Opetustyö jatkunut yli 60 vuotta
Inkeri Anttila aloitti opetustyönsä vuonna 1947, jolloin hän apulaisprofessorin virkaa hoitaessaan piti muun muassa rikosoikeuden peruskursseja. Sen jälkeen opetustyö on jatkunut eri virkatehtävissä ja niiden rinnalla sekä eläkkeelle siirtymisen jälkeenkin.
Nykyisin Inkeri Anttila osallistuu tuntiopettajan ominaisuudessa asiantuntijana rikosoikeuden syventäviin opintoihin kuuluvien tutkielmatöiden eli niin sanottujen gradujen valmistelua tukeviin projektiseminaareihin noin yksi–kaksi kertaa vuodessa.
– Olen aina pitänyt opettamisesta. Etenkin seminaarimuotoinen työskentely on mielenkiintoinen opetusmuoto. Menen edelleenkin pyydettäessä mielelläni oikeustieteellisen tiedekunnan seminaareihin opettamaan, Inkeri Anttila kertoo.
– Inkeri Anttila on seminaareissamme haluttu ja ihailtu kuunneltava – ei vain rikosoikeuden grand old ladynä – vaan kriminaalipolitiikan rautaisena asiantuntijana ja sen kehitykseen yli kuusikymmentä vuotta omakohtaisesti vaikuttaneena. Lisäksi hän on aina ollut tunnettu innostavasta ja selkeästä esiintymistavastaan, professori Raimo Lahti luonnehtii Inkeri Anttilaa opettajana.
Lakimiesuutiset-lehdelle tarjoutui tilaisuus osallistua projektiseminaariin, jossa Inkeri Anttila oli asiantuntijana. Kyseinen seminaari oli ainutlaatuinen siinä suhteessa, että opiskelijoilla oli mahdollisuus saada keskustelukumppaneikseen kolmen sukupolven rikosoikeuden opettajia. Inkeri Anttilan lisäksi paikalla olivat professori Raimo Lahti, 63 vuotta, joka toimi seminaarin johtajana. Lisäksi on mukana vt. professori Sakari Melander, 33 vuotta.
Sakari Melander pitää rikosoikeuden laitoksen perinnettä kutsua seminaareihin asiantuntijoiksi eläkkeellä olevia professoreita hyvänä. Opiskelijana hän osallistui projektiseminaariin, jossa Inkeri Anttila oli asiantuntijana. Nyt toimiessaan vt. professorina hän on jatkanut tätä perinnettä.
– Rikosoikeuden ymmärtämisessä historian ja tradition sekä näiden kehittymisen merkitys on tärkeä. Kutsumalla emeritusprofessoreita seminaareihin saadaan syvempää ajallista ulottuvuutta ja perspektiiviä asioiden käsittelyyn, Sakari Melander korostaa.
Rangaistuskäytännöistä vilkas keskustelu
Seminaarin loppupuolella keskustelu siirtyy rangaistuskäytäntöihin ja vankilatuomioihin. Tällöin ilmenee Inkerin Anttilan pitkäaikaisen kokemuksen tuomat mahdollisuudet piirtää kuulijoille kehityksen kaaria noin 60 vuoden ajalta.
Inkeri Anttila kertoo aina kannattaneensa rangaistuksia, jotka voidaan suorittaa vapaudessa vankilan ulkopuolella. Siellä voidaan tehdä samat kuntouttavat toimenpiteet kuin vankilassakin, mutta ilman vankilan haittoja.
– Rikoksen uhrin näkökulmasta ankarat rangaistukset eivät välttämättä ole järkeviä. Jos rikoksentekijä joutuu vankilaan, hän mahdollisuutensa maksaa vahingonkorvauksia ovat huonot. Sen sijaan rangaistuskäytäntöä tulisi kehittää sellaiseksi, että asianomistajan mahdollisuudet saada korvausta kärsimästään vahingosta paranisivat, Inkeri Anttila korostaa.
Opiskelijat tuntuvat kannattavan puheenvuoroissaan nykyistä ankarampia rangaistuksia.
– Ankarimmilla rangaistuksilla saattaa olla lyhytaikainen estävä vaikutus. Mutta korotettuihin rangaistuksiin totutaan pian. Ja sitten niitä pitäisi taas korottaa. Tämä ei ole järkevä eikä kestävä linja, Inkeri Anttila toteaa painokkaasti.
Keskustelun siirtyessä vankipaikkojen lukumääriin Inkeri Anttila haluaa muistuttaa, että Suomessa vankiloiden yliasutuksen luomat ongelmat ovat olleet arkipäivää lähes koko itsenäisyyden ajan.
– Esimerkiksi vuonna 1947 vankiloissa oli sellainen tungos, että yhden hengen selliin jouduttiin sijoittamaan kolmekin vankia, Anttila muistelee.
