Sortokausien (1899–1905 ja 1908–1917) toimenpiteet Suomen venäläistämiseksi aikaansaivat Suomessa vastarintaa, joka ilmeni passiivisena ja aktiivisena. Aktiiviseen vastarintaan osallistui tiiviisti kaksi lakimiestä: Konrad Viktor (Konni) Zilliacus (1855–1924) ja Johannes Gregorius Gummerus (1870–1944).
Elämää ennen sortokausia
Sekä Zilliacuksen että Gummeruksen isät olivat molemmat lakimiehiä, pormestareita ja valtiopäivämiehiä. Zilliacus suoritti oikeustutkinnon 1877 ja Gummerus 1895.
Valmistuttuaan Zilliacus työskenteli vuoden kenraalikuvernöörin kansliassa. Sen jälkeen hän avioitui, ryhtyi eri kartanoiden isännäksi, eli ylellistä elämää ja velkaantui pahasti. Vuonna 1889 hän jätti perheensä, kartanonsa, velkansa ja pakeni Amerikkaan.
Siitä alkoi kiertolaisen elämä, jolloin hän vaelsi ympäri maailmaa tehden hyvin sekalaisia töitä ja asuen pitempiä aikoja Amerikassa ja Japanissa. Amerikassa hän avioitui uudestaan.
Gummerus sen sijaan keskittyi uran luomiseen. Hän sai varatuomarin arvon 1898 ja lähti jatko-opiskelemaan Halleen rikosoikeutta. Vuonna 1899 hän perusti asianajotoimiston Tampereelle.
Aktivistiksi ryhtyminen
Zilliacus palasi 1898 takaisin Suomeen ja ryhtyi heti aktivistiksi. Hän oli muun muassa keskeisessä roolissa Helmikuun manifestin vastaisen kansainvälisen kulttuuriadressin keräämisessä ja toimittamisessa keisarille vuonna 1899. Sen jälkeen hänen oli lähdettävä maasta turvallisuussyistä. Niinpä Zilliacus ryhtyi Tukholmasta käsin harjoittamaan maanalaista tiedotustoimintaa.
Gummerus taas liittyi 1903 Kagaaliin, joka oli suomalainen vastarintajärjestö.
Kun kenraalikuvernööri Bobrikov alkoi 1903 karkottaa maasta passiivisen vastarinnan johtomiehiä, vain Zilliacus määrättiin heti vangittavaksi, jos hänet saataisiin kiinni missä tahansa Suomessa. Hän oli kuitenkin sitä ennen ehtinyt lähteä maasta.
Zilliacus perusti 1904 laittoman puolueen nimeltä Suomen Aktiivinen Vastustuspuolue. Puheenjohtajaksi valittiin Johannes Gummerus. Puolueella oli myös oma taistelujärjestönsä, jonka tehtävänä oli terroritekojen suunnittelu ja toteutus. Tähän liittyen Suomeen oli saatava aseita.
Zilliacus oli mukana projektissa, jossa japanilaisten rahoilla Sveitsistä ostettuja aseita tuotiin syksyllä 1905 Suomeen SS John Grafton -aluksella. Laiva kuitenkin ajoi karille ja se jouduttiin räjäyttämällä upottamaan.
Osa aseista saatiin pelastettua, mutta niitä tarvittiin lisää. Tällä kertaa asialla oli Gummerus. Hän oli vuonna 1906 perustamassa Voimaliittoa, joka oli urheilujärjestöksi naamioitunut poliittinen järjestö. Sen laskuun Gummerus ja muutama muu aktivisti osti aseita Sveitsistä. Tämä hanke onnistui paremmin, ja aseet tuotiin Suomeen kuunari Peterillä.
Maanpako, kotiinpaluu ja maineen palautuminen
Zilliacus palasi Suomeen marraskuussa 1905 ja jättäytyi kohta sen jälkeen politiikasta. Kun Zilliacuksen suhteet japanilaisiin paljastuivat, hänet yritettiin vangita, mutta hän pakeni Ruotsiin 1909 ja jatkoi siellä kirjallista toimintaansa.
Gummerus vangittiin Pietarissa 1907 ja vietiin Krestyn vankilaan. Hän pääsi pian vapaaksi, mutta tuomittiin 1913 vankeuteen useista majesteettirikoksista Venäjän vastaisten kirjoitustensa vuoksi. Gummerus oli kuitenkin ehtinyt paeta maasta 1911.
Zilliacus palasi Suomeen 1918 ja eli vaatimattomissa oloissa. Hän julkaisi muistelmia toiminnastaan aktivistina. Gummerus palasi Suomeen 1920 ja toimi ulkoministeriön palveluksessa vuoteen 1938, jolloin jäi eläkkeelle.
Sortovuosien maanalaista, väkivaltaista aktivismia ihannoinut historiantulkinta alkoi Suomessa saada alaa 1920-luvun puolivälissä. Konni Zilliacuksen arvostus alkoi kasvaa vasta hänen kuoltuaan. Johannes Gummerus pääsi nauttimaan arvostuksesta vielä eläessään. Jo vuoden 1926 Lakimiesmatrikkelissa hän uskalsi laajasti kertoa toimistaan aktivistina.
