Tämä Lakimiesuutisten numero ilmestyy elokuun lopussa. Toimituksellisista syistä joudun kuitenkin kirjoittamaan palstani jo kesäkuun alussa. Aiheen valinta on ongelma. On mahdotonta kesän alussa tietää, mitkä asiat ovat tärkeitä tai mielenkiintoisia silloin, kun kesä kallistuu loppuunsa. Juha Mikkonen on tosin joskus antanut minulle jatkoaikaa, kun olen sitä tarvinnut, mutta toimitukselliset rajansa hänenkin joustavuudellaan on.
Loppukeväästä ihmisiä puhuttivat isoäidit, egyptiläinen ja venäläinen, joiden oleskelulupa Suomessa oli eri viranomaisten käsiteltävänä. Tai media sai ihmiset puhumaan siitä. Aihe oli sopivasti tunteita herättävä. Vastakkain olivat toisaalta inhimilliset syyt, jotka puhuivat voimakkaasti sen puolesta, että heidän tulisi saada jäädä Suomeen, jossa heidän lapsensa, kaikki Suomen kansalaisia, asuvat, ja toisaalta tiukka ja kovakorvainen suomalainen byrokratia. Vaikka jopa tasavallan presidentti, monet ministerit ja muut julkkikset, puhumattakaan yleisestä mielipiteestä vetosivat isoäitien puolesta, viranomaiset KHO:ta myöten päättivät toisin. KHO:n presidentti Pekka Hallberg tosin luisteli oman, hieman oudoksuttavan kuvionsa päätöksen jälkeen, mutta päätös oli silti se, mikä se oli. Isoäidit karkotettaneen kesäkuussa.
Ainakaan julkisuudessa ei ole pohdittu sitä, miksi juuri nämä kaksi isoäitiä valikoituivat suuren mediajulkisuuden kohteiksi. Käännyttämispäätöksiähän tehdään jatkuvasti. HS:n tietojen mukaan niitä on tänä vuonna tehty toukokuun loppuun mennessä jo lähes 2 000. Näistä käännytetyistä ei puhuta mitään. Miksi? Olisi myös mielenkiintoista tietää, mikä isoäitien asema olisi, jos heitä verrattaisiin muihin käännytettyihin. Ovatko he erityisen säälittäviä vai onko käännytetty säälittävämpiäkin tapauksia? Poikkeaisiko isoäideille mahdollisesti myönnetty oleskelulupa yleisestä linjasta? Olisiko se oikeudenmukaista vai epäoikeudenmukaista ajatellen muita, jo käännytettyjä, mutta median tukea vaille jääneitä kohtaan? Vaikka eräistä KHO:n päätöksistä voidaan hyvin perustein olla eri mieltä – muistelen erityisesti eräitä tasa-arvolain alkuvaiheissa annettuja päätöksiä – eivät päätökset voi poukkoilla mielin määrin. Linjaa voidaan toki tarkistaa, mutta se onkin isompi asia.
Lain muutosta kuulemma valmistellaan ja se ehtinee eduskuntaan syyskaudella. Vaikka edellä olevasta tekstistä voisi muuta päätellä, on minun mielestäni ihan paikallaan antaa isoäitien jäädä Suomeen lastensa luokse. Jos tämä lopputulos vaatii lain muuttamista, lakia muutettakoon. Itse asiassa se olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten. Jos sen seurauksena muutamat tai muutamat kymmenet muutkin vastaavassa asemassa olevat saavat oleskeluluvan, niin mitä sitten? Se tosin voi maksaa meille jotain, mutta me olemme lamasta huolimatta niin rikas maa, että kyllä me sen kestämme. On inhimillisyydelläkin jokin arvo, vaikkei sitä rahassa voikaan mitata. Ainakaan kvartaalissa.
