Itä-Suomen HO:n presidentti Krogerus:Hovioikeudet murroksen kourissa

Kaarlo Olavi Mikael Krogerus, 64, on onnellinen mies.Mies aloitti työnsä Itä-Suomen hovioikeuden presidentin virassa Kuopiossa joulukuun alussa.

Ennen nimitystään hän ehti palvella oikeusneuvoksena korkeinta oikeutta (KKO) Helsingissä kymmenen vuotta. KKO-reissua edeltäneet 25 vuotta hän työskenteli miltei yksinomaan Itä-Suomen hovioikeudessa. Nyt hän on palannut kotiin.

– Tulin takaisin tuttuun taloon. Yli puolet nykyisistä työntekijöistämme oli täällä jo silloin, kun lähdin 1997 retkelleni korkeimpaan oikeuteen.

Korkein oikeus – prejudikaattituomioistuin

Korkeimmasta oikeudesta Krogerukselle jäi lämpimät muistot.

– Olihan se inspiroiva ja jännittäväkin paikka. Sen rooli prejudikaattituomioistuimena panee tuomarin erityisen harkitsevaiseksi. Siellä ollaan jatkuvasti oikeusjärjestyksen peruskysymysten äärellä.

Korkeimmassa oikeudessa äänestetään ratkaisuista huomattavasti useammin kuin hovioikeuksissa.

– Asiat, jotka sinne valikoituvat prejudikaattiperustein ovat aina vaikeita. Niistä voidaan perustellusti olla useata eri mieltä. Se kuuluu asiaan. Mutta joku linjaus kollegion on aina tehtävä.

Yhteiskunnan monimutkaistuessa myös kotoperäisestä lainsäädännöstämme on tullut entistä väljempää. Eduskunta jättää säädöksensä joskus yllättävänkin avoimiksi. Onko kaikki valta siirtymässä tuomareille?

– Tulkintavaltaa tuomareille on tullut yllin kyllin. Mutta kyllä tämä nykyinen työnjako lainsäätäjän ja lainkäyttäjän välillä on terveellä pohjalla.

Korkein oikeus – euro-oikeus ja perustuslaki

Eurooppaoikeutta on Suomessa opiskeltu ja sovellettu ihan tosissaan vasta runsaat kymmenen vuotta. Aiheuttiko euro-oikeus KKO:lle rytmihäiriöitä?

– EU-lainsäädäntö tuli joskus vastaan yllättävissäkin yhteyksissä. Etenkin immateriaalioikeuden ja työoikeuden aloilla.

– Prosessipuolella taas Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus tuli hyvinkin tutuksi.

Uusi perustuslaki toi tuomioistuimille lisää valtaa myös lakien perustuslainmukaisuuden valvojana.

– Jos jossakin yksittäisessä tapauksessa lain säännös on ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, etusija on annettava perustuslaille, presidentti latelee ulkomuistista perustuslain 106 §:n sisällön.

– Melko vähälle käytölle tuo pykälä on jäänyt. Omalle kohdalleni se osui vain kerran.

Ajat ovat silti muuttuneet. Perustuslain säännöksiin oikeussalissa vedonnutta juristia pidettiin vielä pari vuosikymmentä sitten kahelina.

– Pelkkään perustuslakiin nojautunut argumentaatio ei tuolloin välttämättä ollut asianosaiselle aina eduksi, Krogerus muotoilee hymy huulessa.

– Nyt kaikki on toisin. Myös perustuslaki on sellaisenaan suoraan sovellettavaa oikeutta.

Hovioikeudet – prosessisolmut yhä ummessa

Hovioikeudet ovat kamppailleet työruuhkiensa kanssa kymmenen vuotta. Ongelmaa on yritetty helpottaa menettely- ja käsittelytapoja muuttamalla.

Presidentti Krogerus on seurannut hovioikeuksien prosessiuudistuksia kiinnostuneena. Hän sanoo suoraan, että uudistukset eivät ole olleet kovin onnistuneita.

– On edetty yritysten ja erehdysten kautta.

– Ensin hovioikeusprosessia esitettiin kevennettäväksi erillisellä muutoksenhakulupamenettelyllä. Aluksi puhuttiin jopa valitusluvasta, mutta jo pelkkä sana ”valituslupa” pelästytti monet. Se sotkettiin KKO:n järjestelmään. Koko homma kaatui eduskunnassa.

– Suullisten käsittelyjen lisääntyminen johti kuitenkin kestämättömään tilanteeseen, ja sitten keksittiin seulonta.

