Yrityksiä koskevan sääntelyn määrä on kasvanut ja tullut aikaisempaa yksityiskohtaisemmaksi. Tämä johtuu muun muassa EU-lainsäädännön määrän kasvusta ja yritysten kansainvälistyneestä toimintaympäristöstä.
Säädöstulva kuormittaa elinkeinoelämää ja pahimmillaan vaikeuttaa yritystoimintaa. Suomalaisten yritysten kilpailukyvyn, tuottavuuden ja myös työllisyyden kannalta on tärkeää, että yritykset voivat toimia mahdollisimman joustavassa, liiketoimintaa tukevassa säädösympäristössä. Toisaalta kilpailu yritysten sijoittumisesta vaikuttaa siihen, että Suomen on pystyttävä tarjoamaan mahdollisimman suotuisa ympäristö yritystoiminnalle.
Viranomaissääntelyä vain tarpeeseen, ei varmuuden vuoksi
Käytännön elämässä monia säädöksiä pidetään turhan monimutkaisina, vaikeaselkoisina ja paikoin jopa epätarkoituksenmukaisina. Säädöshankkeisiin on yrityksissä reagoitava käytännön tasolla. Erilaisten hallinnollisten velvoitteiden täyttäminen kuormittaa ja vie aikaa varsinaiselta liiketoiminnan harjoittamiselta.
Yrityksiltä onkin tullut toivomuksia toimintaympäristön yksinkertaistamisesta. Tämä käy ilmi muun muassa Elinkeinoelämän keskusliiton syksyllä 2007 julkaisemasta selvityksestä. Yritykset toivovat erityisesti hallinnollisen taakan vähentämistä sekä säädösympäristön kehittämistä aikaisempaa enemmän elinkeinoelämän itsesääntelyllä. Jos viranomaissääntelylle ei ole havaittu tarvetta, sen antamisesta tulisi pidättäytyä. Kaiken kaikkiaan sääntelyn tulee olla selkeää, hyvin toimivaa ja hallittavissa olevaa.
Ajankohtainen aihe sekä EU:ssa että Suomessa
Paremman sääntelyn vaatimuksille on viime vuosina havahduttu hallinnossa. Se on ajankohtainen aihe myös EU:ssa. Parempi sääntely tarkoittaa yritysten hallintorasituksen keventämisen lisäksi muun muassa lainsäädännön suunnittelua etukäteen ja sääntelyn vaikutusten arviointia.
Sääntelyn yksinkertaistaminen ja laadun parantaminen ovat keskeisiä tavoitteita EU:ssa, jossa parempi sääntely nähdään olennaisena osana kilpailukyvyn vahvistamista sekä kasvun ja työllisyyden tukemista. Komissio on julkaissut hallinnollisen taakan vähentämistä koskevan toimintasuunnitelman, jonka mukaan EU-oikeudesta aiheutuvaa hallinnollista rasitetta yrityksille pyritään vähentämään 25 prosentilla vuoteen 2012 mennessä. Esimerkiksi yhtiöoikeuden alalla EU:ssa on käynnissä yhtiölainsäädännön yksinkertaistamishanke, jossa yhtenä vaihtoehtona on tiettyjen yhtiöoikeusdirektiivien kumoaminen. Tavoitteena on konkreettisesti vähentää lainsäädännön määrää.
Suomessa valtioneuvoston kanslia asetti vuonna 2005 elinkeinoelämän järjestöjen aloitteen pohjalta Paremman sääntelyn toimintaohjelman (ns. Parsa-hanke, VNK 8/2006). Työryhmä luovutti elokuussa 2006 mietintönsä valtioneuvoston kanslialle. Myös nykyinen hallitus on sitoutunut edistämään parempaa sääntelyä ja se on kirjattu hallitusohjelmaan. Paremman sääntelyn toimintaohjelmassa kiinnitettiin erityisesti huomiota yritysten toimintaedellytysten turvaamiseen. Yksi ohjelman johtopäätöksistä oli se, että säädösympäristö Suomessa on kehittymässä sääntelykierteen tilaan. Sääntelyn tehokkuus vähenee ja samalla sääntelyn oikeusvarmuutta normaalisti lisäävät tekijät alkavat menettää merkitystään. Sääntelyä ei enää pystytä ennakoimaan eikä hallitsemaan. Sääntelykierteen katkaisemiseksi tarvitaan sekä kansallisia että EU:n tasoisia toimia.
Lainsäädäntökeskeiselle ajattelulle on vaihtoehtoja
Myös vaihtoehtoisten sääntelymenetelmien kehittäminen ja käyttöön ottaminen on osa paremman sääntelyn toteuttamista. Suomessa on pitkälti vielä voimassa lainsäädäntökeskeinen ajattelutapa, minkä vuoksi vaihtoehtoisia järjestelmiä ei ole kehitetty eikä hyödynnetty riittävästi. Eräs vaihtoehto on pakottavan sääntelyn korvaaminen ja myös lainsäädäntöä täydentävän ohjeistuksen laatiminen itsesääntelyllä.
