiin ja muihin alalla työskenteleviin.

Ovatko nämä suunnitelmat toteutuneet, ja miten oikeuskasvatus on toteutettu tämän päivän Suomessa? Lakimies­uutiset otti asiasta selvää.

Oikeuskasvatuksen käytännön toteutus on hajautettu kolmen eri ministeriön toimialueille. Opetusministeriöön kuuluu koulujen yhteiskuntaopin opetus, sisäasiainministeriöön kuuluva poliisi osallistuu tiiviisti oikeuskasvatukseen. ­Oikeusministeriön roolina on ollut selvitysten teko ja pyrkimys kehittää oikeus- ja demokratiakasvatusta.

Kouluissa on edellä mainittujen virallisten tahojen lisäksi useita ulkopuolisia toimijoita, jotka maksutta ja vapaaehtoisuuden pohjalta käyvät opettamassa kouluissa oikeuskasvatukseen liittyviä aineita.

Oikeuskasvatus osa yhteiskuntaoppia

Kouluissa oikeuskasvatusta opetetaan lähinnä yhteiskuntaoppi-nimisen opetuskokonaisuuden yhteydessä. Oikeuskasvatusta sisältyy myös niin sanotulla läpäisyperiaatteella muihinkin oppiaineisiin.

Yhteiskuntaoppi on kouluaine, jonka tarkoituksena on avartaa oppilaiden näkemystä suomalaisesta yhteiskunnasta. Sitä ovat perinteisesti opettaneet samat opettajat kuin historiaa. Nykyisin sitä opetetaan yleensä peruskoulun yhdeksännellä luokalla.

Lukiossa yhteiskuntaoppiin kuuluu kaksi kaikille pakollista kurssia ja kaksi valtakunnallista syventävää kurssia. Pakolliset kurssit käsittelevät yleistä yhteiskuntatietoa ja taloustietoa, vapaaehtoiset kurssit ovat lakitietoa ja EU-asioita.

Yhteiskuntaopin tarkoituksena on ohjata oppilasta toimimaan vastuullisesti ja aktiivisesti yhteiskunnassa. Opetus auttaa myös vertaamaan Suomen käytäntöjä ulkomaisiin, jotka saattavat olla tutumpia. Tästä esimerkkinä amerikkalainen ­oikeuskäytäntö, joka on tullut television myötä useimmille nuorille tutummaksi kuin suomalainen.

Opetusministeriön hallinnonalaan kuuluu myös museolaitos. Museot ovatkin eräs erinomainen tapa kouluttaa omaa kulttuuriamme ja siirtää sitä jälkipolville. Suomessa oikeuskasvatuksen yhteydessä oikeuskulttuurin siirtäminen tällä tavoin on vaikeaa, sillä Suomesta puuttuu varsinainen oikeuslaitosmuseo. Käräjätaloja tai -tupia on Suomessa säilynyt vain muutama. Ne sijaitsevat pääasiassa kotiseutumuseoiden yhteydessä.

Poliisi toimii myös oikeuskasvattajana

Sisäasiainministeriön alainen poliisi on jo pitkään tehnyt koulujen kanssa erilaista yhteistyötä. Parhaimmillaan sitä on kohdennettu esikouluikäisistä aina lukio- ja ammattikouluasteelle saakka.

Mutta resursseista riippuen poliisin mahdollisuudet toteuttaa oikeuskasvatusta ovat olleet hyvin erilaiset eri puolilla Suomea.

Turussa otettiin ensimmäisenä käyttöön koulun nimikkopoliisi-järjestelmä, joka on otettu käyttöön myös muutamissa muissa paikoissa. Turussa jokaisella koulupiirillä sekä ylä- ja alakoululla on oma koulupoliisinsa, joka toimii oman koulunsa nimikkopoliisina oman työnsä lisäksi. Nimikkopoliisi puhuu koulussa laillisuus- ja liikennekasvatuksesta sekä toimii oppilashuollon työryhmässä. Hän on tarvittaessa myös mukana vanhempain­illoissa. Turun kokemusten mukaan kynnys ottaa yhteyttä madaltuu, kun nimikkopoliisin kasvot ja nimi ovat tutut.

