Inhimillisen painavaa asiaa

Lupa- ja valvontavirasto Valviran strategialinjauksessa vuosille 2011–2015 viraston arvoiksi on nimetty oikeudenmukaisuus, arvostaminen, asiantuntijuus ja rohkeus. Uudistumisen ytimessä ovat myös potilasturvallisuus sekä riittävät ja turvalliset palvelut. Virastossa halutaan päästä irti siitä näkemyksestä, että valvova lupaviranomainen tietää vain vaikeuksia.

Visioinnissa on vahvasti ollut mukana varatuomari Marja-Liisa Partanen, joka aloitti Valviran ylijohtajana marraskuun alussa 2009. Seitsemän vuoden määräaikainen tehtävä jatkuu lokakuuhun 2016.

– Nykyiseen virkaani siirryin Lääkelaitokselta, jonka väliaikaisena ylijohtajana toimin vajaan vuoden. Pitkän rupeaman olen kuitenkin tehnyt sosiaali- ja terveysministeriössä, Partanen selventää.

Partasen nimityspäätöksessä painoi hänen hallinnonalan sekä terveydenhuollon hallinnon ja lainsäädännön tuntemus, mutta myös kokonaiskäsitys Valviran toimintakentästä ja tulevaisuuden haasteista.

– Käytännössä koko toimintamme pohjautuu olemassa olevaan lainsäädäntöön. Ehkä juuri siksi ylijohtajana on pääsääntöisesti ollut juristi.

Yhdenmukaistamme, ohjaamme

Viime vuosina Valviran toimintakentässä on tapahtunut lukuisia muutoksia. Jo ennestään laajaa lainsäädännöllistä repertuaaria – geenitekniikasta vanhustenhuoltoon – on laajennettu entisestään: vastuu kasvoi viimeksi sosiaalialan yksityispalveluiden lupa-asioilla. Partanen tunnistaa uudistusten tarpeet, mutta on samalla huolissaan resurssien riittävyydestä ja henkilöstönsä jaksamisesta.

– On tärkeää, että niin virastorakennetta kuin tehtävänkuvia muokataan vastaamaan nykyisiä ja tulevaisuuden tarpeita. Yhdessä valtion tuottavuusohjelman kanssa tämä tarkoittaa kuitenkin usein lisää tehoja samoilla henkilöresursseilla.

Kentällä Valviran kanssa työrupeamaa jakaa valtiovarainministeriön alaiset aluehallintovirastot. Työnjako menee karkeasti niin, että Valvira vastaa periaatteellisista linjauksista, aluehallinto toimeenpanosta ja oman alueensa valvonta- ja ohjaustyöstä.

Keskusvirasto ohjaa aluehallintovirastoja ja kuntia niiden sosiaali- ja terveydenhuoltoon, alkoholihallintoon ja ympäristöterveydenhuoltoon sekä tupakka-asioihin liittyvissä tehtävissä. Tavoitteena on, että alueelliset ja paikalliset ohjaus-, lupa- ja valvontakäytännöt ovat mahdollisimman yhdenmukaisia koko maassa. Valvira ja aluehallintovirastot hoitavat valvontatehtäviä yhdessä laatimiensa valvontaohjelmien mukaisesti.

Hyvää yhteistyötä tehdään jatkuvasti myös muiden sosiaali- ja terveyssektorin toimijoiden, kuten THL:n ja Fimean (entinen Lääkelaitos) kanssa. Partanen nostaa silti esille huolen putkimallisesta näkemyksestä asioihin, mikä ei välttämättä avaa toimintaa kokonaisuudessaan. Hän toivookin yhä enemmän horisontaalista yhteistyötä.

– Esimerkiksi meidän on resurssiemme puolesta mahdotonta – eikä se ole Valviran tehtäväkään – toteuttaa laajoja selvityksiä. Tarvitsemme kuitenkin jatkuvasti tietoa valvontatyötämme varten.

