Halu saada palautetta omalta työyhteisöltä, jatkuva oppimisen tarve sekä omien arvojen mukainen työ. Nämä ovat tärkeitä asioita eri-ikäisille Juristiliiton jäsenille, joita Jyväskylän yliopistossa opiskelevat Viivi Erkkilä ja Petra Lyytikäinen haastattelivat yhteiseen kandidaatintutkielmaansa. Yksilöhaastatteluja oli kahdeksan.
Tutkielma on osa työn merkityksellisyyteen keskittyvää laajaa Meanwell-tutkimushanketta, jota johtaa työnohjaaja ja psykologian dosentti Johanna Rantanen Jyväskylän yliopistosta. Juristiliiton osalta tutkimushanke koostui mainituista yksilöhaastatteluista sekä laajemmasta kyselystä, johon vastasi 372 liiton jäsentä.
Tutkielman tulokset ovat linjassa aiempien juristien työn merkityksellisyyttä koskevien tutkimuslöydösten kanssa.
– Haastatteluista tehdyt havainnot kertovat, että alalla ollaan kenties siirtymässä asiakeskeisestä työkulttuurista ihmiskeskeisempään työntekoon, joskin haasteitakin on. Työpäivät ovat pitkiä ja työt vaativia. Jokaisen kannattaakin pohtia itselleen tärkeiden asioiden toteutumista työssä ja miettiä, pystyykö tekemään elämässä muitakin asioita työn lisäksi. Kuten uraohjauksen vahva tieteentekijä Mark L. Savickas on viisaasti meitä kaikkia haastanut, työ ei rakasta takaisin, Rantanen pohtii.
Pohdinnalle näyttäisi olevan tarvetta, sillä työn merkityksiä ja niiden täyttymistä selvittävästä Rantasen laajasta tutkimuksesta käy ilmi, että 24 prosentille juristeista työn merkityksellisyyden käsite on vain vähän tai ei lainkaan tuttu.
24 prosentille juristeista työn merkityksellisyyden käsite on vain vähän tai ei lainkaan tuttu.
Esihenkilöiltä ja vertaisilta tarvitaan tunnustusta
Kandidaatintutkielmassa juristien kokemuksia merkityksellisyydestä selvitettiin arvostuksen ja uramenestyksen, itsensä kehittämisen ja kyvykkyyden sekä aitouden ja toimijuuden näkökulmista.
Arvostus työn merkityksellisyyden lähteenä tarkoittaa, että juristi kokee saavansa tunnustusta työstään. Se on tärkeä perustarve, joka motivoi tekemään töitä ja jonka kokeminen auttaa hahmottamaan omaa osaamista. Uramenestys puolestaan liittyy uralla etenemiseen.
Haastateltavien nostamista kokemuksista keskeisimmäksi nousi tarve saada arvostusta ja palautetta omasta työstä. Tärkeintä on saada sitä alan sisältä ulkoisen tunnustuksen sijaan. Tämä ei kuitenkaan aina toteudu hyvin, sillä useat haastateltavat nostivat esiin puutteelliset esihenkilötaidot. Halua niiden kehittämiseen kuitenkin on.
Palaute on tärkeää sen ymmärtämiseksi, miten työntekijä voi ja miten työtehtävien tekeminen sujuu.
– Esihenkilöt toivat esiin, että erityisesti nuoret haluavat paljon palautetta, mikä on opettanut antamaan sitä aktiivisemmin. Vastauksista välittyi ylipäätään ajatus, että palaute on tärkeää sen ymmärtämiseksi, miten työntekijä voi ja miten työtehtävien tekeminen sujuu, tutkijatohtori Aku Nikander Jyväskylän yliopistosta tulkitsee. Hän toimi kandidaatintutkielman ohjaajana ja on itse tutkinut uraan liittyviä käsityksiä ja kyvykkyyksiä.
