Hyvästi julkisuus?

Syyskuussa hallitus antoi eduskunnalle ehdotuksen henkilötietojen käsittelystä maahanmuuttohallinnossa. Esityksen sivutuotteena myös julkisuuslakia olisi muutettu – eikä todellakaan avoimempaan suuntaan.

Nyt ehdotuksen julkisuutta koskevat osuudet ovat törmänneet perustuslakivaliokunnan kivimuuriin. Lausunto oli tyly: ehdotus kaventaisi julkisuusperiaatetta niin paljon, että jos se halutaan ajaa tässä muodossa läpi, se pitäisi käsitellä perustuslain säätämisjärjestyksessä.

”Valiokunnan käsityksen mukaan ehdotettu sääntely merkitsee lähes koko hallinnonalaan kohdistuvaa salassapito-olettamaan perustuvaa lähtökohtaista salassapitoa”, perustuslakivaliokunta summasi lausunnossaan.

Ehdotuksessa kynnys salaamiseen on laskettu matalalle: jo julkisuuden aiheuttama hypoteettinen vahinko tai haitta olisi tehnyt papereista salaisia, päätöksiä lukuun ottamatta. Päätökset salattaisiin hakijan tai hänen läheistensä hengen tai terveyden suojelemiseksi, aivan kuten nykyisessä laissa.

Lähtökohtainen salassapito-olettama kaikkeen maahanmuuttohallinnon toimintaan sopii huonosti yhteen julkisuusperiaatteen kanssa.

Valiokunta pitää ehdotuksia aivan liian pitkälle menevinä. Lähtökohtainen salassapito-olettama kaikkeen maahanmuuttohallinnon toimintaan sopii huonosti yhteen julkisuusperiaatteen kanssa ja edustaa perustuslain kannalta jopa nurinkurista lähtökohtaa, valiokunta lausui.

Valiokunta myös painotti aiemminkin korostamaansa lähtökohtaa, että yksityiselämän ja henkilötietojen suojalla ei ole etusijaa muihin perusoikeuksiin nähden. Edes lailla ei voida rajoittaa julkisuutta mielin määrin.

Edes lailla ei voida rajoittaa julkisuutta mielin määrin.

”Lainsäätäjän toimivaltaan kuuluu pelkästään sellaisten julkisuuden rajoitusten asettaminen, joita voidaan pitää perustuslaissa tarkoitetulla tavalla välttämättöminä.”

Maahanmuuttohallintoon liittyvä ehdotus ei ole ainoa sisäministeriön hallinnonalan kätilöimä julkisuuskummajainen. Poliisihallitus julkaisi loka-marraskuun taitteessa julkisuuskäsikirjan. Jo nimi on iso vitsi. Ohje jättää julkisuusperiaatteesta jäljelle vain savuavat rauniot.

Poliisihallitus julkaisi loka-marraskuun taitteessa julkisuuskäsikirjan. Jo nimi on iso vitsi.

Julkisuuslaissa säädetään, että esitutkinta-aineisto tulee julkiseksi, kun asia on ollut esillä oikeudessa tai kun on päätetty, ettei syytettä nosteta tai esitutkintaa jatketa (lain 24 § 1 momentin 3 kohta). Lisäksi on salattava rikoksesta epäillyn, asianomistajan tai muun rikosasiaan liittyvän henkilön yksityiselämään liittyvät arkaluonteiset tiedot (lain 24 § 1 momentin 26 kohta).

Nyt Poliisihallituksessa (Poha) on hoksattu, että samassa pykälässä on monta muutakin kätevää kohtaa, joiden perusteella esitutkinta-aineistoja voidaan salata.

Poha tulkitsee, että kaikkia näitä salaamisperusteita sovelletaan sellaisenaan myös esitutkintapöytäkirjoihin – sen lisäksi ja siitä huolimatta, että pykälässä on täsmäkohdat rikosjutuille.

Näin pykälää pitäisi soveltaa Pohan mukaan – ja tässä on todellakin vain muutama esimerkki:

• Kela-etuuksien väärin käyttämistä koskevat tiedot salataan, samoin kaikki näihin liittyvät kuulustelukertomukset.
• Rattijuopumusjutuissa päihdetutkimuslomake salataan.
• Kaikki terveydentilaa koskevat tiedot salataan riippumatta siitä, onko kyse nirhaumista, pintahaavoista, mustelmista vai jostain arkaluonteisemmasta.
• Seksin ostamista koskevat jutut salataan.
• Avioliitto ja avoliitto salataan.
• Työttömyys salataan, samoin työsuhteen purku tai irtisanominen.
• Ammunta- tai metsästysharrastus salataan, samoin kuuluminen ampumayhdistykseen.
• Tieto kuulumisesta rikollisjärjestöön salataan.
• Läheisväkivaltakuvaukset ja lapsikaappaukset salataan.

Poliisihallitus muuttaa 20 vuotta voimassa olleen julkisuuslain tulkintaa radikaalisti pelkällä ohjeella.

Olisipa mukava nähdä, millaiseksi sirpalekasaksi perustuslakivaliokunta tämän ohjeen murskaisi. Vahinko vain, ettei se päädy sinne. Poliisihallitus muuttaa 20 vuotta voimassa olleen julkisuuslain tulkintaa radikaalisti pelkällä ohjeella.

Näiden kahden esimerkin jälkeen pakko kysyä: mitäs siellä sisäministeriössä oikein tapahtuu? Mikä ihmeen salailufalangi siellä on ottanut vallan?

Kirjoittaja on oikeustoimittaja, Helsingin Sanomat, susanna.reinboth@hs.fi