Koska Valviran toiminta pohjautuu pykäliin, odottaa ylijohtaja mielenkiinnolla uuden eduskunnan ja hallitusohjelman ratkaisuja. Viime vuosikymmeninä toteutetun puitelainsäädännön sijaan hän toivoisi hiukan enemmän täsmällisempiä ja yksityiskohtaisempia normeja.

– Toki ministeriöllä ja keskusvirastoilla on hallitusohjelmaan esityksiä ja toiveita. Henkilökohtaisesti toivon, että sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäväkenttää selkeytettäisiin niin, että meillä toimijoilla olisi aukottomampi käsitys siitä, kuka raamit loppupeleissä järjestää. Epäselvä tilanne ei ole valvojankaan edun mukaista, Partanen miettii.

Toimimme ja vaikutamme

Valviran yksi merkittävä tehtävä on ylläpitää terveydenhuollon ammattilaisten rekisteriä Terhikkiä. Rekisterinpidosta on säädetty terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa ja se sisältää tiedot noin 380 000 ammatinharjoittajasta. Tammikuussa 2009 terveydenhuollon ammattihenkilölakia muutettiin niin, että rekisterin rinnalle rakennettiin internetin välityksellä toimiva julkinen tietopalvelu, JulkiTerhikki. Sen myötä kenelle tahansa on mahdollisuus hankkia rajattuja tietoja terveydenhuollon ammattihenkilöistä.

Avoin rekisteri sai sen perustamisen yhteydessä kohdakseen kritiikkiä erityisesti terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskuudessa. Vastustuksen taustalla oli pääosin pelko yksityisyyden loukkaamisesta tai turvallisuuden puolesta. JulkiTerhikin merkitys sai kuitenkin uuden ulottuvuuden, kun valelääkäri-tapaus tuli esille vuonna 2009.

– Tämä osui ajankohdallisesti melko lailla yhteen oman aloitukseni kanssa. Hieman aikaisemmin Valviran tietoon oli tullut, että kentällä toimii lääkäri ilman koulutusta. Siirsin tapauksen meiltä poliisitutkintaan, Partanen muistelee.

– Toki valelääkärin toiminta oli kolaus koko systeemille, mutta ikävästä tapauksesta löytyi myös jotain hyvää: työnantajat ryhdistäytyivät käyttämään rekisteriä ja osa jopa tarkisti koko henkilöstönsä tiedot. Näitä asioita on nyt käyty huolellisesti läpi ja niitä on katsottu oikeissa paikoissa, toimintayksiköissä, terveyskeskuksissa ja sairaaloissa. Pyrimme korostamaan, että rekisteriä tulisi käyttää etupainotteisesti jo rekrytointilanteessa. Väärin perustein ammattiin pyrkijöitä riittänee jatkossakin, mutta ainakin tämä case osoittaa, että tapaukset tulevat myös julki.

Tunnistamme ja ennakoimme

Partasen toimintakauden aikana tuli julki myös niin sanotut myrkkysurmat. Vuosina 2004–2009 tapahtuneet teot johtivat usean vanhuksen kuolemaan. Apuhoitajaa koskeva käräjäoikeuden tuomio ei ole vielä lainvoimainen.

– Valvontalautakuntamme teki päätöksen ja kielsi hoitajaa väliaikaisesti käyttämästä apuhoitajan ammattinimikettä ja tämä kielto näkyy myös rekisterissä, Partanen korostaa ja jatkaa:

– Epäilyttävästä toiminnasta tulisi välittömästi ilmoittaa valvovalle viranomaiselle eli meille, jotta tarvittaviin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä. Aina ratkaisut eivät ole meillekään helppoja, mutta lainsäädäntöön nojaten ne ovat aina yhdenmukaisia.

Marja-Liisa Partanen korostaa myös laajemmin ennakoivan työn merkitystä. Tätä silmällä pitäen virastossa on viime vuosien aikana tehty runsaasti työtä erilaisten valvontaohjelmien aikaansaamiseksi.

