Helsingin Sähkötalon auditorioon ei jäänyt monta tyhjää penkkiä, kun Asianajajaliiton “hyvän asianajajatavan grand old man” Markku Ylönen luennoi lokakuun lopulla asianajajien ja lupalakimiesten ammatillisista velvollisuuksista.
Asianajajalaissa (5 §) määritellään, että asianajajan tulee hänelle uskotuissa tehtävissä sekä kaikessa toiminnassaan noudattaa hyvää asianajajatapaa. Lupalakimiehiä säätelevän lain 8 §:ssä mainitaan lupalakimiehen velvollisuudeksi täyttää rehellisesti ja tunnollisesti hänelle uskotut tehtävät ja erityisesti noudattaa pykälässä säädettyjä erityisiä velvollisuuksia. Lisäksi lain 8 §:ssä, lakia koskevassa hallituksen esityksessä ja eduskunnan lakivaliokunnan mietinnössä määritellään ne tehtävät, joissa luvan saaneen oikeudenkäynnin avustajan on täytettävä velvollisuutensa:
- Lupaa edellyttävissä oikeudenkäyntitehtävissä, laajasti ymmärrettynä.
- Muissa kuin lupaa edellyttävissä yleisen tuomioistuimen oikeudenkäyntitehtävissä.
- Myös muissa kuin lastensuojelulaissa tarkoitetuissa tehtävissä hallintotuomioistuimissa.
- Tuomioistuimen määräyksellä saaduissa tehtävissä.
- Oikeusapulaissa tarkoitetuissa avustajan tehtävissä.
Markku Ylönen problematisoi lain määrittämiä erityisiä tehtäviä, sillä ne jättävät tulkinnalle paljon tilaa. Viidestä tehtävästä vain kaksi viimeiseksi mainittua ovat Ylösen mukaan selkeitä. Sen sijaan ensimmäiset kolme tehtäväkohtaa ovat harmaalla alueella.
− Esimerkiksi ensimmäinen kohta: mitä nämä tehtävät laajasti ymmärrettynä ovat? Lisäksi kohdat kaksi ja kolme ovat todella harmaata aluetta. Lainsäätäjä on rakentanut aikamoisen alueen, jossa joudutaan oikeuskäytännössä pohtimaan luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan kohdalla sitä, mitä nämä velvollisuudet ovat ja milloin niitä on noudatettava. En tiedä, onko tämä lainsäätäjän tietoinen valinta vai onko tahtomatta syntynyt huomattava tulkinnalla täytettävä aukko.
Lain mainitsemat erityiset velvollisuudet eivät ole kattava luettelo, minkä vuoksi lupalakimiesten velvollisuuksien tarkempaa sisältöä voi hakea asianajajia velvoittavasta hyvästä asianajajatavasta. Ylönen kävi kolmen tunnin luennossaan läpi Asianajajaliiton hyvän asianajajatavan soveltamiskäytäntöä ja valvontalautakunnan päätöksiä. Useimmissa tapauksissa hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden tulkintakäytäntöä voidaan soveltaa myös luvan saaneisiin oikeudenkäyntiavustajiin.
Varsinainen toimeksianto
Yksi luennon yleisöä eniten puhuttaneista aiheista oli ongelmalliset tilanteet asiakkaiden kanssa, joissa vasta selvitetään, onko asiakkaan tapauksessa aineksia edetä tuomioistuinkäsittelyyn. Missä vaiheessa varsinainen toimeksianto syntyy ja oikeusavustaja on velvollinen noudattamaan säädettyjä velvollisuuksiaan? Vaikeita tilanteita syntyy, kun asiakkaat eivät suostu hyväksymään päätöstä olla viemättä juttua eteenpäin.
− Jos kyse on vain keskustelusta asiakkaan kanssa asiassa, jossa voidaan edetä tuomioistuinkäsittelyyn, ei se vielä riitä avustajan velvollisuuksien täyttymiseen, Ylönen kommentoi.
Myös hovioikeus on ratkaissut kysymystä neuvonnan ja valmistelevien toimien välillä. Se on päätöksissään katsonut, että valmisteleva toimi ei ole sen harkitseminen, tehdäänkö asiassa tutkintapyyntö, eikä pelkkää tuomioistuinkäsittelyn mahdollisuutta pidetä riittävänä osoituksena siitä, että oikeudenkäyntiavustaja olisi toiminut oikeudenkäyntiavustajan tai -asiamiehen tehtävässä.
Myös esteellisyyskysymykset herättivät keskustelua. Ylönen muistutti, että esteellisyyskysymykset on huomioitava tarkasti esimerkiksi tilanteissa, joissa asianajaja vaihtaa toimistoa. Jos yksi toimiston asianajaja on esteellinen, koko muukin toimisto on esteellinen hoitamaan asiaa.
− Pahimmillaan siirtyminen toimistosta toiseen voi johtaa siihen, että siirtyessään lakimies tuo esteellisyyden mukanaan uuteen toimistoon. Esimerkiksi tilanne, jossa kaksi toimistoa hoitaa riita-asiaa ja näiden toimistojen välillä lakimies vaihtaa toimistosta toiseen, Ylönen kuvaa.
**
Fakta
Asianajajien ja lupalakimiesten valvonta kuuluu Asianajajaliiton yhteydessä toimivalle valvontalautakunnalle. Valitukset saatetaan valvontalautakunnan ratkaistavaksi kantelun, oikeuskanslerin ilmoituksen, tuomioistuimen ilmoituksen tai Asianajajaliiton hallituksen päätöksellä. Sääntöjen rikkomisen seuraamuksina ovat luvan peruuttaminen ja liiton jäsenyydestä erottaminen, seuraamusmaksu (500–15 000 euroa), varoitus tai huomautus.
**
Teksti: Matti Keränen
