|
IT-juristi viihtyy vetehisten valtakunnassa
KIRPEÄN KEVÄTAURINGON herätellessä aamu-uimareita Helsingin Mäkelänrinteen uimakeskuksessa Mikael Jungner saapuu paikalle intoa huokuen. Siviilissä tietoyhteiskuntajohtajana työskentelevä mies ei vuosien sukelluskokemuksesta ja eksoottisista matkoista huolimatta ylenkatso pikapulahdusta kaakelilla vuorattuun altaaseen. – Kaikessa sukeltamisessa on oma viehätyksensä, hän toteaa kiskoessaan märkäpukua päälle. Jungner tiedetään yhteiskunnallisesti aktiiviseksi juristiksi, jolla on vankkaa kokemusta myös poliittisesta vaikuttamisesta. Aktiivisuus ei silti ole estänyt harrastamista – mies kunnostautui nuoruusvuorsinaan kilpauimarina, ja sukelluksen pariin hän tuli toisen kostean lajin, uppopallon, parista. – Mielenkiinto sukeltamiseen heräsi pelikavereiden ansiosta, ja vuonna 1982 osallistuin sukeltajakurssille. Jungnerin mukaan sekä laitteet että koulutusmetodit ovat kehittyneet melkoisesti vuosien saatossa. – Vuonna 1982 meille opetettiin, kuinka juoda kaljapullosta veden alla, hän naurahtaa. – Olihan se älytöntä touhua. Mutta silloin sukeltaminen oli “tosimiesten” heiniä. Ajatus sukeltamisesta helppona, hauskana ja turvallisena lajina ei istunut imagoon. Nykysin välineet ovat helppohoitoisia ja kevyitä, ja sukellustietokoneet kertovat esimerkiksi syvyyden, ajankulun ja typen määrän elimistössä. Paremmissa malleissa laite kertoo senkin, kuinka pitkäksi aikaa ilmaa riittää. Turvallisuus ennen kaikkea Jungner kertoo, että nykyaikana entistä harvempi sukeltaja lähtee typeryyksissään yksin vedenalaisille retkille. Sukeltaminen ei siis ole pelkkää yksinäistä maskin takana huohottamista. – Harrastajamäärän kasvaessa lajin sosiaalinen puoli on saanut lisää painoarvoa. Ryhmäsukellusmatkoja järjestetään yhä enemmän, mikä on turvallisuudenkin kannalta hyvä asia. Jungner paljastaa itse joutuneensa vuosien varrella kohtaamaan liki jokaisen mahdollisen vastoinkäymisen. – Ilma on loppunut, kuivapuku on ollut auki, ilmapullo on ollut kiinni… Yllätyksiä voi aina tulla vastaan, mutta niihin on osattava suhtautua opetetun kaavan mukaisesti. Kun jokin menee vikaan, pitää pysähtyä, miettiä ja toimia. Paniikille ei pidä antaa valtaa. Parhaana valmistautumiskeinona Jungner pitää harjoittelua ja omiin välineisiin tutustumista. – Alussa lajia voi kokeilla vuokralaitteilla, mutta pidemmän päälle omat laitteet tulevat halvemmiksi. Niiden kanssa on myös luontevampi toimia. Kohtuullisesta uimataidosta on apua, mutta kyllä kurssillakin tottuu veteen. Erinomainen tapa hankkia ongelmatilanteissa tarvittavaa itseluottamusta on sukeltaa ammattilaisten kanssa. Jännittävyys kiehtoo ihmistä