Pentti Sakari Ristikartano, 62, tunnetaan lupsakkana ja lempeänä henkikirjoittajana. Erityisen joustava hän on ollut avio- ja parisuhteisiin vihkijänä.
Ristikartano on naittanut 22 virkavuotensa aikana reippaasti yli 2 000 paria. Siinä ovat menneet niin heterot kuin homotkin.
Viraston ulkopuolellakin vihkimiset sujuvat. Ristikartano on saattanut pariskuntia avioliiton satamaan kodeissa, kartanoissa, Suomenlinnassa, ravintoloissa, pitopalveluissa, laivalla, saaristossa. Tällaisia oman viraston ulkopuolisia keikkoja on Hyvinkäällä noin neljäsosa kaikista seremonioista.
Hyvinkään maistraatti on tunnettu myös komeasta vihkisalista ja upeista vihkijäinkaavuista.
Ristikartanoa kehutaan laupeaksi esimieheksi, hyvänsuopaiseksi maistraatin päälliköksi. Mies on myös sievoinen pohdiskelija, virkamiesälykkö.
Pykälöikäämme.
1 luku. Omasta urasta
1 §. Uran alku. Aloitin henkikirjoittajan hommat Mikkelissä noin vuonna 1985. Turhauduin siellä kuitenkin melko nopeasti. Piirit olivat kamalan pienet. Olimme etäispesäke. Karmeana esimerkkinä voin kertoa sen, että sain huomautuksen, kun ostin toimiston seinälle ilman ylemmän viskaalin lupaa 200 markan kellon. Kun pääsin suurempaan toimistoon, ahdistus alkoi helpottaa. Tosin taas minulla taitaa olla pieni turhauma päällä.
2 §. Oikea ala? Kymmenkunta vuotta sitten, pahimmassa turhaumavaiheessa, yritin vaihtaa alaa.
Erityisesti minua kiinnosti muuan kunnansihteerin paikka. Olin sitä ennen ollut jo mukana kunnallispolitiikassa. Mutta se projekti meni plörinäksi.
Myös veroviraston tarkastajan paikka kävi mielessä, mutta sekin sitten jäi. Luulen, että olisin siinä hommassa parhaimmillani. Siinä työssä on kyse pikkuympyröitä laajemmasta tehokkuudesta ja tavoitteellisuudesta.
2 luku. Naittamisesta
1 §. Kaikenkarvaista sakkia. Olen vihkinyt reippaat 2 000 paria. Siinä näkee monenlaisia elämäntien kulkijoita. Aivan lekkeriksi ei ole mennyt koskaan.
2 §. Vihkiminen ja huumori. Vihkimiseen sisältyy tietty arvokkuus, ja ihmiset kyllä vaistoavat sen. Joskus tutussa seurassa voi tietysti olla rennompi. Kauheasti en kyllä uskalla revitellä. Vihkiminen on kyseiselle parille, ja parin suvuille, ainutkertainen tilaisuus.
3 §. Karmeimmat häät. Mitään aivan kamalaa ei eteeni ole tullut.
Joskus pariskunta – tai ainakin sulhanen – on ollut juovuksissa, mutta kyllä niistäkin tilanteista on selvitty.
Välillä me henkikirjoittajat olemme keskustelleet siitä, kuinka humalassa vihkitilaisuuteen saapunut puolisotarjokas saa olla. Milloin vihkimisestä pitäisi kieltäytyä sulhasen tai morsiamen – tai molempien – juopumuksen takia?
Itse olen joutunut miettimään juopumuskysymystä vain kerran. Mutta sitten todistajat, jotka myös olivat humalassa, saivat minut vakuuttuneeksi, että kyllä tässä tosi on kyseessä.
4 §. Muut nolot hetket. Joskus on käynyt niin, että vaimo on ilmoittanut pitävänsä oman sukunimensä, ja sulhanen kuuli siitä vasta häissä ensimmäisen kerran.
Onneksi, pitkän kiistelyn jälkeen, keksin sopuratkaisun. Rouva otti kaksoisnimen.