Kestämätön tilanne vaati järjestelmällisiä toimenpiteitä. Kolmessa vuosikymmenessä vankiluku saatiinkin putoamaan vajaaseen puoleen.
Kun vielä 1970-luvulla Suomen vankiluku oli läntisen Euroopan korkein, oli määrä laskenut 1990-luvun puolivälissä EU:n alimmalle tasolle. Mutta 1990-luvun loppupuolella vankiluvut alkoivat taas kasvaa. Vuonna 2005 vankiloissa oli noin 1 400 vankia enemmän kuin runsaat viisi vuotta aikaisemmin. Viime aikoina vankiluvut ovat alkaneet taas hieman laskea.
Vankipaikkojen mitoitus ei ole kovinkaan helppoa, koska niihin vaikuttavat lukuisat eri tekijät. Joissakin Euroopan maissa vankilatuomion saanut joutuu vankipaikkojen vahäisyyden vuoksi jopa jonottamaan vankilaan pääsyä. n
TYÖELÄMÄN TERVASKANNOT
Mikä saa jaksamaan työssä pidempään?
Työssä jaksaminen on monisäikeinen asia. Sitä haittaavat usein terveysongelmat. Jotkut jaksavat työssä sairauksista huolimatta. Työssä jaksaminen on kiinni usein työpaikan suhtautumisesta vanhenevaan työntekijään. Ratkaisevia ovat myös työntekijän omat asenteet ja suhtautuminen työn tekemiseen.
Raskaissa työtehtävissä jaksetaan harvoin työskennellä yli 60-vuotiaaksi. Muutama kuitenkin sinnittelee töissä vielä yli 63-vuotiaanakin. Keskinäinen eläkevakuutusyhtiö Etera on tehnyt laajan tutkimuksen, jossa on selvitetty, mikä saa työntekijän jatkamaan raskaassa fyysisessä työssä jopa yli eläkeiän. Heitä on tutkimuksessa kutsuttu työelämän tervaskannoiksi. Samoilla eväillä jaksaa myös kevyemmissäkin töissä pitempään.
Tutkimuksen mukaan tervaskannot saattavat olla ihmisinä hyvinkin erilaisia. Toinen on seurallinen, kun taas toinen viihtyy paremmin omissa oloissaan. Osa on hyvinkin toiminnallisia ja kovia puuhaamaan kaikenlaista. Osa taas saa aikansa kulumaan pelkästään oleilemalla.
Mutta työelämän tervaskannoilla on paljon samankaltaisiakin ominaisuuksia, jotka selittävät heidän työssä viihtymistään jopa yli eläkeiän.
Yhteistä tervaskannoilla on hyvä terveys ja työkyky. Työntekemistä leimaa myös niin sanottu viisaasti tekeminen. Ruumiillisessa työssä tarvitaan ennen kaikkea hyvää fyysistä kuntoa. Mutta sen lisäksi työstä suoriutuminen vaatii myös aivoja, ajattelua ja järkeä. Viisaasti työskentelyssä juuri järjenkäyttö on keskeistä.
Tervaskannoilla on myönteinen elämän asenne. Sairaudetkaan eivät yleensä lannista heitä. Tervaskannoilla on taito hallita sekä yksityis- että työelämäänsä.
Työllä ja sen tekemisellä on yleensä hyvin keskeinen osa tervaskantojen elämässä. Työ koetaan luonnollisena osana elämää ja työhön sitoutuminen on lujaa. Työnantaja kokee tervaskannot yleensä hyvinä luottotyyppeinä.Työssä pitkään jaksamista selittää myös tyytyväisyys työhön. Tervaskannot kokevat työnsä yleensä mielekkääksi. Työssä jaksamista edesauttavat myös hyvät vaikutusmahdollisuudet työhön ja sen olosuhteisiin.
Työpaikalla ja sen hengellä on myös suuri merkitys, jotta työ koetaan mielekkääksi. Työelämän tervaskannoiksi selviytyneet kokevat esimiestyön ja tiedonkulun työpaikalla toimiviksi. Työnantajan arvostus työntekijän työtä kohtaan lisää halukkuutta jatkaa työelämässä.
Työelämän tervaskannoilla on siis paljon kokemustietoa työn viisaasti tekemisestä. Tämän tiedon siirtäminen muoremmille on hyvän työyhteisön tunnusmerkki.
Artikkeli perustuu tutkimukseen "Työelämän tervaskannot. Mikä saa jaksamaan fyysisesti raskaassa työssä?" Eteran tutkimuksia 6/2007. Tutkimus kokonaisuudessaan löytyy internetistä sivulta www.etera.fi/NR/rdonlyres/093321D6-2D1E-4C43-BE60-AAC2EDC91503/0/Tutkimus_Tyoelaman_tervaskannot_Etera_6_2007.pdf