Sukelluksen kasvavia harrastajamääriä Jungner selittää universaalilla, mutta piilevällä kipinällä. – Aika monella on jonkinlainen kiinnostus sukeltamiseen. Usein harrastuksen aloittaminen vaatii vain muutaman rohkaisevan sanan. Itsekin ystäviään lajin pariin houkutellut juristi uskoo sukeltamisen erilaisuuden kiehtovan ihmismieltä – ihminen kun on aina pyrkinyt vaikeapääsyisiin paikkoihin. Omilta sukellusvuosiltaan hän kertaa useita ikimuistettavia hetkiä; esimerkiksi ensimmäinen sukellus ulkomailla Kreetalla sekä Sansibar olivat eksoottisia kokemuksia. Sukeltaminen on myös vaimon suosikkiharrastus. Suomessa ei ole koralleja eikä värikkäitä kaloja, mutta Jungner pitää kotimaisiakin vesiä mielenkiintoisina. Karu vedenalainen luonto luo ainutlaatuisen tunnelman. – Hylkysukeltamiseen Itämeri on loistava kohde. Vesistö on aina ollut vaikea merenkävijöille, joten kohteista ei ole pulaa. Lisäksi hylyt säilyvät hyvin suhteellisen makeassa vedessä, missä pohja on melko hapeton. Talvella, arktisissa oloissa, puolestaan kokeneemmat harrastajat voivat kokeilla jääsukellusta, mikä on varsin erikoinen elämys. Tähtäimessä Punainenmeri Jungnerin mukaan sukelluskoulutuksen taso on yleensä ottaen hyvä, olipa kyse kotimassa toimivasta sukellusseurasta tai aurinkorantojen lomakohteesta. – Suomen olot ovat monella tavalla kovemmat, joten jos täällä oppii sukeltamaan, pärjää melkein missä vain. Ammattilaisen vinkkinä hän kertoo, että sukelluskortin saa Suomessa suoritettua 1–2 viikossa mukavasti ja helposti. Asiassa on myös käytännöllinen näkökulma. – Kun kortti on hankittu jo ennen matkaa, rantaloman voi käyttää kokonaan vedenalaisten maisemien ihasteluun. Sitä paitsi kurssilla joutuu riisumaan maskin useaan kertaan ja vettä päätyy väkisinkin suuhun. Uskallan sanoa, että Suomenlahden vesi maistuu paremmalta!
Sukelluksen oppiminen ei Jungnerin mukaan ole sinänsä vaikeaa. Varsinainen opiskelu alkaa vasta kokemuksen karttuessa. – Käytännössä omia taitoja voi arvioida nosteen hallinnalla, mikä tarkoittaa korkeuden säätelyä. Hyvä sukeltaja on, jos pysyy paikallaan lootusasennossa. Harrastus jakautuu useisiin eri suuntauksiin, ja sopivaan sukellusmuotoon voikin yhdistää muita oman mielenkiinnon kohteita. – Jää- ja hylkysukelluksen lisäksi voi harrastaa luolia, kasveja sekä kaloja tutkivaa sukeltamista. Myös vedenalainen valokuvaus ja yösukellukset tuovat lisäväriä. Siviilityöltä ehtiessään it-juristi aikoo jatkossakin piipahtaa eksoottisilla vesillä. Mitä onkaan kiikarissa seuraavaksi? – Olen kolme kertaa yrittänyt päästä eräälle Punaisenmeren pohjassa makaavalle hylylle, mutta säät eivät ole suosineet. Ehkä ensi kerralla!
