“Paras saavutukseni on monen yksittäisen ihmisen nostaminen suosta, johon tämä työnantajan toimin oli joutunut”, muisteli Pentti Olavi Itkonen (1943–2015) työuransa saavutuksia jäätyään eläkkeelle joulukuussa 2003.
Pentti Itkonen syntyi Oulussa 7.3.1943. Ylioppilaaksi hän pääsi 1963 ja valmistui oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1971. Hän meni Akavan palvelukseen vuonna 1972 ja viihtyi siellä eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Pitkän työuransa aikana Itkosesta kehittyi yksi eniten Suomen työlainsäädäntöön ja työsopimuskäytäntöihin vaikuttaneista työmarkkinoiden asiantuntijoista.
Työoikeus kiinnosti jo opiskeluaikoina
Työsuojelu oli vahvasti politisoitunut 1970-luvulla ja yksityisalojen järjestöjen puuhamiehet karsastivat koko käsitettä. Niinpä Itkosen Tiedon Silta -nimiselle julkaisulle vuonna 2002 antaman haastattelun mukaan: “Työsuojeluasiat tyrkättiin tulokkaalle. Kukaan muu ei niitä huolinut. Työsuojelulla oli järjestössä ikävä, jopa äärivasemmistolaisittainkin soiva ja läpipolitisoitunut kaiku. Kovasti yritin selvittää, että asiassa ei ole mitään vikaa, vaikka toteuttajissa ehkä joskus onkin”. Itkonen on kuvannut ajautumistaan työsuojelun pariin. Mutta Pentti Itkoselle aihealue oli mieluinen ja hän piti sen päämääriä järkevinä.
“Olin jo opiskeluvaiheessa paneutunut työoikeuteen. Sitä kautta oli selvää, että työsuojelua ja sittemmin myös työterveyshuoltoa koskevat lait käsittelevät arvokkaita asioita. Niiden tarkoitus on, että ihmiset pysyvät terveinä, että lentokoneet eivät putoa eivätkä junat suistu raiteilta. Ei sen kummempaa. Ei niitä työnjohdon kiusaksi ole kirjoitettu”.
Vähitellen Itkonen sai ajettua työsuojelua eteenpäin. Mutta helppoa se ei aina ollut. Edellä mainitussa haastattelussa Itkonen kertoi, että esimerkiksi henkisen työsuojelun käsite oli pitkään vaikea nieltävä lainsäätäjälle, mutta osin myös omille joukoille.
”Työturvallisuuslain täydennyksiä 1980-luvun puolivälissä valmisteltaessa työhuoneessani kävi kaksi lähetystöä tunnin välein. Ensin yksityisen puolen edustajat painottivat, että uudistuksia valmistelevassa toimikunnassa en missään tapauksessa saisi mainita edes semmoista sanaa kuin ’henkinen työsuojelu’. Julkisen puolen lähetystö puolestaan ilmoitti, että henkinen työsuojelu minun olisi ehdottomasti ajettava lakiin.”
Edunvalvontaa myös vapaa-aikana
Lakimiesmatrikkeliin Itkonen on merkinnyt, että hänen työhönsä liittyi jäsenyyksiä ja tehtäviä lähinnä työoikeuteen liittyvissä erilaisissa elimissä ja komiteoissa. Työoikeutta hän harrasti myös vapaa-aikanaan toimimalla muun muassa eri lakimiesjärjestöissä, kuten YKLAssa ja Suomen Lakimiesliitossa.
Lakimiesliitossa hän aloitti luottamusmiestehtävissä vuonna 1997 työmarkkinatoimikunnassa sekä yksityissektorin valiokunnassa. Lisäksi hän on ollut pysyvän keskuslakkotoimikunnan sekä vaalilautakunnan jäsenenä. Eläkkeelle jäätyään Pentistä tuli Lakimiesliiton senioritoimikunnan jäsen, jossa tehtävässä hän oli kuolemaansa 4.6.2015 saakka. Lakimiesliiton piirissä Pentti opittiin tuntemaan aktiivisena ja määrätietoisena miehenä, joka tunsi ajamansa asiat hyvin.
Teksti: Ritva Juntunen
