Pakolaisapu ry:n lakimies Husein Muhammed, 30, tietää mitä pakolaisuus on.
Hän joutui pakenemaan 7-vuotiaana perheensä kanssa Saddam Husseinin hirmuhallinnon alta Irakin Kurdistanista.
Perhe asui pakolaisena Turkissa viisi vuotta, kunnes kaikki tiet johtivat Suomeen.
– Saavuimme talvella Kemin lentokentälle t-paidat yllämme.
Ihmettelemistä riitti.
– Kun kaikki suomalaiset seurasivat televisiosta jääkiekon MM-kisoja, ajattelin, että onpa tämä hullu kansa.
– Kun Suomi sitten seuraavana keväänä voitti jääkiekon MM-kisat, päättelin, että kaikki on mahdollista – jos on vain riittävän hullu, Husein naurahtaa.
Pykälöikäämme.
1 luku. Opintiestä Suomessa
1 §. Peruskouluun. Heti Suomeen tultuani menin runsaat kaksi kuukautta kestäneelle kielikurssille ja sen jälkeen saman tien peruskouluun.
Aluksi minut pantiin ikäisiäni yhtä vuotta alemmalle luokalle huonon kielitaitoni takia. Pian juoksin etumatkan kiinni ja suoritin peruskoulun 8. luokan kesätenteillä.
2 §. Lakia lukemaan. Olin lukion 1. luokalla, kun veljeni pääsi Turkuun töihin. Menin perässä hänen hoiviinsa.
Kävin lukion loppuun Turussa ja hakeuduin oikeustieteelliseen.
Ei se oikeustieteelliseen pääseminen helppoa ollut. Pääsykokeisiin oli luettava. Hyvää oli se, että juridiikka oli vieras kieli kaikille pyrkijöille.
Oikeustieteellinen ei ollut itsestäänselvyys. Minua kiinnostivat kaiken muun ohella myös historia, maantiede ja kirjallisuus.
Lakikirjaan tutustumiseni oli sattumaa. Osasin jo lukiovuosina suomea, ja useat tuttavani tarvitsivat oikeudellisiakin neuvoja asioidensa hoitamiseksi. Tajusin, että haa, tämähän onkin kiinnostavaa. Yhteiskunnan toiminta perustuukin lakeihin.
2 luku. Pakolaisjuristiksi ajautumisesta
1 §. Vaasa. Valmistumiseni jälkeen pääsin Pakolaisneuvonnan lakimiehen sijaiseksi Vaasaan.
2 §. Kouvola. Oltuani vajaan vuoden Vaasassa, sain Pakolaisneuvonnalta vakituisen pestin Kouvolasta, ”Kouvostoliitosta”, kuten siellä vitsailtiin.
Kouvola on hieno paikka. Sieltä pääsee helposti pois – moneen suuntaan.
3 §. Helsinki. Työskentelin ja elelin Kouvolassa nuhteettomasti pari vuotta. Sitten Pakolaisneuvonnan päämajassa Helsingissä avautui lakimiehen paikka, ja sain napatuksi sen. Sitä ennen tosin heitin myös seitsemän kuukautta kestäneen määräaikaisen ylitarkastajan keikan vähemmistövaltuutetun toimistossa.
3 luku. Pakolaisneuvonnasta työpaikkana
1 §. Saavutukset. Olemme voineet antaa monelle apua tai vähintäänkin toivoa siitä, että heidän ei tarvitse palata kotimaahansa henkensä uhalla.
2 §. Tappiot. Jokaista asiakastamme emme yksinkertaisesti voi millään auttaa. Vaikka Maahanmuuttovirasto joskus jyrääkin meidät, emme masennu. Toimimme asiapohjalta.
4 luku. Ihmisoikeusjuristin työstä
1 §. Jaksamisesta. Kaiken jaksamiseni taustalla on hyvä työkavereiden joukko. Keskustelemme, puramme joskus tunteitammekin.
2 §. Raskainta. Oman lakimiesroolin muistaminen. En ole psykologi, enkä lääkäri. En kykene hoitamaan kenenkään kidutustraumoja.
5 luku. Rasismista Suomessa
1 §. Suomen nykyjama. Yksilötason rasismi on Suomessa melko vähäistä. Harva saa kadulla turpiinsa ihonvärinsä takia.