Vaikka lainsäädäntö monin paikoin on tarkoituksenmukaista, markkinoilla on nyt aikaisempaa suurempi kysyntä muiden keinojen käyttämiselle. Näitä mietittäessä onkin hyvä pitää mielessä paremman sääntelyn toimintaohjelman suositukset.
Itsesääntely on oikeudellista sääntelyä, joka valmistellaan varsinaisen säädösjärjestelmän ulkopuolella. Se on toimijoiden itsensä laatimana usein käytännönläheisempää, mutta on omiaan toteuttamaan samat päämäärät kuin sitova sääntely – kuitenkin käytännön kannalta toimivammalla tavalla. Dynaamisessa toimintaympäristössä, erityisesti jatkuvasti muuttuvalla lainsäädäntöalueella itsesääntelyllä pystytään nopeasti reagoimaan sääntelytarpeisiin. Joustavuuden ansiosta erilaisten ja erikokoisten toimijoiden tarpeet pystytään ottamaan hyvin huomioon. Itsesääntelyn uskottavuuden kannalta on olennaista, että sääntelyn valmistelu on avointa, sääntely on laadukasta ja että siihen suhtaudutaan vastuullisesti. Itsesääntelyyn liittyy usein myös erilaisia valvonta- ja sanktiomekanismeja.
Itsesääntely sitouttaa osapuolet hyvin
Käytännössä on huomattu, että pääsääntöisesti osapuolet sitoutuvat hyvin itse laatimaansa sääntelyyn ja haluavat noudattaa sitä. Hyvänä esimerkkinä toimivasta itsesääntelystä on elinkeinoelämän laatima, listayhtiöitä koskeva Corporate Governance -suositus (Suositus listayhtiöiden hallinnointi- ja ohjausjärjestelmistä). Suosituksen tarkoituksena on muun muassa yhtenäistää ja täydentää lakisääteisiä menettelytapoja ja antaa tulkintaohjeistusta yhtiöille. Toisaalta tavoitteena on lisätä toiminnan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä intressitahoja kohtaan, mikä on omiaan parantamaan luottamusta yritystoimintaa kohtaan. Suositusta on pidetty tarkoituksenmukaisena ja siihen on sitouduttu hyvin. Yritysten Corporate Governance kehittyy jatkuvasti, ja suositusta onkin aina tarpeen mukaan uudistettu markkinoiden vaatimusten mukaisesti. Tällä hetkellä elinkeinoelämän edustajista koostuva Corporate Governance -työryhmä arvioi suosituksen päivitystarvetta.
Elinkeinoelämän itsesääntelyn lisäksi myös viranomaisten kanssa yhteistyössä tapahtuva sääntely nähdään kiinnostavaksi vaihtoehdoksi perinteiselle viranomaissääntelylle. Yhteistyöstä on olemassa monia hyviä kokemuksia ja niitä toivotaan jatkossa lisää. Etenkin lainsäädäntöä täydentävät viranomaisohjeet ja -suositukset onkin lähtökohtaisesti tarkoituksenmukaista laatia yhteistyössä sääntelykohteiden kanssa. Tämä edesauttaa ohjeiden toimivuutta käytännössä. Toivottavaa on, että elinkeinoelämä voisi osallistua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa yrityksiä koskevan sääntelyn valmisteluun.
Viranomaisohjeistuksen normihierarkkinen asema ja sitovuus ovat toisinaan jääneet epäselviksi. Ongelmia on aiheutunut myös siitä, että samasta asiasta on annettu ohjeistusta eri tahoilta, jolloin ohjeistus on ollut päällekkäistä ja jopa keskenään ristiriitaista. Yhteissääntelyn etuna nähdään olevan myös näiden ongelmien vähentäminen.
Elinkeinoelämä toivoo vaihtoehtoisten sääntelykeinojen, erityisesti itsesääntelyn tunnustamista yhdeksi sääntelykeinoksi ja olennaiseksi osaksi Suomen säädöspolitiikkaa. Lisäksi toivotaan sääntelytoimintaan liittyvää, entistä tiiviimpää vuorovaikutusta viranomaisten ja elinkeinoelämän välille.
Esimerkkinä itsesääntelyn kehittämisestä on ollut Elinkeinoelämän keskusliiton, Keskuskauppakamarin ja Helsingin Pörssin (nykyinen OMX Nordic Exchange Helsinki Oy) joulukuussa 2006 perustaman Arvopaperimarkkinayhdistyksen toiminnan aloittaminen. Yhdistyksen tehtävänä on tehostaa arvopaperimarkkinoilla toimivien osapuolten yhteistyötä ja kehittää alan itsesääntelyä Suomessa. Myös muissa Pohjoismaissa on olemassa vastaavat elimet. Lisätietoja yhdistyksestä löytyy sen kotisivuilta osoitteesta www.cgfinland.fi.