– Seulontaa käytettiin ensi hädässä melko ronskisti. KKO joutui sitten prejudikaateillaan osoittamaan seulonnalle rajat. Seurauksena oli uuden vakavan ruuhkautumisen uhka.

Nyt oikeusministeriössä valmistellaan jälleen uutta muutoksenhakuviritystä.

– Tällä kertaa puhutaan jatkokäsittelyluvasta. Itse asiassa kyse on likipitäen samasta asiasta kuin aiemmin esitetyssä muutoksenhakuluvassa. Aika näyttää, joko nyt päästään kestävään ratkaisuun, Krogerus huokaa.

Hovioikeudet – yksi, tai kaksi, liikaa?

Suomessa on kuusi hovioikeutta. Onko niitä liikaa?

– Kyllä kaikille töitä riittää – ainakin, jos tuomiopiirit jaetaan sopivasti. Mutta toisinkin voisi tietysti olla. Jos niin tahdotaan.

– Naapurimme Ruotsi pärjää kuudella hovioikeudella, vaikka niiden väestöpohja on useita miljoonia meikäläistä suurempi.

Esitän brutaalin jatkokysymyssarjan: Mikä hovioikeus joutaisi lihoiksi? Rovaniemi? Kouvola?

– Herkkä kysymys. Hyvin herkkä kysymys.

– Jos lakkauttamisen tielle lähdetään, olisiko viisainta edetä käänteisessä järjestyksessä hovioikeuksien perustamisvuosista laskien? Krogerus heittää varovaisen ajatuksen.

Käräjäoikeudet – matkalaukkutuomareita?

Käräjäoikeudetkin elävät myllerryksen kourissa. Tavoitteena on, että käräjäoikeuksien määrä karsitaan muutaman vuoden liukumalla nykyisestä 54:stä puoleen eli 27:een. Käräjäoikeuksien väestöpohjan tulisi oikeusministeriön mielestä olla ainakin 100 000 asukasta.

– Ymmärrän uudistuksen tavoitteet. Pienet yksiköt ovat haavoittuvaisia. Jo esimerkiksi 10 tuomarin yksiköissä on pelivaraa poikkeustilanteisiin ja jopa erikoistumiseen.

– Itse hieman pelkään sitä, että istuntopaikkojen karsiminen johtaa oikeudenkäyntien turhiin peruuntumisiin ja lykkäämisiin. Luulen, että jossakin on kilometrikynnys, jonka takaa saavutaan istuntoihin jo liian laiskasti.

Ajatus matkalaukkutuomareistakaan ei saa Krogerukselta ylenpalttista kannatusta.

– Matkustaminen on riesa tuomarillekin. Ja se matkustusaika on aina jostakin muusta pois.

Onko käräjäoikeuksien välillä liikaa diversiteettiä?

– Tämän lyhyen uuden hovioikeusjaksoni aikana en ole huomannut ainakaan suuria eroja tai jääräpäisiä oman tiensä kulkijoita, Krogerus naurahtaa.

– Työnjakohan on selvä. Hovioikeudet tasaavat tilannetta. Ne korjaavat ja yhtenäistävät käräjäoikeuksien linjaa ja korjaavat selvät laillisuusvirheet.

Käräjäoikeudet – lautamiehet puntarissa

Lautamiesten rooli käräjäoikeuksissa on kuuma puheenaihe – aina ja iankaikkisesti. Oikeusministeriö haluaa vähentää lautamiesten ja lautamiesjuttujen määrää radikaalisti nykyisestä. Jos kaikki menee piirustusten mukaan, pian lautamiehiä nähdään vain vakavissa rikosjutuissa.

– Hyväksyn oikeusministeriön perusajatuksen. Lautamiehiä istutetaan aivan turhaan rutiinijutuissa, vaikkapa rattijuoppoistunnoissa.

– Koko maallikkotuomareiden asema ja merkitys olisi pantava suurennuslasin alle. Siinä olisi perusteellisen selvityksen paikka.

– Lautamiesten yksilöllinen äänioikeuskin taisi tulla vuoden 1993 uudistuksessa monelle pienenä yllätyksenä. Olisiko palaaminen lautamiesten kollektiiviseen ääneen järkevää? Se helpottaisi monen tuskaa – ja vastuuta.

– Myös lautamiesten valintatapa pitäisi muuttaa mitä pikimmin. Nythän heidät valitaan kunnanvaltuustoissa poliittisin perustein. Se ei näytä hyvältä ulospäin. Jopa paluu 1960-luvulle olisi edistystä. Silloin valtuustot asettivat lautamiespaikoille kolme ehdokasta, joista kihlakunnanoikeus sitten nimesi yhden.