Retoriikka haltuun
Epäilemättä on monia, jotka suunnittelevat ahmivansa kesälomallaan kaikki arkikiireessä lukematta jääneet ammattikirjat, mutta heiltä on loman idea hukassa: silloin täytyisi osata panna aivot narikkaan ja työntää työasiat mielestä. Jännityskirjallisuus kuuluu kesään – tai vaikka romanttinen proosa.
Se, joka haluaa lukea jotain muuta kuin viihdyttävää ja rentouttavaa kevytkirjallisuutta, tarttukoon vaikka puutarha- tai keittokirjaan, sillä lomalla on hyväksi tehdä jotain käsillä, jos töissä enimmäkseen käyttää päätään.
Kun on pakko saada lukea oikeaa asiaa, jopa historia tai politiikka on ehdottomasti terveellisempää kuin ammattikirjallisuus. Teoksessa Suuret puheet jotka muuttivat maailmaa yhdistyvät maailmanhistoria ja politiikka, sillä brittihistorioitsija Simon Sebag Montefioren valitsema kirjan tekijäkaarti on nimekäs Napoleon Bonapartesta Nelson Mandelaan, Adolf Hitleristä äiti Teresaan ja Oliver Cromwellista George W. Bushiin. Käännökseen on lisätty suuria suomalaisia puheita kuten Carl Gustav Mannerheimin puhe voitonparaatipäivänä 16.5.1918.
Sanoilla on maailman sivu ollut niin paljon väliä, ettei puhetaidon opiskelu ole yhtään huono kesäharrastus!
Suuret puheet jotka muuttivat maailmaa, suomentanut Simo Liikanen, Ajatus Kirjat 2008
Haamuja ja historiaa
Kompromissin ammattikirjallisuuden ja viihteen välillä voi tehdä valitsemalla jonkun juristikirjailijan jännärin, uusin John Grishamin suomennos Syytön perustuu tositapahtumiin (WSOY 2007). Kirjailija Michael Gruber ei ole juristi, sen sijaan hänen Kangastusten kirjansa kertoja on: upporikas tekijänoikeuksiin erikoistunut asianajaja Jake Mishkin tempautuu hurjaan seikkailuun saatuaan talletettavaksi 1600-luvulta peräisin olevan kirjeen, joka vihjaa William Shakespearen tuntemattomaksi jääneeseen näytelmään. Veikeässä amerikkalaisjännärissä mikään ei ole sitä, miltä aluksi näyttää, ja lukijan aika kuluu joutuisasti.
Kirjailija Robert Harrisin poliittinen trilleri Haamukirjoittaja on laatutyötä sellaisenaan, vaikka sen markkinoinnissa on häikäilemättä käytetty hyväksi Tony Blairia, jonka entinen luottotoimittaja ja ystävä Harris on. Entinen siksi, että miehet olivat eri mieltä Irakin sodasta. Teoksessa on kyse vallan kiemuroista ja Ison-Britannian entisen pääministerin Adam Langin muistelmista. Mutta Lang ei ole Blair.
Michael Gruber, Kangastusten kirja, suomentanut Tarja Lipponen,
Johnny Kniga 2008
Robert Harris, Haamukirjoittaja,
suomentanut Seppo Raudaskoski,
Otava 2008
Järkäleitä ja laatua
Aivan näinä aikoina ilmestyy Stieg Larssonin Millenium-sarjan kolmas ja viimeinen suomennos Pilvilinna, joka romahti (WSOY). Ruotsalaissarjan teokset ovat viihdyttäviä järkäleitä, oikein sopivia kesäjännäreiksi nopealle lukijalle.
Ruotsissa on monia hyviä dekkaristeja, mutta myös huonoja, sillä naapurimaassa taitaa olla muotia ryhtyä rikoskirjailijaksi. Karin Alvtegen kuuluu kirkkaimpaan kärkeen, eikä hänen uusin psykologinen jännärinsä Varjo ole pettymys, päinvastoin. Siinä luurangot alkavat pyrkiä ulos Nobel-kirjailijan kaapista. Myös Ingrid Frimanssonin Parempi elämä (Like 2008) sopii psykologisen otteen ystävälle.
Uusi ruotsalainen menestyskirjailija on John Theorin, jonka esikoisdekkari Hämärän hetki ei ole ollenkaan hassumpaa luettavaa. Öölannin saarelle paikoittuva teos liikkuu ajassa etsiessään selitystä pikkupojan aikoinaan selviämättä jääneelle katoamiselle.
Karin Alvtegen, Varjo,
suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom, WSOY 2008
Johan Theorin, Hämärän hetki,
suomentanut Outi Menna,
Tammi 2008