– Vaikka jälkikäteistä valvontaa tarvitaan aina, tavoitteenamme on entistä enemmän siirtää toiminnan painopistettä ennakkoon ja omavalvonnan suuntaan. Parhaisiin tuloksiin päästäisiin, jos omavalvonta olisi osa lainsäädäntöä, jolloin myös seurannalle olisi perustellut menettelytapansa.

Valviran sisällä pyritään riskiarviointien avulla täsmentämään, missä kohtaa tehtävänkenttää sijaitsevat tulenarimmat pesäkkeet.

– Tätä kautta pystymme osoittamaan voimavarojamme sinne, missä niitä kulloinkin eniten tarvitaan.

(Otsikot noudattavat Valviran strategisia linjauksia vuosille 2011–2015)

 

VALVIRA – VALVOMME, HOIDAMME

Valvira on sosiaali- ja terveysalan valtakunnallinen lupa- ja valvontavirasto. Hallinnollisesti keskusvirasto kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön alaisuuteen. Valviran tehtävänä on valvoa sosiaali- ja terveydenhuollon, alkoholihallinnon ja ympäristöterveydenhuollon toiminnan asianmukaisuutta sekä hoitaa niihin liittyvää lupahallintoa ja ohjausta.

Virasto syntyi 1.1.2009, kun sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus (STTV) ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskus (TEO) yhdistyivät. Valvirassa työskentelee runsaat 140 henkilöä, joista juristeja on runsaat kaksikymmentä.

Valvira sijaitsee Sörnäisissä, Lintulahdenkuja 4:ssä. Rovaniemen toimipisteeseen on sijoitettu yksityisen terveydenhuollon valtakunnalliset luvat sekä sosiaali- ja terveydenhuollon valvonta-asioita. Jatkossa Rovaniemi käsittelee myös sosiaalihuollon valtakunnalliset luvat.

 

 

Hippokrateen valan hengessä

Suomen Lääkintäoikeuden ja -etiikan Seura

Suomen Lääkintäoikeuden ja -etiikan Seura yhdistää lääkintäoikeudesta ja lääkintäetiikasta kiinnostuneita. Seuraan kuuluu lakimiehiä, teologeja, bioeetikoita, lääkäreitä ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä sekä näiden alojen opiskelijoita.

Yhdistyksen tarkoituksena on edistää lääkintäoikeuden ja -etiikan harrastusta ja kehittämistä sekä toimia yhdyssiteenä lääkintäoikeuden ja -etiikan kysymyksissä. Yhdistys järjestää esitelmä- ja koulutustilaisuuksia, tekee ehdotuksia ja aloitteita, ylläpitää kansainvälisiä yhteyksiä sekä harjoittaa julkaisutoimintaa.

Lääkintäoikeus on oikeudenala, johon kuuluu lääketiedettä, terveydenhuoltoa ja terveydenhuoltohenkilöstöä käsittelevät oikeudelliset kysymykset, erityisesti potilaan ja lääkärin tai muun ammattihenkilön välisen suhteen oikeudelliset näkökohdat. Lääkintäoikeuden perussäädöksiä Suomessa ovat laki potilaan asemasta ja oikeuksista ja potilasvahinkolaki.

Dosentti Ritva Halila, Helsingin yliopiston Hjelt-insituutin johtaja, Suomen lääkintäoikeuden ja -etiikan seuran varapuheenjohtaja, EU-komission asiantuntijaryhmän, European Group of Ethics in Science and New Technologies (EGE), jäsen.

Etiikka ja laki. Eettiset ongelmatilanteet ovat usein sitä myös juridisesti. Kuinka käsi kädessä nämä kaksi tieteenalaa kulkevat?

Suomen Lääkintäoikeuden Grand Old Lady, apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen on aikanaan osuvasti ilmaissut, että etiikka on lain alapuolella ja sen päällä. Lainsäädännön pohjana pitää olla eettiset ja moraaliset periaatteet, ihmisen itsemääräämisoikeus, hyvän tekeminen, vahingon välttäminen ja oikeudenmukaisuus. Toisaalta ei riitä, että noudattaa lain kirjainta, vaan eettiset periaatteet pitäisi ohjata toiminnan päämääriä myös hyvän maksimointiin.

