Intialaissyntyinen Sarita Skagnes (nimi muutettu isän tappouhkauksien takia) kertoo kirjassaan ”Vain tytär” erittäin elävästi ja koskettavasti omasta ja intialaisperheensä elämästä Norjassa. Kirjan ilmestymisen jälkeen Skagnes valittiin Suurkäräjien vähemmistö -asiantuntijaryhmään. Hän pitää luentoja sekä yksityisille että virallisille järjestöille, kunnille, valtioille ja yliopistoille Norjassa ja Ruotsissa. Norjan kuningasperhe lähetti Skagnesille kolme kiitoskirjettä kirjan johdosta.
Skagnes johdattaa intialaiseen kulttuuriin aloittaen omasta syntymästään. Hän oli kolmas perheeseen syntyvä tytär, eli jumalan rangaistus ja nöyryytys. Poikalapsi olisi ollut jumalan suosionosoitus.
– Raivosta suunniltaan isä karjui, että minut piti tappaa välittömästi niin, että ihmisille voitaisiin sanoa minun syntyneen kuolleena. Tällaiset teot eivät olleet kovin harvinaisia Intiassa. Mutta kun isäni aikoi tappaa minut, isoäitini sekoitti jotain hänen alkoholiinsa ja hän rauhoittui. Isoisä piti huolta siitä, ettei isä vahingoittanut äitiä, joka synnyttämällä taas yhden tyttären oli aiheuttanut isälle niin suuren pettymyksen, Skagnes kertoo.
– Naapurit pahoittelivat kovasti perheemme epäonnea. Äidilleni huudettiin ja häntä sätittiin, koska hän ei ollut synnyttänyt poikaa. Lopulta hänkin alkoi torjua minua. Jäin henkiin vain siksi, että naapuruston ystävälliset naiset hoitivat ja ruokkivat minua.
”Izzat” eli perheenpään, miehen kunnia on intialaisen kulttuurin keskeinen arvo, jolle naispuolisten perheenjäsenten ihmisoikeudet ja -arvo ovat täysin alisteisia.
– Olin vain tytär ja miljoonien intialaisten tyttärien tavoin minulla ei ollut mitään arvoa. Ja koska minut aiottiin tappaa, minua ei merkitty edes syntyneiden luetteloon, Skagnes toteaa.
Intialaiselämää Norjassa
Kun Skagnes on 14-vuotias, isä raiskaa hänet. Tapaus on tyttären syy, koska tytär ei pitänyt yllään huivia. Isoäiti uhkaa tappavansa tytön ja ripustavansa ruumiin ihmisten nähtäville, ellei isä ota tytärtä muun perheen mukana Norjaan. Näin Skagnes pääsee Norjaan.
Intialaisperhe ja -yhteisö elävät myös länsimaassa oman kulttuurinsa elämää.
– Norjan lait, säännöt ja perinteet eivät merkinneet meille juuri mitään. Isä oli perheen pää. Hänellä oli oikeus hakata vaimoaan ja lapsiaan, jos häntä huvitti. Kaikki lapset pelkäsivät ja kunnioittivat häntä. Heti kun isä tuli töistä kotiin, kaikki nousivat seisomaan kuin armeijassa, koska niin tehtiin kotona punjabilaisessa kylässä, Skagnes kertoo.
– Kun isä huusi, äiti oli niin peloissaan, että tuskin pystyi hengittämään. Vaimo on aviomiehen ”izzat” ja perheen kunnia on maailman tärkein asia. Me tytöt opimme sen jo lapsina. Jos jotain pahaa tapahtuu meille, kukaan perheessä ei auta, koska kaikki pelkäävät, että sukulaiset ja naapurit saavat kuulla menetetystä kunniastamme.
– Äidit, isät ja sisarukset pakottivat meidät pitämään perheen sisäiset ongelmat salassa ja hyväksymään tapahtuneet vääryydet. Veljemme olivat perheen ylpeyden aihe. He saivat huutaa, kirkua, väittää vastaan ja saada raivokohtauksia, mutta meidän tyttöjen tuli alistua hiljaa kaikkeen.
”Norjalaiset vapauden siivet”
Intian kouluissa myös opettajilla on oikeus lyödä huonosti pärjääviä oppilaita, mutta Norjassa Skagnes kohtaa ensimmäistä kertaa elämässään ihmisarvoista kohtelua.
Pikkuhiljaa hän alkaa saada intialaisten keskuudessa pahamaineiset ”norjalaiset vapauden siivet”, mikä johtaa ”izzatin” kannalta täydellisen anteeksiantamattomaan tekoon: Skagnes valitsee itse itselleen norjalaisen miesystävän. Intialaisessa kulttuurissa tämä on isän tehtävä.
