Intialaiskoulu vaatii ihmisoikeuksia ja maailmanrauhaa

Koulun perustajat, tohtori Jagdish Gandhi ja puolisonsa Barthi Gandhi ovat edelleen mukana koulun toiminnassa. CMS on

nimennyt itsensä maailman lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin vartijaksi. Tavoitteena on muinainen Intian filosofian “Vasudhaiv Kutumbakam” (maailma on yksi maa ja ihmiskunta on sen kansalaiset). Oppilaitoksen tunnukseksi on valittu “Jai Jagat” – hyvinvointia koko maailmalle – kansakunnan isän Mahatma Gandhin mukaan. CMS on saanut Unescon Rauhankasvatuspalkinnon vuonna 2002.

Chief justices

CMS:n oppilaitoksessa järjestettiin vastikään kymmenes maailman huippujuristien kokous. Eri puolilta maailmaa 250 oikeuslaitoksen vaikuttajaa 78 valtiosta kokoontui lähes viikon ajaksi vastaamaan CMS:n oppilaiden kirjelmään YK:n pääsihteerille. Oppilaat haluavat maailman kaikille valtioille yhtenäistä lainsäädäntöä ja toimivaa globaalia hallintoa turvaamaan kahden biljoonan lapsen ja vielä syntymättömien sukupolvien elämää.

Konferenssi perustui Intian perustuslain 51 artiklaan, joka velvoittaa sekä valtion että kansalaiset toimimaan maailman rauhan puolesta. Intia on sikäli poikkeuksellinen common-law valtio, että sillä on kirjoitettu perustuslaki. Kuten Panchayati Raj’n ministeri Swami Prasad Maurya totesi puheessaan, perustuslaki puolustaa myös Intian lasten oikeuksia koulutukseen, ravintoon ja terveydenhoitoon. Jos kaikki valtiot toimisivat Intian perustuslain 51 artiklan mukaisesti, saataisiin terrorismi kitkettyä maailmasta.

Myös naapurivaltio Bhutan on saanut kirjoitetun perustuslain puolitoista vuotta sitten.

– Kuninkaamme halusi perustuslain, jottei valta keskittyisi vain harvoille, Bhutanin perustuslakikomitean jäsen, Paro Courtin eli Bhutanin korkeimman oikeuden päätuomari Dasho Lungten Dubgyur totesi.

Oikeusjutuissa ei ole vanhoja rästejä, koska tuomarit tapaavat vuosittain ja vanhat jutut istutaan sitä ennen. Rikosjuttujakaan ei ole rauhaa rakastavassa maassa, korkeintaan avioeroihin liittyviä varallisuusriitoja. Etiopiassakaan ei ole jutturästejä Federal High Courtin presidentin Woubshet Shiferaw’n mukaan. Vuosittain käsitellään joutuisasti 6 000 asiaa. Korkeintaan 2–3 juttua kestää kauemmin (joskus jopa viisi vuotta).

Lucknow’n avain huomionosoituksena

Toiminnasta maailman lasten hyväksi kiitettiin muun muassa Afganistanin korkeimman oikeuden presidenttiä Abdul Salam Azimia. Hän kertoi, että viime vuonna moni viaton lapsi ja opettaja menetti henkensä terroristihyökkäysten, itsemurhaiskujen ja tienvarsimiinojen vuoksi. Kouluja poltettiin ja kehitys kärsi.

Afganistanin hallitus on kuitenkin ryhtynyt toimiin puhtaan juomaveden ja muiden terveyspalveluiden hankkimiseksi. Azimin mielestä kansainvälisen yhteisön olisi ponnisteltava yksissä tuumin terrorismia vastaan.

Plenum

Korkeimpien oikeuksien presidentit toimivat puheenjohtajina neljässä täysistunnossa. Osanottajamaiden edustajat esittäytyivät puhein. Osa niistä oli henkilökuvineen julkaistu paksuksi kirjaksi.

Hämmästyksekseni olin ensimmäisten puhujien joukossa. Esityksestäni sain välittömästi siitä tehdyn dvd:n. Täysistuntojen jälkeen kaksi työryhmää työsti konferenssin päätöslausumaa, joka hyväksyttiin yksimielisenä, ja julistettiin toimenpiteet, joihin ryhdytään CMS:n oppilaiden YK:n pääsihteerille esittämien parannusten edistämiseksi. Seurantaryhmä valmistelee kirjelmän eri maiden hallituksille ja valtioiden päämiehille.

World Unity March – Rauhanmarssi

Aamuviileydessä marssittiin toista tuntia maailmanrauhan puolesta. Kulkueen kärjessä soittokunnan perässä itseoikeutetusti tohtori Jagdish Gandhia seuraten kävelivät korkeimpien oikeuksien presidentit, Ugandan B J Odoki, Montenegron Vesna Medinica, Albanian Shpresa Becaj, Afganistanin Abdul Salam Azimi, Etelä-Afrikan Lex Mpati, Egyptin Adel Omar Sherif, Eritrean Menkerious Beraki, Etiopian Woubshet Shiferaw, Madagaskarin Ralambondrainy Rakotobe Nelly, Malawin Lovemore Green Munlo, Makedonian Safet Aliu, Malediivien Abdulla Saeed, Mauri-tiuksen Abdul Razack Hajee Abdulla, Swasimaan M M Ramodibedi, Seychellien Fredrick Egonda-Ntende, Tsadin Abderahim Bireme Hamid, Togon T T Tekoe, Norsunluurannikon Fatoumata Diakite sekä Intian emeritukset P N Bhagwati, K N Singh ja A M Ahmadi. Heitä seurasi muu miesvoittoinen lakimiesjoukko.