Viime hetken perääntymisiä, avioliitosta kieltäytymisiä, ei eteeni ole osunut.
3 luku. Juridiikasta ja juristeista
1 §. Järkyttävä laki. Maahanmuuttopolitiikkaan liittyvät säädökset.
Jos kansalaisuuden voi saada käytännössä vasta kahdeksan vuoden maassa olon jälkeen, jossakin on mätää.
En oikein jaksa ymmärtää, mistä tuo takkuaminen johtuu. Meillä on periaatteessa upeita ja fiksuja vikamiehiä, jotka ainakin yrittävät noudattaa lakia.
Ikimuistoisista ajoista lähtien on pidetty sallittuna, että ihmiset saavat etsiä vapaasti parempaa tulevaisuutta. Muistakaamme suomalaisten massamuutto Ruotsiin.
Nyt vaaditaan, että ihmisellä täytyy olla hirveä hätä ja hengenvaara kotimaassaan, jotta tänne pääsee.
2 §. Kiva laki. Avioliittolaki, tietenkin.
3 §. Fiksu juristi. Minä en tiedä. (Naurua.) Luulen, että hän on sellainen ihminen, joka selviää pahoistakin ongelmista vetoamatta lakiin. Hänellä ovat oikeudenmukaisuus ja eettisyys selkeänä mielessänsä, selkäytimessä.
Kelpo juristille riittävät Olaus Petrin tuomarinohjeet. Niissä on kaikki olennainen.
4 §. Tollo juristi. Lakimies, joka tukeutuu liikaa lain sanamuotoihin, juridiseen kikkailuun ja vedätykseen.
4 luku. Ihmisestä
1 §. Elämisen tarkoitus. Jokainen määrittelee sen itse.
Itse pyrin jättämään maailman paremmaksi kuin se oli syntyessäni.
2 §. Inhottava ihminen. Luikertelija, kieroilija. Onneksi heitä tapaa melko harvoin.
Ehkä meillä on vaistomainen tapa kiertää kaukaa itsemme kannalta vastenmieliset ihmiset.
3 §. Ihanneihminen. Rehellinen, avoin. Toisista ihmisistä kiinnostunut, ja heitä kunnioittava.
5 luku. Elämäntyöstä
1 §. Karriääristä. Jostakin syystä en pidä itseäni putipuhtaana juristina.
Olen ehkä enemmänkin jonkin sortin yhteiskuntapoliittinen keskustelija.
2 §. Uran suurin voitto. (Naurua.) Voi, voi. Kenpä tietäis sen.
Luulen, että ainakin joskus olen ollut hyödyksi erilaisten keskustelujen herättäjänä.
Olen perusluonteeltani vastaanväittäjä. Asioihin täytyy aina löytyä vähintäänkin toinen näkökulma. Ei ole yhtä totuutta. En luota itsestäänselvyyksiin.
3 §. Uran suurin munaus. Ehkä en ole tarpeeksi pitkäjänteinen. Kaipaisin lisää jämäkkyyttä. Olen keskustelun herättäjä, mutta en sitten jaksa ajaa asioita loppuun saakka. Kiinnostun sitä ennen aina jostakin uudesta asiasta. En jaksa jurnuttaa.
Mitään konkreettista emämunausta en jaksa muistaa. Ehkä se johtuu siitä, että olen pyrkinyt olemaan itselleni – ja muillekin – armollinen.
4 §. Paholaisen asianajaja. Haluaisin olla paholaisen asianajaja.
Katolisella kirkolla oli ainakin joskus ennen vanhaan joku kokenut kardinaali, jonka tehtävänä oli osoittaa, että jokin väitetty ihmeteko ei ollutkaan mikään ihmeteko. Kardinaali todisteli ja vakuutti yleisönsä, että tapahtuneelle onkin ollut ihan luonnolliset syyt.
Itse yritän aina töissä yllyttää ihmisiä esittämään vastalauseita niskan päällä olevaan mielipiteeseen. Se on myös demokratian edellytys.