|
Ilmojen halki käy juristin tie
JURISTIN KOULUTUKSEN OMAAVA Jukka Hillo esittelee Finnairin kalustoa sellaisella antaumuksella, että on pakko kysyä, halusiko hän jo pikkupoikana lentäjäksi. – Ilmailukärpänen puraisi jo kotona, sillä isäni oli liikennelentäjä, Hillo vastaa. Siviili-ilmailuun Hillo otti tuntumaa 70-luvun alussa suorittamalla sekä purje- että moottorilentäjän lupakirjat. Innostuksesta huolimatta ensisijaisena tavoitteena oli suuntautuminen akateemiselle uralle, ja hän aloittikin vuonna 1973 opiskelun Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Armeijan jälkeen, lakiopintojen ollessa kesken, syntyi päätös hakea Finnairille liikennelentäjän koulutukseen. Vaikka urakka kuulosti hankalalta, sujui yhtäaikainen lakimieheksi ja lentäjäksi kouluttautuminen kivuttomasti. – Lentäjänkoulutuksen päätyttyä pilotit joutuivat odottamaan töihin pääsyä. Minulle se sopi hyvin, sillä siinä välissä ehdin suorittaa raskaimmat tentit, Hillo muistelee. Tällä hetkellä Finnairin Boeing 757 -ryhmän varapäällikkönä työskentelevä Hillo viettää entistä enemmän aikaa maan kamaralla, vaikka lentotunteja kertyykin säännöllisesti. – Vaikka työ on pitkälti hallintoa ja ryhmäedun valvontaa, täytyy ilmassakin käydä. Tätä työtä ei voi tehdä pöydän takaa, hän muistuttaa. Urapilottien määrä kasvussa Jukka Hillo ei ole Finnairin ainoa ilmailujuristi. Alalla on alati kasvavassa määrin myös muita korkeasti koulutettuja ammattikuntia. Mukaan mahtuu niin lääkäreitä, diplomi-insinöörejä kuin ekonomeja. – Itse olen kokenut, että juridiikan tuntemus tuo valmiuksia moneen asiaan. Osaltaan se tasapainottaa lentämistä. Hillo lisää, että vaikka pilottikoulutuksen taustalla olisi millainen koulutus tahansa, on useimmille liikennelentäjän ura etusijalla. Monelle liikennelentäjälle ilmailu on myös osa vapaa-ajan harrastustoimintaa. Ilmailualan kokemista vastoinkäymisistä huolimatta halukkaita pilottikandidaatteja riittää pilvin pimein, ja yhä useampi lentokoneen ohjaimiin halajava pyrkii alalle varttuneemmalla iällä. – Ennen alalle kasvettiin harrastusten kautta, mutta nyt monet näkevät liikelentäjän ammatin entistä enemmän varteenotettavana uravaihtoehtona, Hillo miettii. Suomessa hyviä hakijoita riittää ja tasa-arvon nimissä joukossa on nykyään myös naiskapteeneja ja -perämiehiä. – Tärkeää on, että koneessa vallitsee hyvä työskentelyilmapiiri. Jokaisen yksilöllinen työn lopputulos yhdistettynä miehistön keskinäiseen yhteistyöhön on osa suurempaa kokonaisuutta, Hillo pohtii pilotin arkea. EU-säädösten kurimuksessa Lisää työsarkaa alalle kuin alalle tuonut EU vaikuttaa myös ilmailualalla, ainakin välillisesti. Ympäristöseikoista melu ja lentokoneiden päästöt ovat joutuneet entistä tarkemman valvonnan kohteeksi. Valtiotasolla EU haluaa säädellä lentoliikenteen sopimuksia aiemman bilateraalisuuden sijaan. – Komissio on kiinnittänyt huomiota esimerkiksi Suomen ja Venäjän väliseen lentoliikenteeseen, jonka markkinoille olisi runsaasti muita tulijoita, Hillo kertoo. Euroopan Unioni on myös vaikuttanut lentokenttäalueiden kaavoitukseen ja toimintaolosuhteisiin erilaisten rajoitusten kautta. Kuluttajien kannalta positiivisena asiana voidaan pitää Euroopan parlamentin toimenpiteitä lentomatkustajan aseman parantamiseksi, joilla pyritään estämään muun muassa lentojen ylibuukkauksia. Myös turvallisuussektorilla on tapahtunut paljon. Koneisiin on asennettu turvaovet ja aloitteita lainsäädännön tehostamiseksi on jo tehty.
