Voi vain kuvitella, kuinka huolissaan asianajaja Kari Hämeen-Anttila oli noin 4 500 kirjaa ja valtavan määrän muita paintuotteita käsittävästä kokoelmastaan ollessaan evakossa töölöläiskodin putkiremontin ajan. Siitäkin huolimatta, että jokainen kirjahylly oli suojattu muovilla niin huolellisesti kuin ikinä mahdollista.
– Onneksi se on ohi! hän huokaa ja pahoittelee, ettei ole ehtinyt laittaa kaikkia tavaroita paikoilleen putkiremontin jäljiltä.
Lukuisat kirjahyllyt kuitenkin ovat aivan entisellään. Erityisen paljon Kari Hämeen-Anttilaa kiinnostavat Eino Leinon, Joel Lehtosen, Viljo Kojon ja Larin-Kyöstin teokset.
– Tuossa ovat Waltarit, tuossa taas isoisäni tuotantoa. Aikajärjestyksessä ovat ensin kaikki hänen suomennoksensa, sitten hänen toimittamansa teokset ja lehdet, Hämeen-Anttila esittelee.
Isoisä Väinö Hämeen-Anttila (1878–1942) toimi useiden vuosikymmenien ajan Kariston kirjallisena johtajana. Toimittajana hänet tunnettiin muun muassa nimimerkillä Mikko Vilkastus.
Vaiettuja harvinaisuuksia
Akateemikko V. A. Koskenniemellä on oma kirjahylly tai oikeastaan huone Hämeen-Anttilan asunnossa.
– Se on laajin kokoelmani. Pyrin löytämään jokaisen painotuotteen, jossa on mukana hänen tekstejään.
Aivan erityisesti Hämeen-Anttilaa kiehtovat pienpainatteet, joiden metsästäminen on vaikeaa. Hän näyttää Lotta Svärd -yhdistyksen kymmenvuotistoiminnan muistojuhlaan tilattua V. A. Koskenniemen tervehdystä.
– Se oli kuulemma löytynyt vanhan lottapuvun rintataskusta. Suomalaisen SS-pataljoonan marssista Koskenniemen bibliografioissa ei mainita mitään, ei myöskään tästä Saksan 16. armeijan valistus-, viihdytys ja propagandalehtisestä, jossa on mukana Koskenniemeä. Löysin sen aivan sattumalta.
Yhdestä olohuoneen hyllyköstä Hämeen-Anttila ottaa pinkan Helsingin vuoden 1940 olympialaisten punakantisia käsiohjelmia.
– Ne jouduttiin painamaan viestiyhteyksien suunnittelua varten. Kisoja ei pidetty eikä ohjelmia jaettu, mutta minullapa onkin täydet sarjat saksan- ja ranskankielisiä käsiohjelmia!
Hurmaavia tarinoita
Työhuoneen kirjahyllystä isäntä poimii kaksi Tiede ja ase -vuosijulkaisun numeroa. Toinen on vuodelta 1937, toinen vuodelta 1970. Vanhemman numeron ensilehdeltä käy ilmi, että nuori upseeri Kaarlo Olavi Leinonen oli ostanut sen itselleen elokuussa 1938. Uudemmassa olevan omistuskirjoituksen mukaan julkaisun toimituskunta on antanut numeron lahjaksi kenraali K. O. Leinoselle, puolustusvoimain komentajalle.
– Rakastan tämänkaltaisia tarinoita. Minulla on Larin-Kyöstin Ad astra, jota kirjailija on käyttänyt työkappaleena muokatessaan uninäytelmänsä myöhempää versiota. On hauskaa miettiä, miksi etulehdeltä on pyyhekumilla poistettu isolla kirjoitettu Ida Ahlbergin nimi. Olisiko näyttelijätär ehkä toiminut neuvonantajana?
Se jäänee ikuiseksi arvoitukseksi. Varmaa kuitenkin on, ettei Kari Hämeen-Anttilalta kannata pyytää ensimmäistäkään kirjaa lainaksi.
Bibliofiilin poimintoja
Kesälukemiseksi Kari Hämeen-Anttila suosittelee aforismeja, jolleivät dekkarit kiinnosta.
– Miltei kenen tahansa aforismikokoelmat sopivat riippukeinuun. Dekkareista valitsisin Philip MacDonaldin aikoinaan Salama-sarjassa ilmestyneen Kymmenen kuollutta miestä. Mielestäni se on yksi kaikkien aikojen parhaista dekkareista.
Johannes Mario Simmelin riemastuttava vakoilujännäriparodia Ei aina kaviaaria kuuluu samalla tavoin monta uudelleen lukemista kestäviin suosikkeihin. Rikoskirjailijoista Hämeen-Anttila nostaisi esiin myös hollantilaisen Robert van Gulikin.
– Minulla on kaikki hänen suomennetut teoksensa.
Uutta kirjallisuutta Hämeen-Anttila ei yleensä lue, koska vasta aika näyttää laadun. Poikkeuksen on tehnyt espanjalaiskirjailija Arturo Pérez-Reverte, jonka teoksia hän osti sitä mukaa kuin niitä suomennettiin.
– Pérez-Reverten romaanien lisäksi voisin suositella kaunokirjallisuuden ystävän kesälukemiseksi Lawrence Durrellin Alexandria-kvartettia, johon kuuluvat teokset ovat varmasti suhteellisen helposti löydettävissä ainakin kirjastoista.
Kuka?
- Kari Hämeen-Anttila
- s. 1959, Helsinki
- AA, OTK
- Eronnut, kolme lasta
Teksti: Marja Sulin