Ongelmat ovat enemmänkin viranomaispuolella. Maahanmuuttajia pidetään avun kohteena olevina objekteina. Maahanmuuttajien tukeminen ja pönkittäminen kohti itsenäistä ja aktiivista kansalaisuutta ei tahdo toteutua käytännössä.
2 §. Uhkakuvat. Ilmassa on jonkinlaisia uuskonservatismin tuulahduksia. Ne eivät kohdistu pelkästään maahanmuuttajiin vaan kaikkiin muihinkin Suomen vähemmistöihin.
6 luku. Suomen maahanmuuttopolitiikasta
1 §. Onnistunutta. Ei Suomi Euroopassa kaikkein pahimmasta päästä ole. Lainsäädäntötasolla asiat ovat liki mallikkaalla tolalla.
Lain kirjain ei vain toteudu käytännössä. Muistelkaamme vain vaikkapa kesän mummokohua. Ulkomaalaislakia olisi voinut tulkita liberaalimminkin: nyt mentiin sen tiukimman vaihtoehdon mukaan.
2 §. Masentavinta. Täällä suojellaan valtiota yksilöiltä. Klassinen ihmisoikeusjuridiikka lähtee päinvastaisesta asetelmasta.
7 luku. Lainsäädännöstä
1 §. Kiva laki. Laki astronauttien pelastamisesta.
Ja laki porvariksi pääsemisestä – joskus 1800-luvulta.
Vakavasti puhuen: hallintolaki. Voi, kun virkamiehet vielä lukisivat ja sisäistäisivät sen sanoman.
2 §. Karmea laki. Valtion virka- ja työehtosopimusten säännökset. Olen yrittänyt kääntää niitä englanniksi, mutta se on mahdotonta!
Ulkomaalaislaki. Se on kamala tilkkutäkki, jonka hallitseminen on juristillekin hankalaa.
Julkisuuslakiin kirjattu salassa pidettävien asioiden luettelo. Pykälä taitaa olla Suomen pisin. Siitä löytyy aina joku veruke, miksi jokin asia ei ole edes asianosaisjulkinen.
8 luku. Pienistä suurista asioista
1 §. Mielimauste. Chili.
2 §. Herkkuruoka. Tuore leipä ja lohikeitto. Sekaleipä kelpaa.
3 §. Paras juoma. Tuoremehu ja soijamaito sekoitettuna.
4 §. Maailman kaunein kukka. Orkidea.
5 §. Väri ylitse muiden. Syksyn loistava värien kirjo, ruska.
6 §. Elämän tarkoitus. Läheisen tekeminen onnelliseksi. Se tulee kaikuna takaisin.
7 §. Motto. Jos olet kyllästynyt siihen, mitä teet, älä tee sitä. Ei siitä kuitenkaan mitään kunnollista tule.
Husein Muhammed
• S. 1980, Kurdistan, Irak
• Muuttanut Suomeen 1994
• Suomen kansalainen vuodesta 2002
• OTM, Turku 2006
• Lakimiehenä Pakolaisneuvonta ry:ssä
• Vihreiden kunnallispoliitikko Helsingissä
• Oikeuspoliittisen yhdistyksen DEMLAn hallituksen jäsen
• Helsingin kaupungin maahanmuutto- ja kotouttamisasioiden neuvottelukunnan jäsen
• Helsingin kaupungin opetuslautakunnan varajäsen
• Amnesty Internationalin aktiivi
• Oli vihreiden ehdokkaana vuoden 2008 kuntavaaleissa ja sai 306 ääntä
• Pyrkii eduskuntaan ensi keväänä
• Artikkeleita muun muassa teoksissa ”En ole rasisti, mutta…” (Vastapaino, 2009), ”Me muut: kirjoituksia yhteiskuntaluokista” (Teos, 2009) ja ”Mitä Halla-aho tarkoittaa?” (Savukeidas, 2010).
• Työn alla teos muslimien kotoutumisesta
• Perhe: vaimo ja heinäkuussa syntynyt poika
• Harrastukset: Kävely, suomalaisen kaunokirjallisuuden kääntäminen omalle äidinkielelle eli kurdiksi
