Kansalaiset ja kansalaisjärjestöt ovat nostaneet muun muassa Hollannissa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Ranskassa ilmasto- ja ympäristönsuojelukysymykset kansallisten oikeusasteiden ratkaistaviksi.
Meillä ei ole tällaista perinnettä. Muutos on kuitenkin näköpiirissä.
– Kun maankäyttö-, kaavoitus- ja rakennuslainsäädäntöä parhaillaan uudistetaan, jatkossa kaavoitus on mahdollisesti se alue, johon kansalaisilla on nykyistä laajemmat vaikuttamismahdollisuudet, sanoo Tampereen yliopiston julkisoikeuden professori Jukka Viljanen.
Kansalaisvaikuttamisen kansainvälisissä tapauksissa on yhdistetty ympäristö- ja ihmisoikeusargumentaatio. Yhdysvaltojen ulkopuolisista ilmastokanteista 60:een on yhdistetty ihmisoikeusnäkökulma, ja näin on toimittu aiemmin ainakin Hollannissa, Ranskassa, Saksassa ja Irlannissa. Par aikaa tapauksia on vireillä muun muassa Itävallassa, Sveitsissä ja Italiassa.
Eri maissa koetaan nyt selvästi, että viranomaisten toimet ilmastonmuutoksen torjunnassa ovat olleet riittämättömiä.
– Eri maissa koetaan nyt selvästi, että viranomaisten toimet ilmastonmuutoksen torjunnassa ovat olleet riittämättömiä, Viljanen sanoo.
– Ranskassa oikeus päätti, että pääministerin ja hallituksen on tehtävä vuoden 2023 loppuun mennessä korjaavia toimenpiteitä niin, että ilmastonmuutosta hillitään. Näihin vaateisiin ei liity pakkokeinoja, kuten rahallisia korvauksia, toisin kuin esimerkiksi suuryrityksille langetettuihin tuomioihin,
Suomea vaivaa ilmastodemokratian vaje
Ympäristökysymyksiä koskevia oikeudenkäyntejä yhdistää kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen huoli siitä, että ympäristötoimet ovat riittämättömiä.
Kansalaisilla on myös tunne, että heidän osallistumismahdollisuutensa ovat heikot ympäristöä koskevassa päätöksenteossa.
– Meillä on selkeä ilmastodemokratian vaje, sanoo Turun yliopiston dekaani ja ympäristöoikeuden professori Anne Kumpula.
Kansalaisten kasvavaa aktiivisuutta hän vertaa ympäristöliikkeen nousuun 1960-luvulla, jolloin havahduttiin ympäristömyrkkyjen tuhovoimaan ja alettiin vaatia toimia. Nyt olemme samanlaisessa tilanteessa, koska globaali ilmastokriisi koskettaa sekä nykyisiä että tulevia sukupolvia.
Kansalaiset vailla vaikutusvaltaa
Nykyisen ilmastolain puitteissa suomalaisella ei ole kansalliseen lainsäädäntöön nojaavaa instrumenttia, jolla hän voisi nostaa kanteen valtiota vastaan kansallisessa tuomioistuimessa.
Kumpula huomauttaa, että kanteen voi toki nostaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa (EIT).
Esimerkiksi siihen, onko hallitus tehnyt tarpeeksi Pariisin ilmastosopimuksen velvoitteiden kattamiseksi, tuomioistuin ei voi Suomessa ottaa kantaa. Jos sopimusrikkomus havaitaan, pitää selvittää Pariisin sopimuksen riidanratkaisumenetelmät, joissa on enemmän poliittista painoarvoa kuin juridisia velvoitteita.
Siihen, onko hallitus tehnyt tarpeeksi Pariisin ilmastosopimuksen velvoitteiden kattamiseksi, tuomioistuin ei voi Suomessa ottaa kantaa.
Kansalaisen vaikuttamismahdollisuuksiin perehtynyt Kumpula näkee, että kansalaisten ensisijaiset vaikuttamismahdollisuudet liittyvät ennakoiviin osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksiin.