Nikander korostaa, että juristit arvostavat yhä enemmän sitä, että työ on mielekästä ja kestävää. Työtunnit eivät enää ole ainoa menestyksen mittari.
Uralla etenemisessä haastateltavat painottivat asiantuntijuuden syventämistä, ylöspäin etenemisen sijaan. Moni konkariasiantuntija kertoi, että oli siirtynyt tehtävästä toiseen sattuman seurauksena.
Oppiminen innostaa – ja myös haastaa
Merkityksellisyyden lähteistä itsensä kehittäminen toteutuu, kun työtehtävät haastavat juristia sopivalla tavalla. Kyvykkyys taas on yksilön tunne siitä, että hänellä on tarvittavaa osaamista. Osaaminen auttaa hoitamaan omia työtehtäviä tehokkaasti ja edistää motivaatiota ja työhyvinvointia.
Jokainen haastateltu juristi toi esiin, että jatkuva oppiminen on keskeistä. Se on paitsi innostava asia myös haaste, sillä uutta tietoa tulee koko ajan ja töitä piisaa.
Oman osaamisen rajojen tunnistaminen korostuu, sillä onnistumisia ja kyvykkyyttä koettiin, kun työtehtävät olivat sopusoinnussa osaamisen kanssa. Kokeneemmilla tämä toteutuu parhaiten juuri kokemuksen ansiosta.
– Työssä hyvin suoriutuminen koetaan oletusarvona, mikä haastaa nuoria juristeja. Toivonkin, että nuorilla olisi armollisuutta omaa suoriutumista ja osaamisvaatimuksia kohtaan, Nikander korostaa.
Rantanen lisää, että jos vaatimukset itseään kohtaan ovat liian kovia, ne alkavat nakertaa jaksamista ja itsetuntoa.
Jos vaatimukset itseään kohtaan ovat liian kovia, ne alkavat nakertaa jaksamista ja itsetuntoa.
– Esihenkilöillä onkin tärkeä rooli siinä, miten he voisivat antaa nuorille juristeille juuri oikean kokoisia tehtäviä, Rantanen miettii.
Juristiliiton uravalmentaja Heidi Hännikäinen kertoo, että liiton uravalmennuskeskusteluissa nuorten juristien kanssa pohditaankin usein sekä omien rajojen tunnistamista ja asettamista että omaa vaatimustasoa.
Omien arvojen toteutuminen entistä tärkeämpää
Aitous työn merkityksellisyyden lähteenä tarkoittaa juristille mahdollisuutta toteuttaa itselle tärkeitä asioita. Toimijuus toteutuu, kun yksilö saa tehdä valintoja työssä.
Haastateltujen juristien vastauksissa korostuivat tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutuminen sekä yhteiskunnallisen hyödyn tuottaminen omassa työssä. Perheeseen ja joustavuuteen liittyvät arvot toteutuivat kaikkein huonoimmin. Työtä on paljon ja perhevapaisiin saatetaan vieläkin suhtautua nuivasti. Muutostakin on ilmassa.
– Eräs naispuolinen haastateltu toi esiin perhevapaisiin liittyviä haasteitaan ja sitä, kuinka hän itse on esihenkilönä voinut vaikuttaa siihen, etteivät ne toistu, Nikander sanoo.
Hän uskoo, että nuoret juristit saattavat nopeastikin vaihtaa työpaikkaa, jos itselle tärkeät arvot eivät toteudu omassa työssä. Kokeneemmat työntekijät saattavat miettiä pidempään, sillä tutkielman mukaan he suhtautuvat työhön pragmaattisemmin uraputkena.
Edellä mainitut teemat ja halu siirtyä enemmän omia toiveita vastaaviin tehtäviin näkyvät myös Juristiliiton uravalmennuskeskusteluissa. Nuorten juristien lisäksi myös kokeneemmat työntekijät saattavat Hännikäisen mukaan pohtia vaihtoehtoja nykyiselle tilanteelleen.