Kun isä saa tietää seurustelusta, hänen raivollaan ei ole rajoja. Hän hakkaa tytärtään kepillä ja potkii tätä alavatsaan.
– Tämän jälkeen et enää koskaan poistu tästä talosta. Lopetat koulun saman tien ja menet naimisiin. Olemme löytäneet sinulle intialaisen pojan.
Skagnesin onnistuu paeta ja elää pakolaisena miesystävänsä kodissa. Isä soittaa jatkuvia häirintäsoittoja:
– Kun ammun sinut kaikkien nähden, olen ylpeä teostani. Tunnen ylpeyttä, kun ammun tyttären, joka on tuhonnut perheensä kunnian.
Skagnes ottaa yhteyttä Norjan poliisiin, joka on voimaton. Uhkaukset eivät oikeuta isän pidättämiseen. Poliisi ei ymmärrä, kuinka vakavasta asiasta on kysymys. Isälle annetaan varoituksia, joilla ei ole minkäänlaista tehoa. Isä palkkaa myös ammattirikollisen ampumaan tyttärensä.
Mikä on yksityisasia?
Intialaisen kulttuurin mukaan isä toimii oikeutetusti yksityisasioidensa alueella. Skagnes haluaa kuitenkin herättää kysymyksiä: Onko yksityisasia, että isät hakkaavat tyttäriään kuoliaaksi säilyttääkseen ”izzatinsa”? Onko yksityisasia, että isät, veljet ja serkut voivat raiskata intialaisia tyttöjä ja naisia, joiden täytyy vaieta, kestää ja totella perheensä kunnian vuoksi?
Miehen kunnia on keskeinen arvo myös monissa muissa kulttuureissa länsimaiden ulkopuolella. Tämä käsite laajentaa yksityisyyden alueen länsimaalaisen käsityksen mukaan laittomuuden puolelle.
– Oliko pelkästään yksityisasia, että monet meistä tulivat Norjaan väärennetyin, kotimaasta ostetuin henkilöpaperein? Tai että olimme paperilla naimisissa omien tätiemme ja veljenpoikiemme kanssa vain saadaksemme oleskeluluvan?
Onko yksityisasia, että miehet estävät vaimojaan opettelemasta norjaa ja menemästä kouluun?
– Oliko yksityisasia, että hankimme ennen Norjaan tuloa kansainvälisen ajokortin ja sitten ajoimme autojamme miten lystäsimme ja aiheutimme kaaosta liikenteessä niin Norjassa kuin muuallakin Euroopassa?
Miten mahdollistamme kunniakulttuurista tuleville naisille ihmisarvon?
– Sarita Skagnes antaa kirjassaan äänen miljoonille intialaistytöille, joita kukaan ei kuuntele, toteaa Plan Suomi Säätiön tiedotuspäällikkö Anna Könönen esipuheessaan.
Intiassa tapetaan vuosittain tuhansia vastasyntyneitä tyttövauvoja. Lisäksi tuhansia tyttösikiöitä abortoidaan. Tytöt saavat vähemmän ja huonompaa ruokaa kuin pojat ja heidän sairauksiaan hoidetaan huonommin: yli puolet tytöistä kuolee ennen 15-vuotispäiväänsä. Intiassa tapetaan keskimäärin 19 naista päivässä avioliitto-ongelmien vuoksi. Yleisin tapon syy on tyytymättömyys myötäjäisiin.
Intialaisnainen raiskataan keskimäärin joka 29. minuutti. Naisten itsemurhat lisääntyvät Intiassa jatkuvasti. Eniten itsemurhia tekevät 15–49-vuotiaat naiset.
Maahanmuuttajien myötä ”izzat”-kulttuuri tulee länsimaihin.
– Uutislähetyksessä kerrottiin äskettäin pojasta, joka oli tappanut kolme siskoaan varjellakseen perheensä kunniaa. Hän oli saanut selville, että hänen isolla siskollaan oli norjalainen poikaystävä, joten hän tappoi siskonsa. Sitten hän tappoi kaksi muuta siskoaan, koska pelkäsi heidän joskus ottavan norjalaisen poikaystävän, Skagnes kertoo.
Kirja järkyttää ja hätkähdyttää länsimaista lukijaa, mutta mahdollistaa kunniakulttuureiden ymmärtämisen sisältäpäin. Kulttuuriin kasvaneelle se on ainoa todellisuus. Skagnes kertoo itsekin aiemmin esittäneensä suruvalitteluja perheille, joihin syntyi tyttölapsi.
Nyt hän on omistanut elämänsä auttaakseen tyttöjä kasvamaan itsenäisiksi, arvokkaiksi ihmisiksi.
Sarita Skagnes: Vain tytär
Tammi, 2010