|
|
Politiikan kamareista tietoyhteiskunnan edistäjäksi Mikael Jungner päätyi nykyiseen työhönsä Microsoftin tietoyhteiskuntajohtajaksi reittiä, joka ei välttämättä ole se tavallisin: politiikan ja aktiivisen yhteiskunnallisen vaikuttamisen kautta. Viime työpaikka oli lähellä kansanvallan korkeinta huippua, pääministeri Paavo Lipposen poliittisena sihteerinä. Tätä edelsi toimiminen oikeusministerin ja sisäministerin erityisavustajana sekä sosiaalidemokraattien eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerinä. Kaikki alkoi opiskeluaikana Helsingin yliopistossa, kun Jungner kiinnostui ylioppilaskuntatoiminnasta ja liittyi demariopiskelijoiden riveihin. Tie vei pian myös YTV:n liikennelautakuntaan ja opiskelija-asuntosäätiö HOASin hallitukseen, muun muassa. Vaikuttaa Jungner haluaa nykyisinkin, vaikka monikansallisen tietotekniikkajätin palveluksessa poliittisuus jää vähemmälle. Jungnerin työsarka Microsoftilla on laaja ja sisältää paljon muutakin kuin juridiikkaa. Se sopii miehelle, joka alun perin lähti opiskelemaan oikeustieteitä alan monipuolisuuden vuoksi. – Juristi voi tehdä monia eri asioita, koska kyseessä ei ole putkitutkinto. Omassa työssäni juridiikan tuntemuksesta on paljon hyötyä. Muun muassa immateriaali- ja sopimusoikeudelle on käyttöä, hän kertoo. Yksi Jungnerin päätehtävistä on edistää tietoyhteiskuntakehitystä kaikilla saroilla. Hän etsii ja tukee aiheeseen liittyviä hankkeita; esimerkiksi helmikuussa Microsoft oli aktiivisesti mukana kansallisen tietoturvapäivän organisoinnissa. Juridiikan tuntemukselle on käyttöä mm. monissa tekijänoikeus- ja ohjelmistopatenttiasioissa. Tietoyhteiskunnan läpimurtoa Jungner pitää vääjäämättömänä. Se ei kuitekaan tarkoita, etteikö kehitykseen liittyisi haasteita. – Yksi haaste on tietoturvaan kohdistuvat riskit ja niiden hallinta. Lisäksi julkisen sektorin ja yritysten yhteistyön on tiivistyttävä, jotta palveluja voidaan viedä entistä enemmän tietoverkkoihin. Samalla kansalaisten tietotekniikkataitoja on kehitettävä ja tehtävä oikeita investointeja. Vaikka Suomi on teknologisen kehityksen kärkimaita, Jungner ei näe aihetta kohtuuttomaan henkseleiden paukutteluun. – Olemme kärjen tuntumassa, mutta todellista tekemisen henkeä on myös esimerkiksi Baltian maissa, Yhdysvalloissa sekä Englannissa, missä on lanseerattu sähköisiä palveluja tarjoava eGovernment-hanke. Ylpeyteen on Suomessa syytä, mutta emme saa tuudittautua siihen uskoon, että olisimme muita edellä, it-juristi kiteyttää. Teksti: Ari Rytsy, Hanna Miestamo |
|
Miten päästä pintaa syvemmälle? Suomessa sukelluskoulutusta tarjoavat CMAS- ja PADI-järjestöt, jotka molemmat kouluttavat hyviä sukeltajia. CMAS on painottunut enemmän seuratoimintaan, ja pääsääntöisesti kurssilaisista tulee seuran jäseniä kurssin yhteydessä. PADI on kaupalliseen toimintaan perustuva koulutusjärjestö, jonka kurssimateriaali on pedagogisesti suunniteltua. Sukelluksen peruskurssien hinnat vaihtelevat Suomessa yleensä noin 250–420 euron välillä. Kannattaa vertailla hintoja ja selvittää samalla, mitä hinta kattaa ja mitä muita kuluja mahdollisesti tulee. Ennen veteen pulahtamista tarvitaan perusvarusteiden lisäksi lääkärintodistus. – Yläikärajaa sukeltamiselle ei ole, mutta esimerkiksi sydänsairaudet saattavat estää harrastuksen aloittamisen, Mikael Jungner kertoo. Sukelluskurssit aloitetaan teoriaopetuksella, minkä jälkeen siirrytään altaaseen ja vasta lopuksi avoveteen. Teoriaopetusta vauhditetaan muun muassa videoilla. Sukelluskurssit ovat lähes aina suorituspainotteisia: ennen seuraavaan osioon siirtymistä on suoritettava kaikki taidot hyväksytysti. |
