Junanlähettäjä on nykyään junansuorittaja, juoppo on raittiusrajoitteinen, porno on muuttunut aikuisviihteeksi, potkut saanut on vapautettu, sairaala on terveyskeskuksen vuodeosasto eikä vanhusta saa enää sanoa vanhukseksi, vaan hän on seniori. Lapset ovat tätä menoa kohta vanhuusrajoitteisia ja kaikki koululaiset opiskelijoita. Mustalainen on romani, eskimo on inuiitti, intiaani on alkuperäisamerikkalainen ja sitten on koko joukko afroamerikkalaisia, joita ei ole soveliasta enää kutsua vanhalla perinteisellä n-alkuisella nimellä. Savolaisia sen sijaan saa edelleen sanoa savolaisiksi ja pilkata heitä ihan niin kuin ennenkin, joten joihinkin perusasioihin sentään voi vielä luottaa. Se ei ole rasismia.
Sama sievistely on siirtynyt tietysti myös liike-elämän puolelle. Vanhat totutut suomalaiset nimet eivät enää kelpaa, vaan ne on vaihdettu englanninkielisiin tai muuten muka hienompiin nimiin. Suomesta onkin sanottu, että se on Euroopan amerikkalaisin maa. Tämän huomaa esimerkiksi ravintoloiden nimissä. Takavuosina Vaasassa oli ravintola Koti, ja kun vaimo kysyi mieheltään, mihin tämä oli menossa, vastaus kuului kirkkaalla äänellä: – Kotiin.
Mutta niin vain jyrä on ajanut Koti-ravintolankin yli, sillä se on nykyään nimeltään Sport Office. Ei voi kuin valittaa. Mikähän ihme siinä muuten on, että Pariisista voi löytää Bar Floridan ja Floridasta taas kuppilan, jonka nimi on Bar Paris. Se, mikä on mahdollisimman kaukana, on kai sitten mahdollisimman hienoa.
Pelkkä englanninkielinen nimihirvitys ei meikäläisille virastojen ja firmojen nimistönikkareille ole enää riittänyt, vaan on ruvettu keksimään ihan omia nimiä. Ihan ensimmäisiä taisi olla Merita, kun parit pankit fuusioituivat 90-luvulla. Muistissa on myös Sonera, kun hyvä ja havainnollinen Tele-nimi hävitettiin. Nyt samanlaisia tekonimiä on jo joka notkossa ja saarelmassa, vai mitä sanotte Itellasta, Destiasta, TraFista ja monesta muusta naurettavuudesta?
Järkyttävää kyllä, mutta Itella on siis entinen Suomen Posti. Nimenmuutosta perusteltiin konsernin liiketoiminnan monipuolistumisella ja kansainvälistymisellä. Mutta eikö Posti olisi kuitenkin ollut sellainen sana, joka ymmärretään joka kielessä? ”Please, Mr. Postman” lauloi jo Beatles aikoinaan, mutta nyt hekin joutuisivat siis anelemaan kirjettä Itellan mieheltä. Itellamies soittaa aina kahdesti, niin kuin tiedetään, pääosassa Jack Nicholson. Vanha lastenlaulu muuttuu sitten tietysti muotoon Pois, pois, Itellan tieltä.
Entä sitten entinen Tieliikelaitos, joka nykyään on Destia? Selitysten mukaan uusi nimihirviö voidaan juontaa latinankielisestä destinatus-sanasta, joka tarkoittaa päättäväisyyttä. Toinen selitys nimelle on englanninkielinen sana destination, joka merkitsee määränpäätä. Uuden nimen väitetään olevan kansainvälinen, erottuva ja positiivinen, mutta silti se kuulemma sopii suomalaiseen suuhun. Vai sopii. Phyi. Mitä vikaa oli vanhassa Tieliikelaitoksessa tai peräti Tielaitoksessa? Se olisi ainakin kertonut, mistä on kyse.
Nimihirviö TraFi puolestaan syntyi, kun yhteen liitettiin Ajoneuvohallinto, Ilmailuhallinto, Merenkulkulaitoksen meriturvallisuustoiminto sekä Rautatievirasto, joiden tehtävät siirtyivät kertaheitolla uuteen virastoon. Totta kai TraFi on johdettu englanninkielisestä sanasta traffic eli liikenne, ja puhutaanhan muutenkin trafiikista. Mutta eikö tällekin yhteenliittymälle olisi voitu keksiä suomalainen nimi? Ja miksi TraFissa on iso kirjain keskellä? Mitä piRua sekin tarkoittaa?
Tämän vuoden alusta olemme saaneet totutella myös yhteen uuteen nimilyhennykseen, joka onneksi ei ole pahemmasta päästä. Siis ELY. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin eli ELY-keskuksiin on koottu entisten TE-keskusten, alueellisten ympäristökeskusten, tiepiirien sekä lääninhallitusten liikenne- ja sivistysosastojen tehtäviä ja palveluita. Tuliko selväksi?
Ei tässä voi kuin kauhulla odottaa, mitä nimistötoimikunnat keksivät seuraavaksi. Kohta varmaan Suomenkin nimi muutetaan päättäväisyyttä ja määränpäätä ilmaisevaksi, positiiviseksi, kansainväliseksi ja erottuvaksi, mutta kuitenkin suomalaiseen suuhun sopivaksi.