Naisista mainittakoon vielä Perun Ana Lucia Compos, Armenian Erna Hayriyan, Etelä-Korean Seonghee Jeon, Itä- Timorin Margarida Veloso, Montenegron Svetlana Vujanovic, Albanian Evjeni Sinojmeri, Maltan Anna Felice, Beninin Eliane Padonou ja Assiba Marcelline Claire Gbeha. Huippujuristien joukkoa seurasivat lippuineen ja julisteineen CMS:n opettajat ja oppilaat – silmänkantamattomiin.

Yhteisiä tuttuja

Hämmästyin, kun Israelin KKO:n tuomari Elyakim Rubinstein tunsi Alisa Ben-Artzin, jonka olin viimeksi syksyllä tavannut Pariisissa FIFCJ:n (Fédération Internationale des Femmes des Carrières Juridiques) 80-vuotisjuhlakongressissa. Rubinstein on tuntenut myös FIDA (Federacion Internacional de Abogadas – International Federation of Women Lawyers) -kolleegat, edesmenneet Leah Weinbergin ja Hanna Evenorin, jotka vierailivat Helsingissäkin. Olen viettänyt ikimuistoista perjantai-illan sapattia Leah Weinbergin perheessä Tel Avivissa. Myös edesmennyt Sofia Stern oli yhteinen tuttumme. Aikoinani hämmästyin, kun tv:stä tuli ohjelmaa Schindlerin listan filmauksesta ja Schindlerin oikea käsi eli Isaac Stern käveli ruudussa yhdessä Sofiansa kanssa. En ollut osannut kuvitellakaan moista, vaikka olin vuosia tuntenut Sofian!

Haagin kansainvälisessä rikostuomioistuimessa ICC:ssä työskentelee ystävieni Erkki Kourulan ja Fatoumata Dembele Diarran tuomarikolleegana ugandalainen Daniel David Ntanda Nsereko. Eki on ILA:sta tuttu ja malilainen Fatoumata on FIFCJ:n jäsen. Olemme Fatoumatan kanssa esiintyneet YK:ssakin samoissa tilaisuuksissa (UN CSW) ja olen myös lounastanut Fatoumatan residenssissä Haagissa.

Nepalin emeritan Sharada Shreshthan kanssa löytyi heti kättelyssä yhteinen tuttu Amica Shreshtha, jonka olin tavannut BPW:n eli Liike- ja Virkanaisten kansainvälisen liiton kongressissa Meksiko Cityssä. Sharada vei minut Gita Mittalin residenssiin ja siellä havaitsimme, että olimme molemmat olleet Gitan kanssa edellisenä vuonna Panamassa International Association of Women Judges (IAWJ:n ) kongressissa.

Niin pieni on maailma, että aina törmää vähintään tutun tuttuihin!

The Supreme Court of India

Paluumatkallani Lucknow’sta vierailin Delhissä Intian korkeimmassa oikeudessa, joka on perustettu 26.1.1950. International Law Association eli ILA:n konferensseissa olen havainnut, että Intian korkeimman oikeuden oikeusneuvokset ovat poikkeuksellisen aktiivisesti mukana kansainvälisessä toiminnassa. Lucknow´ssa heitä oli tusinan verran, tosin useimmat jo eläkkeellä olevia. Ystäväni Sujata V. Manohar, ensimmäisiä Intian korkeimman oikeuden naisjäseniä, on koko 2000-luvun toiminut ILA:n kansainvälisen komitean Feminism and International Law puheenjohtajana. Komitean jäsenenä olen tavannut Sujataa monesti.

Tällä hetkellä Intian korkeimmassa oikeudessa ei ole naisjäsentä. Lahjaksi saamastani vuosikertomuksesta totesin, että 126 entisen oikeusneuvoksen joukossa on vain kolme naista. Presidenttejä on eläköitynyt 36. Lucknow’n kutsuvieraista tärkein, legendaarinen V R Krishna Iyer on numero 34, Sujata on numero 88. Vuosikertomuksessa on jokaisesta jäsenestä sivun verran tietoa sekä kuva ja eläkkeelle siirtymispäivämäärä (65 v.). Tämän hetken ryhmäkuvassa on presidentin lisäksi 21 miesjäsentä mustissa viitoissaan.

Intian korkein oikeus toimii myös perustuslakituomioistuimena. Hallinnollisia valituksia käsitellään osavaltioittain maanantaisin ja perjantaisin, koska Intiassa ei ole erillistä hallinto-oikeusjärjestelmää kuten meillä. Sain tilaisuuden esitellä Suomen oikeuslaitosta, varsinkin hallinto-oikeuksien toimintaa. Korkeinta oikeutta esitellessään perustuslaistaan selvästi ylpeät isännät ilmoittivat, että Intialla on kirjoitettu perustuslaki.

Siihen saatoin heidän yllätyksekseen vastata, että minullakin on sellainen – Uttar Pradeshin parlamentin puhemieheltä Sukhdev Rajbarilta Lucknow’n tuliaisena, vieläpä omistuskirjoituksin!

Kuopion hallinto-oikeudessa työskentelevä kirjoittaja on toiminut aiemmin Kuopion kaupungin koulutuslautakunnan jäsenenä, nykyisin hän on SAVONIA ammattikorkeakoulun kuntayhtymän yhtymävaltuuston jäsen sekä usean kansainvälisen (lakimies)järjestön jäsen ja niissä useissa kansainvälisissä luottamustehtävissä.