Ihmisoikeudet ja oikeuskulttuurin muutos – hyvästit auktoriteettiperusteluille?

Jo on aikoihin eletty! Suomalainen tuomioistuin uhmaa ylimmän tuomio­istuimen tuoretta vuosikirjaratkaisua.  Professori Jaakko Husan mukaan tapahtumat ovat merkki muuttuneesta suomalaisesta oikeuskulttuurista.

 

Kukaan suomalaista tai eurooppalaista oikeuskehitystä kahtena viime vuosikymmenenä seurannut ei voi kieltää, että oikeuskulttuurissa on tapahtunut muutos. Erityisen terävänä muutos on ollut havaittavissa Suomessa. Meidän perus- ja ihmisoikeuskulttuurimme oli jäänyt jälkeen muusta Euroopasta tultaessa 1990-luvulle. Vuonna 1995 voimaan tullut perusoikeus­uudistus korjasi tilannetta säädännäisen oikeuden tasolla, mutta varsinainen oikeuskulttuurinen murros on tullut hitaammin.

Yhtenä murrokseen liittyvänä kiinnostavana piirteenä on ollut tuomioistuinten suhtautuminen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT) ja sen ratkaisuihin. Se, että järjestelmämme vielä kamppailee itsensä kanssa yrittäessään ottaa asianmukaisesti huomioon EIT:n ratkaisut, tuli näkyville kun Kuopion hallinto-oikeus antoi tammikuussa kiintoisan ratkaisun. Päätös selkeästi ja alleviivatusti poikkeaa KHO:n samassa oikeuskysymyksessä vain muutama kuukausi aiemmin antamasta ratkaisusta.

Eikö ihmisoikeustuomioistuin ymmärrä Suomea?

KHO poikkesi vuoden 2012 syyskuun ratkaisullaan (KHO 2012:75) EIT:n näkemyksestä asiassa, joka koski potilaan tahdosta riippumattoman hoidon jatkamista. KHO:n ratkaisu ei ole mikään sattumalaukaus, koska se tehtiin täysistunnossa. Helsingin Sanomien mielestä KHO näytti EIT:lle kaapin paikan, mutta perusoikeustutkijat Juha Lavapuro ja Merja Pentikäinen torjuivat kritiikin ja puolustivat KHO:n linjaa. Lavapuro kirjoitti vielä mielipidekirjoituksen yhdessä Markku Fredmanin kanssa Helsingin Sanomiin, jossa he pitivät EIT:n käsitystä Suomen oikeudesta virheellisenä. Näiden kantojen mukaan KHO itse asiassa pyrki tarkoin seuraamaan EIT:n aiempia varsinaisia tulkintalinjauksia.

Miten KHO sitten linjasi? Se totesi mielen­terveyslain mukaisen menettelyn olleen perustuslain mukainen, siis laillinen. KHO:n ratkaisun tuen turvin Suomen valtio vaati EIT:n jaostoratkaisun tutkimista tuomioistuimen vahvennetussa kokoon­panossa. EIT:n jaosto torjui 2012 marraskuun lopussa vaatimuksen. Aiemmin annettu tuomio jäi voimaan.

Mistä asiassa on kysymys? Erään näkemyksen mukaan kyse olisi kamppailusta kansallisten ja ylikansallisen lainkäyttöelinten välillä. Siitä ei välttämättä ole kysymys. Toisen näkemyksen mukaan EIT ei ymmärrä Suomen oikeusjärjestystä. Asiassa on tuskin kysymys siitäkään.

Pikemminkin tapahtuma kertoo, kuinka syvällisesti oikeuskulttuurimme on muuttunut. Ihmis­oikeusargumenttien ja EIT:n antamien ratkaisujen oikeuslähdeopillinen arvo ei ole mitään ”Jumalan sanaa”, vaan pikemminkin kyse on tavanomaisesta oikeudellisesta aineksesta, jota tuomioistuinten on käytettävä ratkaisujensa perustana. Asioita punnitaan tosiasioiden ja oikeuslähteiden valossa ottaen huomioon mahdolliset normien väliset ristiriidat.

 

Teksti: Jaakko Husa

Kirjoittaja on oikeuskulttuurin ja oikeuslingvistiikan professori Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa.

 

LUE VERKOSTA: Uutta oikeuskulttuuria vai lainkäytöllistä tottelemattomuutta?

Artikkeli kokonaisuudessaan on julkaistu Lakiuutiset-palvelussa osoitteessa www.lakiuutiset.fi. Lakiuutisten viikkokirje on Lakimiesliiton jäsenille maksuton jäsenetu.

 

Professori
Jaakko Husa