Eettisen minimin eli lain säätämisessä määritellään, mikä suomalaisessa yhteiskunnassa on hyväksyttävää, ja mikä esimerkiksi taloudellisten, yhteisten voimavarojen puitteissa on mahdollista. Eettisesti, ja erityisesti yksilökohtaisissa tilanteissa voisi olla perusteltua tehdä myös toisin kuin mitä laki sanoo. Tästä voisi nostaa esimerkiksi sijaissynnytyksen tilanteessa, jossa naisella on sellainen rakenteellinen vika, ettei hän voi tulla fyysisesti äidiksi. Suomen lainsäädännön mukaan tämä on kiellettyä. Lainsäädännöstä toki löytyy muitakin esimerkkejä.

Kuinka pahasti valelääkäri-tapaukset ja myrkkysurmat romuttivat uskoa terveydenhuollon eettisyysperiaatteisiin?

Luulen, että aika paljon. Jos henkilö, jolla ei ole lainkaan terveydenhuollon koulutusta pystyy toimimaan suvereenisti tehtävässään, voi maallikkoihmiselle tulla epäilys siitä, että kuka tahansa voi joutua tahtomattaan tällaisen kohtelun kohteeksi. Toki nämä tapaukset ovat herättäneet myös terveydenhuollossa toimivat ja vastuunkantajat; samoihin aikoihin kun valelääkärin toiminta paljastui, on terveydenhuollon rekistereitä uudistettu niin, että kuka tahansa voi tarkistaa, onko jonkin terveydenhuollon ammattihenkilön nimi rekisterissä. Myrkytystapaukset samoin: voin vain kuvitella, mitä huonokuntoisten vanhusten mielessä liikkuu, kun monet heistä ovat enenevästi riippuvaisia sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden avusta.

Tulisiko hoitohenkilöstön valintakriteereitä ja seulontaa kiristää?

Tässä toki herää kysymys siitä, miten valintakriteereitä tai seulontaa voidaan kiristää. Voisi olla perusteltua, että muun muassa vanhusten ja kehitysvammaisten parissa työskentelevien pitäisi toimittaa säännöllisin väliajoin rikosrekisteriote työnantajalle. Voisiko tällaisella vähentää tai estää rikollista toimintaa, onkin hyvä kysymys. Tai olisiko tällaisista säännöksistä enemmän haittaa kuin hyötyä? Ainakin se lisäisi paljon paperityötä. Valintakriteereistä on keskusteltu kautta aikojen: millä lailla voitaisiin seuloa sellaiset henkilöt, jotka eivät sovellu alalle. Ainakaan alan johtavilla asiantuntijoilla ei ole asiasta yksimielistä käsitystä.

Lääkärin toiminnan periaatteet pohjautuvat filosofisiin teeseihin. Pätevätkö samat lainalaisuudet edelleen ja kuinka niitä sovelletaan nykyaikaan?

Kyllä lääkärin toiminnan eettiset periaatteet ovat säilyneet kauan samanlaisina. Tosin Hippokrateen ajoista toimintaympäristö ja toimintakulttuuri ovat muuttuneet. Eettiset periaatteet ovat saaneet uusia merkityksiä, ja varsinkin periaatteiden sovellukset ovat nykyisin erilaiset. Hyvän tekeminen ja vahingon välttäminen korostuivat Hippokrateen valassa, kun taas itsemääräämisoikeus on korostunut vasta viime vuosituhannen lopulla. Meillä on näyttöön perustuva lääketiede ja teknologia, jolla elämämme on aivan muuta kuin henkiinjäämistaistelua. Toisaalta lääkärin työ on kehityksen myötä muuttunut entistä haastavammaksi, sillä vaihtoehtoja on lukuisia, tulevaisuutta ennustava kristallipallo vielä keksimättä, koko ajan syntyy uutta tietoa, ja vaatimukset vain kasvavat.