Nimikkopoliisijärjestelmä on kevään 2009 aikana tarkoitus ulottaa koko maahan. Aloitusajankohta sopii poliisin organisaation uudistamiseen, sillä useat poliisilaitokset yhdistyivät vuoden alussa suuremmiksi laitoksiksi.

Nimikkopoliisijärjestelmän tavoitteena on Turun mallin tapaan lisätä yhteistyötä koulun ja poliisin välillä. Valvonta- ja järjestystehtävien hoitamisen lisäksi nimikkopoliisi voisi opettaa kouluissa muun muassa liikenne- ja laillisuusasioita. Hän voi osallistua myös oppilashuollon työryhmiin sekä vanhempainiltoihin.

Poliisin ylijohto on antanut asiaa koskevan ohjeen joulukuussa 2008, seuraa sen toteuttamista kevään 2009 aikana ja antaa tarvittaessa lisäohjeita. Hanketta kehitettäessä on tarkoitus edetä opetusministeriön, Opetushallituksen ja koulujen kanssa yhteistyössä.

Oikeusministeriö edistää oikeus- ja demokratiakasvatusta

Oikeusminiteriön roolina on oikeuskasvatusta kehitettäessä ollut lähinnä selvitysten teko ja pyrkimys edistää oikeuskasvatusta. Kehityssuunnitelmassa nimeltä ”Oikeuspolitiikan strategia ja kehitysnäkymiä 2003–2012” on muun muassa ilmaistu pyrkimys edistää koulujen ja muiden oppilaitosten oikeuskasvatusta yhdessä opetusministeriön kanssa.

Oikeusministeriön yhteydessä vuosina 2000–2005 toiminut Oikeusturva-asiain neuvottelukunta totesi loppuraportissaan, että oikeuskasvatusta tulisi huomattavasti lisätä ja peruskoulun oikeuskasvatuksen pitäisi tarjota kaikille oppilaille samanlaiset tiedot oikeudellisissa asioissa.

Neuvottelukunnan tukemana toteutettiin Kangasalan kunnan Pikkolan peruskoulussa opetusta lukuvuonna 2001–2002 toteutettuun oikeuskasvatuksen pilottikokeilu. Pikkolan koulu toimi yhteistyössä sekä Kangasalan poliisin että Tampereen käräjäoikeuden kanssa. Kokeilusta koottiin palautetta sekä oppilailta että opettajilta. Oppilaiden palaute oli varsin myönteistä. Myös opettajat pitivät kokeilua mielekkäänä ja kannattivat hankkeen laajentamista valtakunnalliseksi.

Lakimiesuutiset lähetti syksyllä 2008 oikeusministeriölle kyselyn koskien ­oikeuskasvatuksen nykytilaa. Vastauksessaan ministeriö totesi muun muassa, että oikeuskasvatusta tulisi huomattavasti lisätä ja peruskoulun oikeuskasvatuksen pitäisi tarjota kaikille oppilaille samanlaiset tiedot oikeudellisissa asioissa.

Vastauksessaan oikeusministeriö korosti myös, että tärkeä osa oikeuskasvatusta on demokratiakasvatus, johon Suomessa ei panosteta riittävästi. Jos esimerkiksi politiikkaa ja poliittista keskustelua suorastaan pelätään monissa kouluissa, ei oikeusministeriön mukaan ole ihme, että nuoret kokevat vaikeaksi hahmottaa puolueiden välisiä eroja tai yhteiskunnallisen osallistumisen muotoja ja merkitystä. Nuorten on saatava vapaasti muodostaa omat arvonsa ja mielipiteensä, mutta niille on kouluissa tarjottava kasvualustaa.

Oikeusaputoimistot ja Asianajajaliitto tekevät koulujen kanssa yhteistyötä. Opettajia kannustetaan luomaan yhteyksiä alueensa oikeusviranomaisiin ja muihin alalla työskenteleviin. Monilla paikkakunnilla eri asteen koululuokat vierailevat muun muassa käräjäoikeuksissa seuraamassa oikeudenkäyntejä.

Lakimiesliiton lähettämä kysely ja ­oikeusministeriön siihen antamat vastaukset löytyvät kokonaisuudessaan Lakimiesuutisten verkkoversiosta.