– Yleistä järjestystä on haluttu parantaa, ja se on luonnollisesti alan oma intressi. Lentokoneiden lisäksi lentokenttien turvallisuusmääräykset ovat tiukentuneet kautta linjan. Kaiken kaikkiaan muutokset ovat henkilöturvallisuuden lisäksi osa yritysturvallisuutta, joka on kiristymässä kaikilla liike-elämän sektoreilla. – Operaattorin hallussa oleva tieto ja omin voimin kehitetyt järjestelmät ovat merkittävää varallisuutta, jota on järkevää suojella. Vakituista on vain muutos Hillo kertoo huomanneensa ilmailunjuristin työssä joustamisen merkityksen. Lentoturvallisuuteen liittyvissä asioissa ei voi, eikä pidä, antaa periksi. – Yhdysvaltojen viranomaisilla ei ole aina suoraa määräysvaltaa ulkomaalaisiin operaattoreihin, mutta ulkomaisia operaattoreita voidaan painostaa välillisesti, hän kertoo. Hillo muistelee, että entisessä Neuvostoliitossa oli vastaavia kokemuksia määräyksistä. Operaattoreiden oli sopeuduttava joko Neuvostoliiton käytänteihin tai sitten Neuvostoliiton ilmatilassa ei ollut asioimista. Tällä hetkellä Intia on kuuluisa vastaavanlaisesta joustamattomasta byrokratiastaan. – Nyrkkisääntö on, että samaa toimintamallia ei voi automaattisesti käyttää joka paikassa. Vahvan lentoteknisen pohjan lisäksi vaaditaan muutosherkkyyttä. Alan kokonaiskehitystä Hillo pitääkin muutoksentäytteisenä. On mahdotonta palata menneeseen, joten myös suurien yritysten on pärjätäkseen viilattava kilpailukykynsä huippukuntoon. – Alalla on ylikapasiteettia ja hintakilpailu on tullut jäädäkseen. Toimintaa on virtaviivaistettava, mutta se on tehtävä järkevästi. Ilmailuala on kovin konservatiivinen, vaikka tekniseen kehitykseen panostetaan mittavasti. Uudet yrittäjät pyrkivät markkinoille matalilla organisaatioilla ja raikkailla konsepteilla. Toisaalta tässä liiketoiminnassa vaaditaan runsaasti alkupääomaa, ja vie aikansa kunnes raha kiertää takaisin. Tulevaisuuden ilmailussa tähdätään parempaan matkustusmukavuuteen, polttoainetaloudellisuuteen ja ympäristöystävällisyyteen. Näitä kriteerejä pyrkivät täyttämään tulevat merkittävät konetyypit, Airbus 380 ja Boeing 7E7. Tekniikan kehittymisessä operaattoreilla on oma roolinsa. – Konevalmistajat keskittyvät siihen, mitä markkinat haluavat. Suurimmat muutostarpeet kumpuavat käytännön kokemuksesta. Esimerkiksi Suomen leveysasteilla hyvä jäänestojärjestelmä on äärettömän tärkeä. Valmistajayhteistyön kautta voidaan vaikuttaa siihen, että konetta suunniteltaessa ja testattaessa operaattoreiden antamia suosituksia ei ohiteta, Hillo linjaa. Vaikka kilpailu on äärettömän kovaa, ei tekniikan saralla ole vastakkainasettelua vaan lentoyhtiöiden laajaa yhteistyötä. – Koneiden operatiiviseen luotettavuuteen kilpailun ei anneta vaikuttaa, vakuuttaa Hillo. Juridiikan merkitystä arvioitaessa hän uskoo muutoskehityksen olevan jatkuva prosessi. – Painopiste on varmasti turvallisuudessa. Viime aikoina esimerkiksi Euroopan yläilmatilaa on järjestelty uudelleen, mikä tarkoittaa käytännössä tiukentuneita navigointivaatimuksia. Globaalilla tasolla haasteena on saada kolmannen maailman maat noudattamaan kansainvälisiä normeja tiettyjen siirtymäaikojen puitteissa.
|