Ympäristöministeriö asetti tammikuussa 2020 työryhmän valmistelemaan ilmastolakia, joka korvaa vuonna 2015 voimaan tulleen lain. Uuden lain tarkoituksena on vahvistaa lainsäädännöllisiä ohjausvaikutuksia siten, että Suomi saavuttaa asetetun hiilineutraalisuustavoitteen vuoteen 2035 mennessä.
– Kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen aktiivisuus on ollut tärkeää, kun uutta ilmastolakia on laadittu. Kansalaisten vaikuttamiskeinot on otettava huomioon, kun määritellään, millä toimilla ilmastotavoitteisiin päästään. Näin päätöksenteolle saadaan hyväksyttävyyttä, Kumpula sanoo.
– Kannemahdollisuus on välttämätön, mutta aina viimekätinen vaikuttamismahdollisuus
Kansalaisten vaikuttamiskeinot on otettava huomioon, kun määritellään, millä toimilla ilmastotavoitteisiin päästään.
Minkälaisia kansalaisten ja järjestöjen oikeuksien pitäisi olla, siinä tapauksessa että nämä havaitsevat ilmastotoimiin liittyviä rikkeitä?
– Mitä kaikkea kanneoikeuden pitäisi koskea ja millaiset instrumentit kansalaisille pitäisi tarjota? Kumpula kysyy takaisin.
– Osa tapauksista on strategisia eli niillä velvoitetaan hallitus täyttämään ilmastotavoitteet. Suurin osa tapauksista koskee konkreettisia toimenpiteitä, kuten päästövähennysten saavuttamista tai haitallisten hankkeiden estämistä. Siksi kysymykseen ei voi antaa yhtä vastausta.
33 maata haastettu ilmastotoimien laiminlyönnistä
Portugalilaisten lasten ja nuorten aikuisten ryhmä jätti syyskuussa 2020 EIT:lle 33 Euroopan maata koskevan valituksen. Aiheena on maiden riittämättömät toimet ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi. Tämä on ensimmäinen ilmastotoimia koskeva EIT:lle tehty valitus.
– Aiemmissa vastaavissa EIT:n tapauksissa, kuten asbestin käyttöä koskevissa tapauksissa, olennainen argumentti on ollut se, että viranomaisilla on ollut tietoa, jota ei ole hyödynnetty päätöksenteossa. Sama pätee ilmastoasioissa, koska toimenpiteitä ei ole tehty, Viljanen sanoo.
Hän antoi tutkimusryhmänsä kanssa EIT:lle lausunnon portugalilaisnuorten tapaukseen tämän vuoden toukokuussa.
Kysymys on parhaillaan EIT:n käsittelyssä. Suomikin on siihen vastineensa antanut, mutta ulkoministeriö on salannut kaiken aineiston.
Onko EIT-oikotie sallittu?
Vaikka portugalilaislasten valituksessa on kyse maiden rajat ylittävästä tapauksesta, ei sen käsittely EIT:ssä ole ongelmatonta. Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan kotimaiset oikeussuojakeinot on käytettävä, jos ne ovat tehokkaita. Niitä ei ole tässä tapauksessa käytetty.
– EIT:n näkökulmasta oleellinen kysymys onkin, onko esimerkiksi Suomessa riittäviä oikeussuojakeinoja tällaisen tapauksen käsittelylle, Viljanen sanoo.
Ongelmaksi portugalilaisnuorten näkökulmasta nousee myös se, että maiden oikeussuojalainsäädännöt ja lakien tulkinnat vaihtelevat. Tämä tekee liki mahdottomaksi sen, että ilmastokysymyksiä lähdettäisiin ajamaan erikseen kunkin maan oikeusistuimissa.
On kohtuuton vaatimus, että nuorten pitäisi esittää vaatimuksensa erikseen jokaisessa maassa.
– On kohtuuton vaatimus, että nuorten pitäisi esittää vaatimuksensa erikseen jokaisessa maassa.
Suomessa hallintoprosessilaissa on mahdollisuuksia siihen, että esimerkiksi valtioneuvoston päätöksistä voidaan valittaa, mutta näitä lain kohtia ei ole juuri koeteltu.