Asianajajaliitto panostaa oikeuskasvatukseen

Suomen Asianajajaliitto käynnisti vuoden 2006 alussa lapsille ja nuorille suunnatun oikeuskasvatusprojektin. Sen kohderyhmäksi on valittu erityisesti peruskoulun 9-luokkalaiset. Oikeuskasvatus on asianajajille täysin vapaaehtoista eli niin sanottua pro bono -työtä.

Mukana on tähän mennessä ollut kymmeniä asianajajia eri puolilta Suomea. Luennot ovat tavoittaneet yli 3 000 kuulijaa.

Opetuskokonaisuudet on suunniteltu yhdessä koulujen kanssa ja heidän toiveittensa mukaan. Suosituimpia aiheita ovat olleet rikoksiin ja internetiin liittyvät asiat. Niiden lisäksi on käsitelty nuorten elämää lähellä olevia siviilioikeudellisia asioita kuten työsopimuksia sekä avo- ja avioliittoa.

Luennoitsijoiden työn helpottamiseksi ja opetussisältöjen yhtenäistämiseksi Asian­ajajaliitto on tuottanut jäsenilleen opetusaineistoa ja kalvosarjoja. Niitä on kuitenkin koko ajan päivitettävä sekä räätälöitävä kuulijoiden tarpeiden mukaan.

Tuorein oppimateriaali nimeltä ­”Oikeutesi verkossa” julkistettiin Asianajajapäivillä 16.1.2008. Se on tehty yhdessä Mannerheimin Lastensuojeluliiton kanssa, joka on jo aikaisemmin edistänyt lasten ja nuorten turvallista ja vastuullista internetin käyttöä tekemällä mediakasvatustyötä kouluissa. Molempien järjestöjen tekemien kouluvierailujen yhteydessä opettajat ovat toivoneet mediakasvatusmateriaalia, jossa käsitellään lakia ja nuorten nettikäyttäytymistä. Näin ollen oli luontevaa yhdistää molempien järjestöjen asiantuntemus ja tehdä pyydetty aineisto yhdessä.

Opetusmateriaaliin on valikoitu nuoria netinkäyttäjiä lähellä olevia käytännön esimerkkejä, joiden kautta nuoria valistetaan sekä netin käyttöön liittyvistä vastuista ja velvollisuuksista että myös nettiin sisältöä tuottavien oikeuksista.

Oikeuskasvatusta kehitettävä

Tällä hetkellä oikeuskasvatus näyttää olevan liian suppeaa. Tätä täydentämässä on useita toimijoita, jotka tekevät sinänsä hyvää työtä, mutta samalla monimutkistavat järjestelmää.

Oikeusoppi on tänä päivänä pääasiassa peruskouluissa 9. luokalla annettavaa opetusta yhteiskuntaopin yhteydessä. Opettajina toimivat historian- ja yhteiskuntaopin opettajat. Halutessaan opettajat voivat saada koululle asiantuntijoiksi poliisin, asianajajan tai muun asiantuntijan. Käytännössä opetuksessa voi olla mukana monta eri toimijaa. Opetus vaihtelee kouluittain ja luokittain hyvinkin paljon.

2000-luvun alussa tehtiin monia hyviä suunnitelmia ja ehdotuksia oikeusopetuksen laadun parantamiseksi. Näistä on toteutumassa vain koulujen nimikkopoliisijärjestelmä. Nyt olisi korkea aika toteuttaa muitakin eri tahoilla tehtyjä suunnitelmia.

Oikeuskasvatus tulisi sisällyttää valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan omana opetuskokonaisuutena, kuten Oikeusturva-asiain neuvottelukunta on esittänyt. Oikeuskasvatus tulisi siis nostaa omaksi kohdakseen yhteiskuntaopin opetuksen sisällössä.

Oikeuskasvatuksen sisältönä voisi olla Mannerheimin Lastensuojeluliiton ehdotuksen mukaisesti ainakin keskeiset lasten oikeudet, lapsen oikeuksien yleissopimuksen opetuksen, muiden perus- ja ihmisoikeuksien opetuksen sekä keskeiset asiat velvoite-, kuluttaja-, perhe-, työ- ja rikosoikeudesta.

Oikeuskasvatusta, eri ministeriöiden ja vapaaehtoisten toimintoja tulisi koordinoida. Tätä varten voitaisiin perustaa esimerkiksi opetusministeriön yhteyteen oikeuskasvatuksen neuvottelukunta, kuten rikoksentorjuntaneuvosto on esittänyt.