Sakari Halonen, Partner, Dittmar & Indrenius
Teknologian merkitys tulee kasvamaan sekä ihmisten päivittäisessä työssä ja vapaa-ajalla että yritystoiminnassa. Teknologiajuridiikkaa on harjoitettu jo 1970-luvulta lähtien, mutta suuren yleisön tietoisuuteen se on tullut viimeksi kuluneen 10–15 vuoden aikana. Kun lakimiesten tarve on kasvanut tasaisesti, IT-juristien työkenttä on kasvanut eksponentiaalisesti suhteessa muihin lakimiehiin eikä vähene tulevaisuudessakaan.
IT-oikeus ei ole itsenäinen oppiaine eikä sitä juuri opeteta yliopistossa. IT-oikeuden ydin on sopimusoikeutta, joka liittyy erityisesti ohjelmistoihin. Yksityisyyden suojalla, tietosuojalla ja viestintälainsäädännöllä on kuitenkin oma sijansa IT-oikeudessa, minkä vuoksi se sisältää myös sääntelyä. Tekijänoikeus on tietokoneohjelmistojen keskeinen suojamuoto, ja maailmalla patentit liittyvät niihin kiinteästi.
Kaikessa työssä, mitä IT-juristi tekee, korostuvat informaatioteknologian kaupalliset ja teknologiset ominaispiirteet. Asianajotoimistoissa IT on ollut kehittymätön erikoistumisalue osittain siksi, ettei se ole ollut akateemisen opetuksen kohteena ja että sen alan edustajat ovat itseoppineita.
Nokialla on suomalaisille IT-juristeille työllistävä vaikutus, vaikka Suomen maailmanlaajuinen painoarvo IT-alalla on vähäinen. Nokian tekemiin sopimuksiin sovelletaan lähtökohtaisesti Suomen lakia. Tästä on seurannut, että Nokian ulkomaiset vastapuolet – myös kansainvälisesti merkittävät teknologia-alan toimijat – joutuvat kääntymään suomalaisten asiantuntijoiden puoleen omissa sopimusneuvotteluissaan.
Tulevaisuuden lakimies ei ole pelkästään laintuntija, vaan hän tarvitsee kykyä nähdä metsä puilta ja kykyä arvioida juridisia riskejä ja mahdollisuuksia kaupallisesta näkökulmasta. Halonen korostaa, että jokaisella sopimuskohdalla pitäisi olla hintavaikutus. IT-juristeilta edellytetään tulevaisuudessa myös entistä enemmän teknologia-alan lainalaisuuksien perustuntemusta, vaikka varsinainen tekninen koulutus ei ole tarpeen.
Ylipäänsä juristin perustaitoihin kuuluu substanssin hallitseminen ja juridisten ongelmien ratkaisukyky, mutta asianajobisnes on ihmisbisnestä. Hyvä juristi erottuu tulevaisuudessa huonosta entistä selkeämmin kolmen eri tekijän avulla. Hyvä juristi on ”hyvä tyyppi” eli sosiaalinen lahjakkuus. Hän suhtautuu myös joustavasti tarvittaessa muun muassa työaikoihin. Kaikkein keskeisimpänä hänellä on kyky nähdä sopimukset päämiehen etujen näkökulmasta. Juristin pitää kyetä tuomaan omalle päämiehelleen edullisia seikkoja esille eikä hän saa keskittyä pelkästään muotoseikkojen korjaamiseen. Tähän liittyy esimerkiksi kyky esittää kysymyksiä.
Tulevaisuuden asianajotyössä vastuu ja vapaus kulkevat käsi kädessä. Organisaatioita ei kiinnosta, missä ja milloin ihmiset tekevät työnsä, kunhan työ tehdään sovittuun aikaan mennessä. On myös organisaation asia järjestää työntekijöille töitä – jos niitä ei ole, toimistollekaan ei tarvitse tulla. Asianajajan ammatti on myös itsenäinen, ja jossakin vaiheessa tulee usein mahdollisuus ryhtyä yrittäjäksi.
Asianajotyöhön liittyvä negatiivinen seikka on ennustettavuuden puute. Asianajaja harvoin tietää, mitä asioita hänen pöydällään on kuukauden päästä. Useiden samanaikaisten asiakastoimeksiantojen aiheuttama paine on suurin ero yritysjuristin työhön nähden. Yritysjuristilla on usein mahdollisuus palkata ulkopuolinen asianajaja, jos hän ei kiireeltään ehdi hoitaa kaikkia töitä, mutta asianajajalla tätä mahdollisuutta ei ole. Asianajotoimistoissa on kuitenkin laajempia erikoistumismahdollisuuksia kuin yhden yrityksen sisällä.