Argumentaatio vaatii laajaa osaamista
Viljanen huomauttaa, että tie EIT:hen on pitkä. Jos kansalaiset haluavat lähteä ajamaan oikeuksiaan ilmastokysymyksissä, argumentaation pitää olla kattavaa ja perusteltua jo kansallisissa tuomioistuimissa, jotta asia saadaan eteenpäin.
Argumenttien laadintaan tarvitaan laajaa osaamista usealta alalta: perustuslaista sekä ympäristö- että ihmisoikeuslainsäädännöstä.
– Olemme valitettavan usein karsinoissa, vaikka nämä tapaukset vaativat laajan osaajakaartin. Esimerkiksi portugalilaisnuorten takana on laaja eurooppalainen GLAN-järjestö (Global Legal Action Network) sekä brittiläisiä huippuasianajotoimistoja.
Olemme valitettavan usein karsinoissa, vaikka nämä tapaukset vaativat laajan osaajakaartin.
Vaikka Suomi on kansainvälisesti jäljessä ympäristökysymysten viemisessä oikeuteen, Viljanen uskoo, että esimerkiksi kaivosasioiden käsittelyä nähdään lähivuosina oikeusistuimissa, kun kansalaisjärjestöt nostavat kanteita muun muassa Geologian tutkimuskeskusta kohtaan.
– Århusin sopimus antaa järjestöille valtaa nostaa kanteita, mutta meillä asianosaisasemaa tulkitaan hyvin suppeasti – kuka saa edustaa yleistä etua. Sama koskee myös parhaillaan vireillä olevaa ympäristölain uudistusta.
Syväjuurtunut käsitys vallan kolmijaosta
Kumpulan mukaan tuomioistuimet karttavat Suomessa tilannetta, jossa ne joutuisivat tekemään sellaisia päätöksiä, jotka ne kokevat poliittisiksi. Meillä on hyvin syvälle juurtunut vallan kolmijakotraditio, jossa poliitikot tekevät ratkaisunsa lainsäädännöstä ja tuomioistuimet antavat lainsäädännön perusteella oikeussuojaa.
– Aktivistinen tuomioistuin ei kuulu perinteeseemme, Viljanen sanoo.
Ongelmaksi nousee se, että lainsäädäntömme laahaa auttamatta perässä, samalla kun meillä on yhä enemmän kansainvälisiä velvoitteita. Miten tämä ristiriita huomioidaan päätöksenteossa? Entä miten tuomioistuinten pitää reagoida, kun lainsäädäntö on selkeästi vanhentunut?
Aktivistinen tuomioistuin ei kuulu perinteeseemme.
Uuden ilmastolain lausuntokierroksella osa lausunnonantajista kannattaa kansalaisten osallistumismahdollisuuksien osalta korkeintaan nykylain lievää muokkaamista. Osa taas näkee vahvasti perusteltuna vaikutusmahdollisuuksien laajentamisen siten kuin lakiehdotukseen on kirjattu.
– EU-oikeus edellyttää meiltä osallistumismahdollisuuksien lisäämistä, ja osallistumismahdollisuuksia onkin vahvistettu. Meidän tulisi kuitenkin rohkeasti arvioida sitä, onko meillä tosiasiallisia osallistumismahdollisuuksia ympäristölliseen päätöksentekoon, Kumpula sanoo.
Vaikuttamismahdollisuuksia rajaa osaltaan myös se, ettei voimassa olevan ilmastolain perusteella tehdä samanlaisia muutoksenhakuun oikeuttavia viranomaispäätöksiä kuin esimerkiksi kaivoslain nojalla tehdään. Tekemättömistä päätöksistä – jos ilmastotavoitteita ei saavuteta –, ei voi valittaa tai tehdä muutoksenhakua.
– Päätöksenteko pitäisi avata kansalaisyhteiskunnan keskustelulle ja vaikutusmahdollisuuksille jo päätöksentekoprosessin alkuvaiheessa. Meidän pitäisi katsoa kansalaisvaikuttamisen näkökulmasta paljon enemmän päätöksenteon alkua kuin sen loppua, Kumpula tiivistää.
