Inkeri Anttila suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1936 ja lakitieteen kandidaatin tutkinnon 1937 Helsingin yliopistossa. Hän väitteli ensimmäisenä naisena Pohjoismaissa lakitieteen tohtoriksi 1946. Väitöskirjan nimi oli Loukatun suostumus. Hänet nimitettiin Pohjoismaiden ensimmäisenä naisena rikosoikeuden professoriksi vuonna 1961 ja Suomen ensimmäiseksi naispuoliseksi oikeusministeriksi virkamieshallitukseen 1975. Hänet valittiin vuonna 2011 sadan parhaan suomalaisen naisen joukkoon. Hän oli Naisjuristit ry:n ja sitä edeltäneiden piirien, Lumpeenkukan ja Justitian perustajajäsen.
Anttila nimitettiin oikeusministeriön vankeinhoito-osaston virkamieskoulutuksen johtajaksi 1955. Helsingin yliopiston rikosoikeuden professorina hän toimi 1961–1979. Hän toimi myös Kriminologisen tutkimuslaitoksen esimiehenä 1963–1974 ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen johtajana 1974–1979. Ammattiura jatkui vielä Euroopan Kriminaalipoliittisen instituutin (HEUNI) johtajana 1982–1986. Tuntiopettajana Inkeri Anttila piti viimeisen luentonsa vuonna 2009 Helsingin yliopistossa 92-vuotiaana.
Mukana monessa uudistushankkeessa
Kriminologisen aineksen kytkeminen kriminaalipoliittisiin ja oikeudellisiin tarkasteluihin oli tunnusomaista Inkeri Anttilan tutkimustyölle. Hänen johdollaan tehtiin yksi Euroopan ensimmäisistä piilorikollisuustutkimuksista 1962. Myöhemmin hän laajensi tutkimusta viktimologian eli rikoksen uhrien näkökohdat huomioon ottavaan suuntaan. Hän julkaisi Patrik Törnuddin kanssa kriminologian oppikirjan, joka uudisti kriminologian ja kriminaalipolitiikan opetuksen perusteet.
Anttilan panos oli keskeinen uudistettaessa vankeusrangaistuksen sisältöä ja täytäntöönpanomuotoja, nuorten rikoksentekijöiden seuraamusjärjestelmää, abortti- ja sterilointilainsäädäntöä, sakkorangaistusta, ehdollista vankeutta ja yhdyskuntaseuraamuksia, rattijuopumuksen sääntelyä sekä rikoksen uhrin asemaa ja uhrille maksettavia korvauksia.
Anttila oli vuosina 1990–2003 toteutetun rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen tärkeimpiä asiantuntijoita hankkeen alkumetreiltä sen loppuvaiheeseen asti. Hän oli periaatelinjauksia valmistelleen rikosoikeuskomitean jäsen sekä komitean työtä jatkaneen hankeorganisaation (rikoslakiprojekti) johtoryhmän varapuheenjohtaja.
Kansainvälistä arvostusta
Inkeri Anttila oli kansainvälistä arvostusta saavuttaneen rationaalisen ja humaanin kriminaalipolitiikan merkittävin kehittäjä. Tämän pohjoismaisen hyvinvointivaltion arvoille rakentuvan kriminaalipolitiikan mallin ytimenä on vaatimus siitä, että ratkaisujen on perustuttava tutkittuun tietoon eri toimien vaikutuksista, kustannuksista ja käytössä olevista vaihtoehdoista.
Rikosten torjunnassa on hyödynnettävä laajasti sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikan keinoja, mutta myös konkreettisia toimia rikostilanteiden ja tekomahdollisuuksien sääntelemiseksi. Rikosten ehkäisyn ohella on tärkeää korvata syntyneet vahingot ja turvata rikosuhrin asema. Järjestelmän tulee taata oikeusturva, rangaistusten suhteellisuus ja humaanisuus sekä lainkäytön yhdenvertaisuus. Vankeusrangaistusten käyttöön liittyvät ongelmat hyvin tuntenut Anttila asetti painon vapaudessa täytäntöön pantavien seuraamusten kehittämiselle.
Anttilan kansainvälinen ura huipentui YK:n kriminaalipoliittisen maailmankongressin presidentin tehtäviin 1975. Inkeri Anttila sai lukuisia huomionosoituksia kuten Amerikan Kriminologiyhdistyksen Sellin-Glueck-palkinnon 1983, YK:n pääsihteerin myöntämän palkinnon järjestön kriminaalipoliittisen ohjelman hyväksi tehdystä työstä 1992, Suomen Lakimiesliiton lyöttämän mitalin 1996 ja Euroopan Kriminologiyhdistyksen elämäntyöpalkinnon 2011.
Inkeri Anttilan toiminnan merkittävyys on ollut yhteydessä hänen henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa, kuten terävään älykkyyteen, ilmaisun kirkkauteen ja valloittavan seuraihmisen piirteeseen. Anttila veti lähipiiriinsä eri alojen eri-ikäisiä ihmisiä, ja hänen kotinsa oli avoinna illanvietoille ja tutkijoiden tapaamiselle. Hän säilytti vireytensä ja seurasi ajankohtaisia asioita viimeisiin elinpäiviin asti.
Raimo Lahti ja Tapio Lappi-Seppälä
Kirjoittajat jatkavat Inkeri Anttilan työtä, Lahti Helsingin yliopiston rikosoikeuden professorina ja Lappi-Seppälä Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen ylijohtajana.
